Häät tulossa, lähisukulaisen kuolema :(

En siirtäisi häitä. Järjestelyjä on kuitenkin jo tehty paljon, monella taholla.

Toki jos vainaja on läheinen, voisi hääriemun keskellä pitää vielä pienen muistohetken tai kunnianosoituksen myös vainajan muistolle. Riippuu vähän.

Komppaan edellistä.

Mun tuntemissaa tapauksissa, kun on ollut lähisukulaisista kyse, on peruttu häät kokonaan. Ei siis naimisiin menoa, vaan häät. Ihan siksikinettä kenelläkään ei siinä toanteessa ole ollut aikaakaan enää jotain häitä järjestää, eikä tosiaan fiilistään. Sitten on ehkä juhlittu joskus 5 vuoden päästä hääpäivää isommilla kemuilla.

Mutta nämä siis silloin kun todella lähipiiristä on joku kuollut, siis lapsiuden perheenjäsen. Setiä ja tätejä ei lasketa enää. Toki heidänkin kuolema vetää tunnelman aika alas ja osa väestä jää sit juhlistakin pois, eli bileet muuttuu väkisin vähän vaatimattomammiksi.

En myöskään siirtäisi, tuskin vainajakaan olisi sitä toivonut. Häissä voi tapahtuneen vuoksi olla erilainen tunnelma kuin mistä haaveilitte mutta kyllä ilon ja yhteenkuulumisen juhla sopii surunkin aikaan. Koittakaa järjestää hautajaiset siten etteivät nyt ihan viikon päästä ole häistä eli mieluummin nopeasti. 

Minusta häiden siirtäminen olisi tekopyhää hurskahtelua ja huomiohuoraamista jonkun kuolemalla.

Kyseessä on miehen veli. Olivat hyvin läheisiä. Myös miehen vanhemmat ovat todella murtuneita. Kyllä se väkisin vaikuttaa kaikkien mielialaan.

Otan osaa. Jos kyseessä on miehen äiti, isä, sisar tai veli, siirtäisin hääjuhlan tuonnemmas. Naimisiinmenoahan ei tietenkään tarvitse siirtää.

Jos edesmennyt on kaukaisempi sukulainen, toimisin tilanteen mukaan, kuulostelisin omien tunnelmieni lisäksi vainajan lähiperheen tunnelmia ym.

Vierailija kirjoitti:

Kyseessä on miehen veli. Olivat hyvin läheisiä. Myös miehen vanhemmat ovat todella murtuneita. Kyllä se väkisin vaikuttaa kaikkien mielialaan.

Otatte veljen mukaan häihin, jollain neutraalilla tavalla. 

Vierailija kirjoitti:

Kyseessä on miehen veli. Olivat hyvin läheisiä. Myös miehen vanhemmat ovat todella murtuneita. Kyllä se väkisin vaikuttaa kaikkien mielialaan.

Tämä muutaakin sitten asetelmaa. Puhette asian läpi miehen vanhempiena kanssa ja kunnioitatte heidän tahtoaan.

Voi ei miten surullinen tilanne, olen todella pahoillani. Meillä ei pidetty siskon ylioppilasjuhlia, kun lähisukulainen kuoli kolmisen viikkoa ennen niitä. Ei kertakaikkiaan ollut juhlatunnelmaa, vaikka yo-juhlat keväällä onkin sellainen kerran elämässä -kokemus. Läheisen kuoleman jälkeen noin puoli vuotta meni ihan sumussa. Itse en haluaisi häitäni viettää niin surullisen tunnelman varjossa. Kuitenkin, elämän on jatkuttava. Tehkää teille sopiva valinta.

Pitäkää häänne ns. pienemmällä kaavalla, jos joitain leikkejä voisi poistaa ohjelmistosta ja ainakin huomioida tämä menehtynyt veli esim. puheessa. Kyllä se veli olisi halunnut, että juhlitte kunnolla.

Miehen mummo kuoli pari viikkoa ennen häitämme, oli tosin tehnyt lähtöä jo jokusen kuukauden, että ei tullut yllätyksenä, kuten teidän tapauksessa.

Ei tullut mieleenkään siirtää häitä. Toki miehen puolen suku suri menetystään, mutta en kokenut että se olisi vaikuttanut juhlatunnelmaan. En tiedä miltä sukulaisista itsestään on tuntunut, mutta kaikki saapuivat paikalle ja juhlivat meitä. Appeni puhui kauniisti puheessaan äidistään.

Viikkoa myöhemmin vietettiin hautajaisia.

