Miten jotkut naiset voitte seurustella itseänne pienempi kokoisen miehen kanssa?

Yleensä pienikin mies on vahvempi kuin isompi nainen. 

Mutta se ei nyt ole tietysti pointti. Arkaainen kivikaudelta peräisin oleva tuntu, että miehen tulee olla fyysisesti vahvempi on nykyaikana tietysti turhaa. 

Se on korvautunut paljolti yhteiskunnallisella vaikutusvallalla ja rahalla. Eli voimaa tavalla tai toisella vielä haetaan. 

Voin vaan kuvitella miten tukevat av-mammat tästä suuttuu ;)

En minä odottanut mitään nostelua. Minulla on omatkin jalat.

Exäni ei koskaan nostanut minua, voi olla ettei jaksanut, vaikka muutaman sentin olikin pidempi. En ole huomannut, että nostelusta olisi mitään mainittavaa etua muualla kuin sängyssä ja sekin vain tietyntyyppisen miehen kanssa. 

Olen hieman päälle 170cm ja pärjään hienosti omillanikin. Jos en ylety johonkin tuotteeseen kaupassa, pyydän apua tai haen jakkaran. Jos en jaksa kantaa jotain, pyydän apua tai keksin jonkun keinon. 

Miehen ulkonäössä on minusta tärkeämpiäkin seikkoja kuin pituus. Esim. hyvät hampaat, hyvät hiukset, yleinen komeus, luusto, kunto.

Joillakin naisilla on hyvä itsetunto.

Seurustelin pari vuotta itseäni sirokokoisemman miehen kanssa. Jälkeenpäin ajatellen kai mä uskottelin vain itselleni ettei se mitään häiritse tai haittaa. Kyllähän se intohimo katosi nopeasti, jos sitä oikeastaan oli koskaan ollutkaan.

Koska mieheni on fiksu, hauska, luotettava, osaa pitää puolensa, rakastaa syvästi mua ja lastamme eikä silti päästä mua liian helpolla. Koska ollaan kasvettu yhteen vuosien aikana ja pidetty huolta toisistamme vaikeina aikoina. Koska tykätään tehdä samanlaisista asioista ja meidän arki on tosi mukavaa yhdessä. Koska musta tuntuu ihan hyvältä ja luonnolliselta olla se fyysisesti isompi ja vahvempi eikä se tee miehestäni vähemmän haluttavaa. Koska näin on tosi hyvä :)

Hän saa minut nauramaan, hän huolehtii minusta kun olen heikoimmillani, hän on luotettava, hän rakastaa minua huonoinakin päivinä, hän näyttää TODELLA hyvältä, hän pitää minua kauniina, hänen kanssaan voi keskustella, hänen kanssaan on hyvää seksiä, hänen kanssaan on mukava viettää aikaa... Hän on paras tuntemani ihminen. Sillä, että olen häntä isompi, ei ole sen kanssa mitään tekemistä.

No mun mies ei ole minua pienempi, mutta mitä sitten jos olisikin? Ei hän nytkään mikään iso mies ole. Ehkä aloittajalla on traumoja OMASTA koostaan?

Voin vaan kuvitella miltä nää näyttää pariskuntana kun mies on heinän kokoinen ja nää naiset uskottelee, että se on viehättävää kun kylkiluut näkyy :D

Mun 9 cm lyhyempi mies on vahva, yhtä älykäs ja menestynyt kuin minä, hänellä on kamppailulajin musta vyö, ja tooodella kiihottava. 

Miksi ap kuvittelet, että vain yksi sattumanvarainen ominaisuus ratkaisee miehen kelpoisuuden?

