Lastenkutsut ja psykopaattivanhemmat

Osa:660

Here we go again...

Teletapit, teletapit, uudestaan, uudestaan

Musta on hiukan kummallista että lapsille opetetaan että on kiusaamista jos kutsuu synttäreille kavereita. En minäkään koe tulevani kiusatuksi jos joku työkavereistani saa kutsun toisen luo kyläilemään mutta minä en.

Mitä lie media-meuhkaamista tekaistuilla jutuilla. 

Itselläni on neljä lasta ja mitään näistä "kärsimystarinoista" en tunnista. Lapset ovat iloisesti olleet muiden synttäreillä ja heidän kaverit meidän järjestämillä kutsuilla. 

En koskaan edes ole laittanut mitään lahjapusseja. Silti ovat tulleet seuraavanakin vuonna. 

Lasten kesken sattuu niitä ylilyöntejä.. ja eipä täällä aikuistenkaan maailmassa ruusut kuki ja päivä paista joka päivä...

mutta jotenkin aikuiset ihmiset helpommin tuomitsevat lasten käytöksen, kun kännissä örveltävä aikuisen saa helpommin vapautuksen ja hyväksynnän huonolle käytöselle... kuinkahan monta kertaa olen kuullut tän "no se oli kännissä höhöhöhööö"... kun taas lapsen käyttäytyessä huonosti, kommentit ovat, "vittu mikä hirviökakara, pitäs ottaa pois ne vanhemmilta, kun ne ei osaa käyttäytyä ja kunnon selkäsauna päälle, saatana".

Toki uutisen kaltaista tapahtuu tapahtuu, mutta veikkaan että aika harvoin kuitenkin.. kyllä  pääsääntöisesti synttärit yms lastenkutsut menevät hyvin, ilman suurempia draamoja sekä aikuisten ohjatessa juhlien kulkua. Joten ei kannata ton iltapaskan juttuja lukea niin otsarypyssä. ...Jos alettaisiin samaan tapaan uutisoimaan aikuistenjuhlia, niin aina  ne päätyisivät murhiin ja tappoihin tai vähintään joku saa kunnolla turpaansa...

Jos ap teet koskaan lapsia, niin tulet kyllä huomaamaan, että harvoin, jos koskaan tulet törmäämään uutisen kaltaisiin juttuihin. Tai sitten me olemme vaan kolmen lapsen kanssa olleet onnekkaita. =)

Minä rupesin jutun myötä näkemään peikkoja. Mitä, jos olemme tietämättämme loukaneet? Emme ole kutsuneet, kuin ne jotka lapsi aidosti haluaa, emme ole lahjapusseja jakaneet, emmekä ole kaikille kutsuille osallistuneet, onko lahjamme olleet jotenkin loukkaavia.

Nämä tilanteet ovat niille lapsille elävää oppimateriaalia jota ei kannata ohittaa. Surullista miten lapset kasvatettaan johonkin ihanne maailmaan, jossa on aina kivaa. En yhtään ihmettele, että lapset on loppuun palaneita ennen kuin ovat edes aikuisuuden kynnyksellä, kun ekasta pettymyksestä vedetään ranteet auki, kun on luotu kuva jostain ikuisesta sunnuntaista.

Hullulta kuulosti se jonkun asiantuntijan vaatimus, että kaikki lapset pitäisi aina kutsua. Meille ei mahdu kuin max. 8 kaveria, eikä ole varaa järkätä juhlia HOPLOPissa tms.

Vierailija kirjoitti:

Musta on hiukan kummallista että lapsille opetetaan että on kiusaamista jos kutsuu synttäreille kavereita. En minäkään koe tulevani kiusatuksi jos joku työkavereistani saa kutsun toisen luo kyläilemään mutta minä en.

Kokisitko itsesi ulkopuoliseksi, jos KAIKKI muut työkaverisi saisivat kerta toisensa jälkeen kutsun jonkun luo juhlimaan ja ainoastaan sinut jätettäisiin kutsumatta? Vaikka ei välittäisikään työkavereistaan, niin kyllä aika moni miettisi tuossa tilanteessa, että mikäs juttu tää oikein onkaan...

