Millaisia olivat sinun synttärit, kun oli lapsi?

Minulle ei koskaan pidetty synttäreitä. Kävin kyllä muiden synttäreillä 70-luvulla. Olivat silloin perinteiset synttärikakkujuhlat perinteisine leikkeineen. Esin. "kapteeni käskee" , ongintaa, pullonpyöritystä ja aasinhäntää. 

On joskus tullut vähän katkeriakin mietteitä, että miksi minulla ei koskaan ollut juhlia. En niitä osannut jotenkin vaatiakaan lapsena. 

Tehtiin kakku ja sain lahjan vanhemmilta. Sitten päivällä tuli käymään joku jos tuli. Yleensä pari naapurin lasta ja mummit sekä vaarit. Siinä se ja hyvät muistot jäi. Mitään leikkejä tai ohjelmaa ei ollut. Keksittiin itse tekemistä.

Äiti teki kermakakun, täytteenä banaani-mansikka, päällä suklaanappeja tai sulkaarouhetta. Joskus oli 2-3 kaveria. Isovanhempien en muista koskaan olleen synttäreillä.

Kutsuin n. kymmenen kaveriani synttäreille. Lahjaksi sain jotain kyniä, kiiltokuvia, värityskirjoja, päiväkirjoja. olin niistä ikionnellinen. 

Oli kakkua, keksejä, pullaa, suolatikkuja, limsaa (jota meillä ei muuten juotu oikeastaan koskaan, äiti teki itse ihanat mehut). Leikittiin yhdessä, olin kova järkkäämään ohjelmaa. Serkkujen perhe ja pari naapuria kävi myös sitten toisena päivänä juhlissamme.

Tuo siis 80-luvun puolenvälin kieppeillä.

Alle kouluikäisenä vieraina oli naapurin lapsia (2-6kpl). Tarjolla oli (koti)mehua, karnevaalikeksiä, ehkä joskus jäätelöä (vanilja), jotain pullaa.

Ala-asteella vieraina ei ollut kaikkia luokkalaisia tai edes kaikkia tyttöjä vaan joka vuosi jotenkin sen hetkiset kaverit (tyttöjä sekä poikia) myös esim. harrastuksista. Vieraita oli max 10 henk. Tarjolla oli limsaa (mun lapsuudessa limsaa sai vain juhlissa), karkkia, sipsiä, keksiä, ehkä jäätelöä tai kakkua tai pullaa.

Lahjaksi muistan saaneeni esim. päiväkirjan, ihania erikoiskyniä (tiimarista), tarroja, jotain krääsää yms., joka silloin oli ihaninta ikinä :)

Oli kaverisynttärit ja sukulaissynttärit. Kavereita tuli yleensä koko luokan tytöt, kutsuttavien määrä pieneni sitä mukaa kun ikää tuli lisää. Tarjolla oli karkkia, jäätelökakkua jne, leikittiin. Välillä harmitti, ettei omilla synttäreillä ollut koskaan mitään kiva ohjelmaa kuten ongintaa, tai tarjoiluissa niitä cocktailtikkuja mitä kavereilla oli. Äiti oli vähän kädetön noissa järjestelyissä, ja sitten kun olisin osannut itse, niillä ei enää ollut samanlaista merkitystä.

Sukulaissynttäreilel tuli isovanhemmat, tädit, sedät, enot, serkut ja kummit. Leikittiin serkkujen kanssa ja syötiin karkkia ja jäätelökakkua. Sukulaissynttärit jäi kuvioista aiemmin kuin kaverisynttärit.

Synttärini osuvat erääseen suureen juhlapyhään, jonka kaikki viettävät oman perheensä kanssa, joten ei ole koskaan juhlittu synttäreitäni mitenkään. Ei kyllä haittaakaan, en ole juhlaihmisiä.

Olen syntynyt -72. Muistan, että koululaisena, ehkä kutsuttiin kavereita. En muista kuitenkaan, oliko ne koulusta, mutta ainakin ns. pihan lapsia. En saanut vain päättää, keitä kutsutaan, vaan äiti oli se, joka ehdotti ja minä hyväksyin. Ehkä 6-8 vierasta kutsuttiin.

Syötiin kakkua ja oli sellainen leikki, että joku aikuinen, äitini tai mummini oli kirjoittanut tarinan, josta puuttuivat adjektiivit. Sitten ensin kaikkia pyydettiin sanomaan kaikenlaisia adjektiiveja. Äiti sijoitti ne tarinaan sikinsokin ja lopuksi hassu tarina luettiin. Sitten mentiin ehkä pihalle leikkimään.

Nyt aikuisena kun järjestän omille lapsilleni synttäreitä, niin mua ahdistaa niiden järjestäminen. Pelkään tavallaan niitä meille tulevia vieraita lapsia. Äiti stressasi mun syntymäpäiviä aina ja se oli tärkeämpää, että en äidin ennakkomielikuvissa muka nolaa häntä vieraiden edessä, kuin se, että minulla tulee olemaan hauskaa.

