Lue keskustelun säännöt.
Onko muita, joilla on monta psyykkistä traumaa?
13.10.2016 |
Minulla on diagnosoitu PTSD, ja olen monitraumainen. Kun yksi trauma on jotakuinkin käsittelyssä, toinen jo pukkaa tietoisuuteen. Tähänastisia traumoja on jo valtava määrä. :(
En halua terapiaa, en jaksa. Olen käynyt aikoinaan läpi psykologin neuvonnan, jossa kävin saman psykologin luona monta kertaa juttelemassa. Sen prosessin aikana psykiatri diagnosoi vakavan PTSD:n
Jättäydyin tahallani pois prosessista, jossa minulle oltiin järkkäämässä keskusteluterapiaa. En jaksa työstää läpi vaikeita kokemuksia keskustelemalla. Olen alistunut siihen, että traumamuistot tulevat ja repivät. Eihän kenenkään elämä ole kovin tasapainoista ja eheää? Henkinen hyvinvointi on suhteellinen käsite?
Onko muita tällaisia? Mitä selviytymismekanismeja teillä on mitä olette itse keksineet?
Kommentit (7)
Vierailija kirjoitti:
Ei ole ollut lopulta muuta vaihtoehtoa, kun käydä rankka terapia läpi. Toinen vaihtoehto olis ollut elämän lopettaminen.
Mitä tarkoitat elämän lopettamisella?
- ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla kai. Rankka lapsuus ja sitten monta traumaattista tapahtumaa aikuisiällä. Kävin pitkään keskustelemassa ammattiauttajan kans. Nyt oon ollut "kuivilla" ehkä 5 vuotta eli pärjään itsekseni. Lääkitys on ja osaa tarkkailla olojani ja säätää lääkitystä ja ottaa rennommin kun tunnen että masennus ja uupumus on hiipimässä. Hoitoyhteys on olemassa, saan apua yhdellä puhelinsoitolla jos on tarvis. Se tuo turvaa. Sillai on kiva että tuntuu että oon puhunut kaiken pahan ulos. En enää märehdi menneitä. Kyllä siihen menikin vuosikausia. Paras juttu on kuitenkin se, että oon saanut katkaistua välit äitiini, joka on suurin syy mun henkiseen pahoinvointiin. Kun en ole tekemisissä hänen kanssaan, voin paljon paremmin. En olis kyllä aikoinaan uskonut että joskus on näinkin hyvin. Tiedän että elämä tulee aina olemaan vuoristorataa, koska oon niin herkkä. Mutta kun tuntee ittensä niin ei päästä menemään liiallisuuksiin.
Mutta kyllä siihen puhumiseenkin joskus väsyy. Tsemppiä sulle.
Ei traumoja tarvitse käydä läpi terapiassa, eikä käydä, jos asiakas ei ole valmis. Traumaterapia alkaa aina vakauttamisjaksolla, jossa opetellaan palaamaan nykyhetkeen traumamuistojen imaistessa ja säätelemään omia tunnetiloja, pysymään ns. toleranssi-ikkunassa.
En voi kuin suositella, itselläni se vaihe kesti vuoden ja oli mahtavaa huomata, miten pystyikin itse vaikuttamaan oloihinsa ja pysäyttämään sisäisiä prosesseja tyyliin ensikertaa ikinä. Mitään ei tarvitse tehdä mitä ei halua, eikä mistään tarvitse puhua mistä ei halua.
Tsemppiä <3
Oletko kokenut EMDR-terapiaa? Itselläni ei siitä kokemusta ole, mutta voisi auttaa kun puhuminen ja vatvominen ei ole keskiössä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletko kokenut EMDR-terapiaa? Itselläni ei siitä kokemusta ole, mutta voisi auttaa kun puhuminen ja vatvominen ei ole keskiössä.
Olen joskus kuullut siitä. En ole kokeillut. Sitä voisinkin kokeilla nyt. Kiitos muistutuksesta!
- ap
Ei ole ollut lopulta muuta vaihtoehtoa, kun käydä rankka terapia läpi. Toinen vaihtoehto olis ollut elämän lopettaminen.