Päiväkodin aikuisilla ja opettajalla on tässä iso rooli. Esikoiseni pkryhmässä oli yhtenä vuonna tilanne, jossa kiristettiin synttärikutsuja, uhkailtiin kutsun perumisella jne. Tämä oli vain yksi esimerkki siitä, että ryhmän aikuiset eivät olleet tilanteen tasalla. Seuraavana vuonnakaksi kolmesta vaihtui, ja synttäriongelma monen muun kera katosi.

Muita ongelmia en ole koskaan kohdannut. Pienetkin sankarit osaavat kiittää lahjasta, vaikka paketista paljastuisi jotain kummallisempaa. Isommat tietysti osaavat laskea että toinen käytti kaupassa 2 e ja 20 e, mutta ovat riittävän hyvin kasvatettuja sanoakseen mitään päin naamaa.

Kaikista kutsuista iloitaan, Megazonessa on tietysti mahtavaa, mutta kotisynttäreilläkin on kiva olla kavereiden kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Musta on hiukan kummallista että lapsille opetetaan että on kiusaamista jos kutsuu synttäreille kavereita. En minäkään koe tulevani kiusatuksi jos joku työkavereistani saa kutsun toisen luo kyläilemään mutta minä en.

Kokisitko itsesi ulkopuoliseksi, jos KAIKKI muut työkaverisi saisivat kerta toisensa jälkeen kutsun jonkun luo juhlimaan ja ainoastaan sinut jätettäisiin kutsumatta? Vaikka ei välittäisikään työkavereistaan, niin kyllä aika moni miettisi tuossa tilanteessa, että mikäs juttu tää oikein onkaan...

Itselleni kyllä tulisi ensimmäisenä mieleen pohtia omaa käytöstäni ja sen mahdollista vaikutusta kutsumattomuuteen. En siis olisi heti esimiehelle itkemässä, että minua työpaikkakiusataan. Joskus kannattaa vilkaista peiliin. Ainoa ihminen jonka käytökseen voin vaikutta olen minä itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Musta on hiukan kummallista että lapsille opetetaan että on kiusaamista jos kutsuu synttäreille kavereita. En minäkään koe tulevani kiusatuksi jos joku työkavereistani saa kutsun toisen luo kyläilemään mutta minä en.

Kokisitko itsesi ulkopuoliseksi, jos KAIKKI muut työkaverisi saisivat kerta toisensa jälkeen kutsun jonkun luo juhlimaan ja ainoastaan sinut jätettäisiin kutsumatta? Vaikka ei välittäisikään työkavereistaan, niin kyllä aika moni miettisi tuossa tilanteessa, että mikäs juttu tää oikein onkaan...

Miettisin tietenkin ja yrittäisin toki selvittää mistä asia johtuu... todennäköisesti ihan omasta käytöksestäni että työkaverit ei pidä minua niin läheisenä että haluaisivat minut kutsua tai ehkä he kokisivat että pilaan tunnelman voi toki syy olla sekin että työkaverit kokisi minut kiusaajaksi eivätkä siksi halua kutsua.

Tuo viimeksi mainittu oli syy miksi oma lapseni ei halunnut kutsua yhtä synnttäreileen viime vuonna, ei tuo kyseinen "kiusaaja" saanut myöskään kovin montaa muuta kutsua. Lapsi myös ilmoitti että ketkä kavereista ei tule jos tuo yksi kutsutaan kun hän kuitenkin kiusaa. Onneksi tilanne hänen käyttäytymisen osalta muuttui melko nopeasti ja tänä vuonna synnttäreillä kaikki olivat sulassa sovussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Musta on hiukan kummallista että lapsille opetetaan että on kiusaamista jos kutsuu synttäreille kavereita. En minäkään koe tulevani kiusatuksi jos joku työkavereistani saa kutsun toisen luo kyläilemään mutta minä en.

Kokisitko itsesi ulkopuoliseksi, jos KAIKKI muut työkaverisi saisivat kerta toisensa jälkeen kutsun jonkun luo juhlimaan ja ainoastaan sinut jätettäisiin kutsumatta? Vaikka ei välittäisikään työkavereistaan, niin kyllä aika moni miettisi tuossa tilanteessa, että mikäs juttu tää oikein onkaan...

Todennäköisesti syy sille, että minua ei kutsuttaisi olisi, että haastan riittaa kaikkien kanssa ja lopuksi kusen ja sammun sohvalle. Tai syy olisi, että olen mielummin omassa rauhassa. 