Äiti siis valisti minua etten käyttäydy nolosti, mikä oli minusta aivan kamalaa, koska olisin vain ollut se mikä olen. Mutta se ei muka riittänyt. Sain tuta, että siten olen jotenkin hirveä eikä kukaan halua enää olla kanssani.

Nyt joku voi ajatella, että ehkä äitini pelkäsi syystä, mutta siitä ei ollut kysymys. Äiti oli tavallaan viholliseni, mutta koska kunnon äiti järjestää syntymäpäivät, niin hänkin järjesti. Kunhan sai haukkua minua siinä sivussa.

Ala-asteella sain kutsua koko luokan tytöt, ja kuudennella luokalla kutsuin koko luokan. Pidin sellaiset disco-synttärit ja vanhemmatkin poistuivat sisaruksieni kanssa kotoa. Yläasteella kävin parin kaverin kanssa syömässä tmv.

Miehelläni ei koskaan pidetty syntymäpäiviä, vanhempien kanssa kolmisin jotain kakkua napsivat mutta ketään ei kutsuttu, ja tästä syystä mieheni ei millään voi käsittää tätä synttäritouhua. Nyt kun meillä on lapsia, hänelle on todella raskasta TUHLATA rahaa kaikkiin tarjottaviin (maksamme puoliksi), ja pää meinaa levitä siitä vieraiden määrästä mitä me lasten kanssa meille kutsutaan :D

Tehtiin täytekakku

Samanlainen joka vuosi, se semmoinen josta äiti tykkäsi. Samanlainen tehtiin myös kaikkien muiden synttäreille ja kaikkiin muihin juhliin.

Ihan mikä tahansa muu tarjoilu tai erilainen kakku olisi ollut typerä, mauton ja naurettava. Siis äidin mielestä. Huudot sai jos uskalsi ehdottaa jotain muuta kuin sitä kakkua.

Siinä oli täytteenä ja koristeena säilykepersikoita ja -kirsikoita.

Lahjaksi tuli aina sama mitä sisaruksetkin sinä vuonna saivat. Sillä piti olla tasapuolisesti. Jos lahja oli vaikka paita, niin pojat saivat siniset ja tytöt punaiset 😱

Oli kermakakku, limsaa ja karkkeja. Paikalla sisarukset ja pari tuttua perhettä, myös kummit kävivät. Poimittiin läheiseltä niityltä kukkia ja otettiin itse synttärikuvat. Lahjoja sain muutaman, yleensä joku sisaruksista kateellisena rikkoi ainakin yhden lahjan samantien. :D leikkejä ei hirveästi ollut, me lapset aina menimme johonkin keskenämme temmeltämään ja aikuiset sitten seurustelivat sisätiloissa.

Synttärini on kesällä ja vietimme ne yleensä mökillä sukulaisten kesken. En ikinä kaivannut kaverisynttäreitä. Tämä on ihmetyttänyt itseänikin. Olin lähinnä helpottunut ettei tarvinnut kesken kouluvuoden vielä mitään keksipakettia kouluun ja kiusaantuneena kuunnella onnittelulaulua.

Ala-asteella kutsuttiin kaikki luokan tytöt (koko luokka ei olisi mahtunut kivasti meille samaan aikaan, synttärit talvella niin ei ulkojuhlatkaan onnistuneet). Iän karttuessa kutsuttujen määrä pieneni koko luokasta vain kavereihin ja jossain vaiheessa jäi kokonaan pois. Ohjelmana oli ongintaa (2-taso talo), aarteen etsintää, paketoidun suklaalevyn syöntiä veitsellä ja haarukalla, pelejä ja leikkejä.

Aina on vietetty myös sukulaisten kanssa kermakakku-kahvikestit, pienenä kylässä oli serkutkin leikkikaverina, mutta hyvin nopeasti tädit ja sedät lapsineen jäivät isän puolelta pois synttäreiltä. Äidin siskon perheen ja vanhempien kanssa synttäreitä kahviteltiin vielä parikymppisenäkin.

Kotoa muutettuani (18v) olen aina leiponut synttäreitteni kunniaksi ja kahvilla on käynyt kavereita ja sukulaisia. Kavereiden kanssa se juhlinta on kyllä tuolloin ollut vähän yö- ja baaripainotteista mutta nykyään perheellisenä vaan kakkukahvitellaan oman ja miehen perheen sekä kiireiltään ehtivien kavereiden kanssa :).

Mä en tajua tuota että kutsutaan kaikki luokkalaiset. Ei ne ainakaan kaikki kohdelleet mua niin hyvin lapsuudessa, että olisin todellakaan kaivannut niiden naamoja synttäreilleni. Varsinkaan siis poikien. Eihän ne ois mahtuneet edes pöytään syömään kakkua kerralla.

Vierailija kirjoitti:

Synttärini osuvat erääseen suureen juhlapyhään, jonka kaikki viettävät oman perheensä kanssa, joten ei ole koskaan juhlittu synttäreitäni mitenkään. Ei kyllä haittaakaan, en ole juhlaihmisiä.

Eksä kehtaa sanoo "joulu"?