FANITUS - selittäkää, kun en tajua

up, kyllä täällä ennemmin tai myöhemmin joku on, joka kykenee avaamaan asiaa. :)

Minua hämmästyttää mikä Tauskissa edelleenkin kiehtoo tiettyjä naisia? Miksi Tauskilla on edelleen fanaattisia faneja?

Mielestäni nykyään fani ja fanittaminen sanaa käytetään aivan liian löyhin perustein. Esimerkiksi Iltapäivälehdet nimittävät kaikkia faneiksi, jotka ovat käyneet jotain jonkun artistin blogissa tms kommentoimassa tyyliin "fanit raivostuivat" jne, vaikka kommentoijilla ei välttämättä ole ollut kovinkaan paljon tekemistä kyseisen artistin kanssa.

Itse rupesin oikein miettimään, että olenko oikeasti fanittanut jotain, enkä edelleenkään ole varma. Tokihan minulla oli nuorena seinät täynnä eri artistien kuvia ja keikoillakin kävin, mutta oliko se varsinaista fanitusta, tuskin. Myös eri urheilujoukkueita kannatin ja oli parin seuran takki ja muutama pipo ja kaulahuivikin, mutta oliko sekään nyt niin kovin fanittamista, vai vaan muodin mukana menoa.

En siis ihan suoralta kädeltä voi sanoa, että olisin koskaan varsinaisesti fanittanut ketään/mitään, joten en voi myöskään antaa tyhjentävää vastausta aloittajan kysymyksiin. Minä siis en ole koskaan ollut jonottamassa kenenkään nimmareita, enkä ole yhdenkään artistin takia yöuniani menettänyt.

Minä taas mielllän, että jotkut jotenkin häpeilevät näköjään kaikkea kun kokevat termin fanittaminen kiusalliseksi. Vähän sama kuin toisen f-alkuisen eli feminisimin. "Kannatan tasa-arvoa, mutta en ole feministi", "ihailen lahjakasta artistia, mutten fanita". Molemmilla ilmaisuila halutaan korostaa omaa virheettömyyttä ja oikeamielisyyttä suhteessa joihinkin *toisiin*, jotka ovat tyhmiä, övereitä ja omasta mielestä jotenkin epäihmisiä. Eli kyllä, olen feministi ja myös fanitan useitakin artisteja ihan avoimesti, eikä ole minun feminismistäni ja fanituksestani pois tai niille haittaa, että jotkut marginaaliset ihmiset ovat menettäneet todellisuudentajunsa ja ovat faminismin tapauksessa enemmänkin miesvihaisia tai fanituksensa suhteen hysteerisesti etärakastuneita tai jopa menettäneet kontrollinsa ja stalkkaavat. Niissä on kyse henkilökohtaisista ongelmista, ei minulla niitä ole.

Vierailija kirjoitti:

Minä taas mielllän, että jotkut jotenkin häpeilevät näköjään kaikkea kun kokevat termin fanittaminen kiusalliseksi. Vähän sama kuin toisen f-alkuisen eli feminisimin. "Kannatan tasa-arvoa, mutta en ole feministi", "ihailen lahjakasta artistia, mutten fanita". Molemmilla ilmaisuila halutaan korostaa omaa virheettömyyttä ja oikeamielisyyttä suhteessa joihinkin *toisiin*, jotka ovat tyhmiä, övereitä ja omasta mielestä jotenkin epäihmisiä. Eli kyllä, olen feministi ja myös fanitan useitakin artisteja ihan avoimesti, eikä ole minun feminismistäni ja fanituksestani pois tai niille haittaa, että jotkut marginaaliset ihmiset ovat menettäneet todellisuudentajunsa ja ovat faminismin tapauksessa enemmänkin miesvihaisia tai fanituksensa suhteen hysteerisesti etärakastuneita tai jopa menettäneet kontrollinsa ja stalkkaavat. Niissä on kyse henkilökohtaisista ongelmista, ei minulla niitä ole.

What. O_o

Jos minuun viittaat, niin puhuin omista fiiliksistäni, en siitä että asemoisin fanittajat *toisiin*. En ole myöskään viitannut siihen, että fanitus olisi todellisuudentajun menettämistä, päinvastoin - aloituksessa sanon, että *en kuvittele fanien varsinaisesti "palvovan"*. Minua kiinnostaa ilmiö, jota en voi syvällisesti ymmärtää, kun se ei kuulu omaan kokemusmaailmaani.

En pidä fanitusta mitenkään huonompana asiana kuin ei-fanitusta. Toivottavasti boldaus osuus silmiin niille, jotka eivät tavoittaneet tätä alkuperäisestä viestistä. :)

Olen feministi myös, mutta huomaan usein, että se asia ymmärretään aika usein huomattavan eri tavoin. Myös feministien keskuudessa. Mutta se on toinen aihe.

ap

Vierailija kirjoitti:

Minä taas mielllän, että jotkut jotenkin häpeilevät näköjään kaikkea kun kokevat termin fanittaminen kiusalliseksi. Vähän sama kuin toisen f-alkuisen eli feminisimin. "Kannatan tasa-arvoa, mutta en ole feministi", "ihailen lahjakasta artistia, mutten fanita". Molemmilla ilmaisuila halutaan korostaa omaa virheettömyyttä ja oikeamielisyyttä suhteessa joihinkin *toisiin*, jotka ovat tyhmiä, övereitä ja omasta mielestä jotenkin epäihmisiä. Eli kyllä, olen feministi ja myös fanitan useitakin artisteja ihan avoimesti, eikä ole minun feminismistäni ja fanituksestani pois tai niille haittaa, että jotkut marginaaliset ihmiset ovat menettäneet todellisuudentajunsa ja ovat faminismin tapauksessa enemmänkin miesvihaisia tai fanituksensa suhteen hysteerisesti etärakastuneita tai jopa menettäneet kontrollinsa ja stalkkaavat. Niissä on kyse henkilökohtaisista ongelmista, ei minulla niitä ole.

Ei minua ainakaan tipan vertaa hävettäisi myöntää fanittavani jotakuta, jos siis olisin varma, että ihailuni, kunnioitukseni, tai kannatukseni on fanitusta, eikä vain jotain noista.

Pitäisikin ensi määritellä mitä se fanittaminen oikein on. Mielestäni wikipedian selitys on ihan käypä: Fani (engl. fan) on henkilö, joka ihailee tai arvostaa jotain ilmiötä, henkilöä, joukkuetta, tyylilajia tai kulttuurin aluetta voimakkuudella, joka ylittää tavanomaisen arvostuksen.

No tietysti se on kovin suhteellista, mikä se voimakkuus on, joka ylittää tavanomaisen arvostuksen. Minä kuitenkin koen sen asian niin, että fanittaakseen jotain, niin siihen fanituksen kohteeseen tarvii paneutua normaalia enemmän, eli seurata idoliaan aktiivisesti, sekä nähdä vaivaa, että pääseen häntä katsomaan jne.

Noilla kriteereillä kun asiaa ajattelen, ehkä yksi jääkiekkojoukkue 70-luvulla täyttää niukin naukin fanittamisen kriteerit omalla kohdallani, mutta ei yksikään artisti, tosin Hurriganes huippuvuosinaan oli siinä ihan kintaalla.

Niin ja vaikka olen mies, niin en todellakaan häpeä olevani feministi ja tuonkin sen aina ylpeänä esiin jokaisessa mahdollisessa välissä.

#3#

Up