Kuulostat yhtä urpolta kuin ne miehet jotka etsii naista kuppikoon tai tukan värin perusteella. Ei viehätysvoima ole kiinni mistään yksittäisestä ominaisuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Voin vaan kuvitella miltä nää näyttää pariskuntana kun mies on heinän kokoinen ja nää naiset uskottelee, että se on viehättävää kun kylkiluut näkyy :D

No jos ne naiset pitävät sellaisista miehistä? Makuja kun on monia. Minä pidän melko lihaksikkaista miehistä, joilla sixpack, mieluiten eightpack erottuu kunnolla, pidän siitä että mies on huoliteltu. Pituudella ei ole minulle niin suurta merkitystä, mutta oma mieheni on yli 190cm, exäni ei ollut ja rakastin häntäkin. 

Sen sijaan eräs läheiseni pitää rentunnäköisistä miehistä, pitkätukkaisista, hoikista, sellaisista jotka näyttävät asuneen kadulla muutaman päivän :D 

Onhan miehilläkin monia makuja. Joku tykkää lähes anorektisen laihoista naisista, toiset hoikan muodokkaista ja kolmas suorastaan ylipainoisista. Siksi emme ole kaikki saman näköisiä vielä näin pitkän ajan kuluttuakaan...

Vierailija kirjoitti:

Voin vaan kuvitella miltä nää näyttää pariskuntana kun mies on heinän kokoinen ja nää naiset uskottelee, että se on viehättävää kun kylkiluut näkyy :D

Ei meillä ny varsinaisesti mitään tarvetta olekaan näyttää ulospäin hyvältä pariskuntana, ei esim. etitä ketään kolmen kimppaan :) Toisillemme näytetään hyvältä ja se riittää ihan hyvin. Ei siinä mitään uskottelua tarvii kun on sellasen kanssa mistä itse tykkää, ja muut voi tykätä sitten muunlaisista.

Isotkin miehet osaa olla hauskoja, helliä , huomaavaisia ym. Ei noiden ominaisuuksien takia tarvitse hintelää miestä ottaa :)

Vierailija kirjoitti:

Isotkin miehet osaa olla hauskoja, helliä , huomaavaisia ym. Ei noiden ominaisuuksien takia tarvitse hintelää miestä ottaa :)

Miksei saisi valita juuri sellaista miestä kuin haluaa?

Jos olisin isompikokoinen, ei olisi mitään ongelmaa olla parisuhteessa pienemmän miehen kanssa. Mutta kun minua pienempiä miehiä ei juurikaan ole, olen saanut hiukan itseäni isomman miehen.

Sen sijaan en voisi kuvitellakaan seurustelevani sellaisen testosteronipommin kanssa kuin esim.  tuossa ET-lehden mainoksessa komeilee. Muutenkin isokokoiset miehet ovat minusta lähinnä pelottavia.

Musta on kans ihanaa kun mies on isompi kuin minä :) Olisi kans outoa ja vähän inhottavaa seurustella miehen kanssa, jolle mahtuu vaikka mun vaatteet päälle.. :D En voisi kuvitellakkaan seksiä heikon ja laihan miehen kanssa, vaikka olisi miten hauska ja kiva :D

Vierailija kirjoitti:

Isotkin miehet osaa olla hauskoja, helliä , huomaavaisia ym. Ei noiden ominaisuuksien takia tarvitse hintelää miestä ottaa :)

Mutta kun jos rakastuu ihmiseen niin on aika epätodennäköistä tai oikeestaan mahdotonta löytää täsmälleen samanlainen mutta isompi. Ehkä sä aattelet nyt enemmänkin kenkiä. Kenkiä löytyy samanlaisia eri kokoisina.

Ja jos ei ees pidä isompaa parempana niin miksi pitäisi :)

Justhan täällä pitkät naiset kuorossa itki kun heidän pituutta pilkataan. Kuitenkin näyttää olevan ihan ok pilkata miesten pituutta.

Koska rakastetaan toisiamme ja meillä on terve itsetunto.

En taas jaksa tätä jankutusta...

Minä olen korvia myöten rakastunut itseäni lyhyempään mieheen. Hän on niin kuuma. Lisäksi hän saa minut nauramaan ja tuntemaan itseni naiseksi.

Turha siis yleistää.. Onneksi olemme yksilöitä.