Oletko läheisempi äitisi vai isäsi kanssa

Äitini kanssa läheisempi, koska isä on 2 metriä mullan alla.....

Äidin kanssa. Isä on kuollut enkä ollut hänen kanssaan lapsuuteni jälkeen tekemissä. Olen nainen. 

Isän tyttö olin. Hän on aina ollut minulle suunnannäyttäjä, väittelykumppani ja terveen ajatustavan istuttaja. Äiti oli enemmän huoltajan roolissa, mutta siinä missä isä näytti mallia, miten pitää uskaltaa elämässä ja kantaa vastuuta sekä pitää puoliaan  ja asettaa tavoitteita, äiti oli enemmän arkailija. Mutta tolkun ihminen hänkin. Isäni ansiosta olen aika pitkälle saavuttanut sen, mitä olen saavuttanut.  Henkisen yhteyden saavutin isäni kanssa, mutta käytännön yhteyden äitini kanssa. Olen ikuisesti kiitollinen jämäkästä ja omana aikanaan modernista  isästä, joka opetti paljon periaatteita minulle. Valitettavasti omalla lapsellani ei ole ollut oikein mitään isäkuvaa.

Äidin kanssa läheisempi, koska on vaikea olla läheinen sellaisen ihmisen kanssa, jota ei edes ole olemassa. Tosin vieläkin läheisempi olin isovanhempieni kanssa. Olin oikea papan tyttö.

Äidin kanssa. Soitellaan joka päivä ja jutellaan mukavia.

Isän kanssa suhde tosi kimuranttinen pikkulapsesta lähtien. Nyt kun ollaan päästy yli joistain jutuista ja juteltu asiat halki ja pinoon, niin jotenkin kuitenkin se läheisyys on merkityksellisempää. Ei jokapäiväistä tai jokaviikkoista, mutta kipeämpää ja vain jotenkin...

t. nainen 42v