En siirtäisi häitä. Hautajaiset ovat teidän tapauksessa ennen teidän päiväänne ja surutyö on jo käynnissä. Ehkä sukulaisista on mukavakin tavata vähän mukavammissa merkeissä hautajaisten jälkeen. Voithan toki keskustella asiasta miehesi suvun kanssa, miltä heistä tuntuu. Jos miehesi on niin surun murtama ettei halua mennä naimisiin näin pian menetyksensä jälkeen, niin sitten toki häitä voisi siirtää.

Vierailija kirjoitti:

Kyseessä on miehen veli. Olivat hyvin läheisiä. Myös miehen vanhemmat ovat todella murtuneita. Kyllä se väkisin vaikuttaa kaikkien mielialaan.

Olisit heti sanonut kyseessä olevan perheenjäsen, eikä mikään sukulainen. Totta kai te siirrätte häitä.

Mun isä kuoli täysin yllättäen 3 viikkoa ennen meidän häitä. Ei siirretty häitä. Isän veli mulle sanoikin että isäsi oli halunnut että häät pidetään kaikesta huolimatta kun itse kamppailin päätöksen kanssa pitäisikö siirtää vai ei. Hautajaiset järjestettiin viikko ennen häitä ja meillä oli sama pappikin hautaamassa ja vihkimässä. Meillä kaikki hääjärjestelyt oli onneksi jo hoidettu, joten mitään ei tarvinnut enää tuon kolmen viikon aika tehdä.  Hautajaisten jälkeen pahin suru helpotti ja pystyin kyllä nauttimaan hääpäivästä.  Mulle oli tärkeää että isä saatiin haudattua ennen häitä niin sain tavallaan sen pahimman vaiheen päätökseen ennen häitä. Suru ei toki hautajaisiin loppunut, mutta helpotti kuitenkin.

Elämä jatkuu.

"Elämän keskellä kuolema, surun keskellä ilo." Vai miten se Raamatun opetus menikään? Kuolema ja elämä kuuluvat kummatkin elämään, suru ja ilo sekoittuvat. Ei pidä piehtaroida kummassakaan eikä kuvitella, että vain toinen on olemassa. Surusta ei pidä tehdä suurempaa kuin ilosta, vaikka tunnustaakin sen olemassaolon. Siis, pitäkää häät. Jos siirrätte aina, kun joku kuolee, ette pääse naimisiin koskaan.

Tätä kutsutaan elämäksi.

Itse siirtäisin. Häät ovat teidän kahden "kerran elämässä" juttu joka pitää viettää silloin kun molemmat sitä todella haluavat onnellisina viettää eikä vain muiden mieliksi esittää iloista noin kamalan tapahtuman jälkeen..

Mies ei osaa tehdä tällähetkellä päätöstä. Vaikea ennustaa, miltä asia tuntuu muutaman viikon päästä. Ehkä hautajaiset helpottavat jo siirtymään eteenpäin. Vanhempien suru oman lapsen kuolemasta tuntuu erityisen vaikealta. En ole kovin läheinen mieheni vanhempien kanssa, tuntuu vaikealta keskustella asiasta suoraan heidän kanssaan. Huomaan myös, että he (ehkä myös mieheni) yrittävät peitellä suruaan minun seurassani ikään kuin eivät haluaisi pilata meidän onnellisuuttamme häistä... hankala tilanne.

Olen miettinyt, että ehkä teemme niin että menemme nyt naimisiin kuten suunniteltu ja juhlistamme sitä pienemmällä joukolla (ulkomailta tulevat + lähipiiri). Sitten pidämme vuoden päästä isommat "bile"juhlat. Näistä oli ollut tarkoitus tulla iloinen karnevaalityyppinen juhla, eikä se tunnu nyt oikein soveliaalta. Kiitos kun sain pohtia asiaa täällä.

Meillä appiukko kuoli  yllättäen päivää ennen vanhimman lapseni juhlia. Niin lyhyellä varoitusajalla juhlien peruuttaminen oli mahdotonta. Jälkeenpäin ajateltuna hyvä, ettei juhlia peruttu. Juhlissa saimme yhdessä tehdä myös surutyötä, jutella tapahtuneesta. Toki juhlista tuli hieman erilaiset kuin etukäteen suunniteltiin.

Elämä jatkuu. hautajaisten jälkeen se pahin on ohi järjestelyjen helpottumisen takia. Ei ole enää  kuin perunkirjoitus, joka tule ajallaan. Voi olla vanhemmillekin hyvää surutyötä hetken ilo surun keskellä ja näkee, että kuitenkin elämä jatkuu.

Eli älkää peruko.