Sara Forsbergin vegaanikokeilu epäonnistui paskaisesti

Mikä siinä meni pieleen? En jaksa avata linkkejä tuosta talentista.

Ite oon ollut vegaani jo 15vuotta, eikä mitään ongelmia sen kans oo ollut. Nykyään varsinkin on ihailtavan helppoa ryhtyä vegaaniksi.

Liikaa kuitua ja vatsavaivat.

Pruiit pruiit ja löysä paska

En huomannut lukiko jossain, että siirtyikö Forsberg asteittain esim. lakto-ovo-kasvissyöjästä vegaaniksi vai tekikö äkkikäännöksen. Itse olin ensin vuoden verran kasvissyöjä ennen kuin aloin vegaaniksi. En toki tiedä mutta voisin kuvitella, että totaalikäännös olisi ollut kropalle shokki.

Ei kai vatsavaivat ole mikään ihme. Ihminen ei ole märehtijä.

Rehellisen oloista kerrontaa. Pointsit siitä.

Miten niin epäonnistui? Sara kokeili veganismia, totesi ettei se hänelle toimi ja luopui siitä. Kaiken tämän hän teki avoimesti, mitään peittelemättä. Olisiko pitänyt vain uhrata oma kroppansa ja esittää jotain marttyyria? Minusta Sara on rohkea kun kertoo noin avoimesti kaikesta. Pystyn myös samaistumaan häneen, sillä minulle kävi täysin samoin: Ideologisesti en haluaisi eläintuotteisiin koskea, mutta täysvegaanius ei sovi myöskään minulle. Tismalleen samoja mahaongelmia sain, ja olen aina ollut herkkävatsainen. Nyt syön eläinperäisiä tuotteita luomuna, lihaa hyvin vähän, kanaa en ollenkaan. Miksi heti on epäonnistunut, jos haluaa kokeilla jotain juttua eikä se toimikaan itselle? Minusta epäonnistumista olisi valehdella itselleen ja jatkaa väkisin, koska ideologia ajaa oman jaksamisen edelle.

Vierailija kirjoitti:

Ei kai vatsavaivat ole mikään ihme. Ihminen ei ole märehtijä.

Niin, eivätkä vegaanit ruohoa tai heinää syö.

Kaikkien keho varmaan reagoi eri tavalla. Tyhmää vaan heti mainostaa elämäntapamuutosta ja sitten hetken päästä todeta että ei tästä nyt mitään tullutkaan.

Ryhdyin itse vegaaniksi yhdessä päivässä noin vuosi sitten eikä ollut mitään ongelmia vatsan kanssa, pelkästään positiivisia vaikutuksia. Ainoastaan pavut on sellaisia mihin mun vatsa ei oo vieläkään tottunut vaikka oon yrittänyt syödä niitä nykyään enemmän kuin sillon kun söin vielä eläintuotteita.

Mulle tuli vegaaniruokavaliosta paha anemia ja jouduin palaamaan sekaruokaan. Puoli vuotta meni korjata tilanne vaikka sain alkuun rautaa suonensisäisesti. Haluaisin yrittää uudestaan, mutta pelottaa kun meni olo niin huonoksi. Ei tee enää edes mieli liharuokia ja aina syyllinen olokin niitä syödessä. Lääkäri vaan sanoi ettei vegaanius sovi mulle kun selkeästi taipumusta anemiaan. Tiedä sitten mitä tai ketä uskoisi :/

Ymmärrän täysin. Alkuun oma kokeiluni sujui loistavasti, mutta ilmeisesti tein jotain väärin ja kroppani teki stopin. 

Sara kääntyi käsittääkseni ihan punaisen lihan syöjästä vegaaniksi, kun joku sitä tuossa äsken pohti.