Miksi en tunne kiintymystä meidän kolmatta koiraamme kohtaan, mutta kahdesta muusta koirasta tykkään valtavasti?

Eli, meillä on 3 koiraa, joista kaksi on ollut meillä ihan luovutusikäisestä asti ja olemme ne itse kouluttaneetkin. Nämä kaks koiraa ovat todella fiksuja, rauhallisia, tottelevaisia. Niiden kanssa on helppo lenkkeillä, kulkevat nätisti, eivät räyhää muille koirille jne jne.

Kolmas koiramme tuli meille aikuisena ja on kauhean vilkas ja "häslääjä" luonteeltaan. On myös todella iso kooltaan, joten tuo häsläyskin näkyy tuon kokoisessa koirassa enemmän. On siis sellainen rauhaton sielu, eikä tottele niin hyvin kuin muut koirat.

Kolmas koira on ollut meillä jo kohta 2vuotta, mutta en edelleenkään tunne siihen kiintymystä läheskään niin, miten kahteen muuhun.

Koko koira usein ärsyttää ja tiedostan, että se johtuu koiran käyttäytymisestä (kuten sanoin, on sellainen höselö ja liian touhukas). Entinen omistaja ei ole näköjään kovinkaan kouluttanut tuota koiraa, kun on vähän sellainen ns. vapaan kasvatuksen tulos.

Kolmannesta koirasta tottakai huolehditaan aivan kuten muistakin. Lenkitetään, ruokitaan hyvin, rapsutetaan ja kaikinpuolin pidetään seuraa. Mutta välillä esim. kolmannen koiran rapsuttaminen tuntuu jotenkin "pakkopullalta" , toisin kuin kahden muun koiran kanssa. Niitä rapsutan mielelläni.

Nämä kaksi koiraa osaavat olla nätisti, kun niitä silittää, mutta tämä kolmas koira saa melkein aina jonkun ihme kohtauksen kun sitä rapsuttaa (saattaa esim alkaa haukkumaan, juoksemaan pitkin asuntoa ja menee aikaa että rauhoittuu, ei kauheasti tee mieli aina silitellä...)

Kolmas koira tuntuu välillä tosi vieraalta, enkä koe sitä oikein omaksi. Varmaan silläkin on jotain merkitystä, että kolmas koira tuli vasta aikuisena meille, kun kaksi muuta koiraa ovat jo pennusta asti meillä olleet ja se kiintymysside on vahvempaa (en tiedä, mutta tälläinen ajatus on käynyt mielessä)

Autossa reissaaminen on ihan helvettiä (etenkin mies ottaa todella raskaasti autoreissut kolmannen koiran vuoksi). Tämä reissaaminen olisi kuitenkin aika pakollista, kun mökkeilemme usein.

Meillä on tilava farmari auto. Kaksi muuta koiraa ovat niin nätisti autossa vaikka pitkänkin matkan kulkisi. Istuvat tai makaavat hiljaa.

No entäs kolmas... Ei osaa rauhottua autossa, kokoajan seisoo ja läähättää ihan hulluna (vaikka ei olisi edes kesäkään), kuola valuu ja penkkien selkämykset on ihan kuolassa, kuten mikä tahansa muukin paikka. Saattaa haukkua autossa ihmisille, joita näkee ikkunasta (on niin innostunut, ei hauku vihaisuuttaan). Koittaa joskus rynniä auton etupenkeille (ei onneksi kesken ajon, mutta jos nousemme miehen kanssa autosta, niin monesti ryntäsee heti etupenkeille, eikä suostu millään menemään takaisin taakse).

Tässä vaiheessa mies on jo aivan hermoraunio ja niin melkein minäkin.

Emme haluaisi kuitenkaan luopua koirasta, mutta tuntuu pahalta, kun en tunne (eikä siis tunne mieskään), niin paljoa kiintymystä tuohon koiraan. Haluaisimme tuntea ja vituttaa kun tätä tunnetta meillä ei niinkään ole ja koira on suurimmaksi osaksi ärsyttävä kuolakasa :(

Ja joo, koiraa ollaan koitettu opettaa paremmille tavoille, mutta eipä siinä juurikaan olla edistytty. Koiralla on myös hemmetin huono keskittymiskyky yhtään mihinkään, joka tekee kouluttamisesta entistä haastavempaa.