Aikuinen osaa olla jo itsekriittinen.

Kuka ihan oikeasti olisi valmis kutsumaan kotiinsa päiväkotiryhmällisen 4-vuotiaita ja valvomaan heitä kaikkia? Meillä 4-vuotisjuhlille tuli yksi päivähoitokaveri, serkku ja aikuisia sukulaisia.

Tahalliseen kiusaamiseen ja syrjimiseen tulee tietysti puuttua, mutta kutsujen rajaamiselle voi olla hyviä syitä.

Ehkä tärkeintä olis se, ettei kutsuta kaikkia paitsi yhtä tai kahta. Eli jos ryhmässä on kymmenen lasta, niin kutsutaan joko kaikki tai sit max seitsemän.

Mua olis kyllä lapsena toruttu aika pahasti jos olisin omilla synttäreilläni mennyt haukkumaan jonkun tuoman lahjan. Tollanen selkee huono käytös pitäisi kitkeä pois. Muutenkin ne lahjapullonpyöritykset oli aina aika tylsiä ja jotenki pointittomia.

Ehkä toi ilmiö on ongelma jossain päiväkodeissa ja kouluissa, ja toisissa taas ei. Tai sit vaan tietyillä alueilla.

Vierailija kirjoitti:

Päiväkodin aikuisilla ja opettajalla on tässä iso rooli. Esikoiseni pkryhmässä oli yhtenä vuonna tilanne, jossa kiristettiin synttärikutsuja, uhkailtiin kutsun perumisella jne. Tämä oli vain yksi esimerkki siitä, että ryhmän aikuiset eivät olleet tilanteen tasalla. Seuraavana vuonnakaksi kolmesta vaihtui, ja synttäriongelma monen muun kera katosi.

Muita ongelmia en ole koskaan kohdannut. Pienetkin sankarit osaavat kiittää lahjasta, vaikka paketista paljastuisi jotain kummallisempaa. Isommat tietysti osaavat laskea että toinen käytti kaupassa 2 e ja 20 e, mutta ovat riittävän hyvin kasvatettuja sanoakseen mitään päin naamaa.

Kaikista kutsuista iloitaan, Megazonessa on tietysti mahtavaa, mutta kotisynttäreilläkin on kiva olla kavereiden kanssa.

Tälläkin palstalla aikuiset kertovat, että lapsi teki jotain väärin, joten ilmoitin, että synttärikutsusi on peruttu, et saa vieraita etkä lahjoja, koska sanoit rumasti/et pessyt hampaita/olit ulkona 5 min liian pitkään/et suostunut menemään ulos. Ja palstamammat kehuvat kilvan, että hyvä oikea kasvattaja toimii juuri noin, niin lapsikin oppii.

Voisiko olla, että nuo synttärikutsuilla kiristäjät tuovat kotoa opitun mallin hoitopaikkaan. Kun äiti kiristää minua (ja se tehoaa), niin toki minä kiristän vuorostani muita 5v ikäisiä. Opittu malli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päiväkodin aikuisilla ja opettajalla on tässä iso rooli. Esikoiseni pkryhmässä oli yhtenä vuonna tilanne, jossa kiristettiin synttärikutsuja, uhkailtiin kutsun perumisella jne. Tämä oli vain yksi esimerkki siitä, että ryhmän aikuiset eivät olleet tilanteen tasalla. Seuraavana vuonnakaksi kolmesta vaihtui, ja synttäriongelma monen muun kera katosi.

Muita ongelmia en ole koskaan kohdannut. Pienetkin sankarit osaavat kiittää lahjasta, vaikka paketista paljastuisi jotain kummallisempaa. Isommat tietysti osaavat laskea että toinen käytti kaupassa 2 e ja 20 e, mutta ovat riittävän hyvin kasvatettuja sanoakseen mitään päin naamaa.

Kaikista kutsuista iloitaan, Megazonessa on tietysti mahtavaa, mutta kotisynttäreilläkin on kiva olla kavereiden kanssa.

Tälläkin palstalla aikuiset kertovat, että lapsi teki jotain väärin, joten ilmoitin, että synttärikutsusi on peruttu, et saa vieraita etkä lahjoja, koska sanoit rumasti/et pessyt hampaita/olit ulkona 5 min liian pitkään/et suostunut menemään ulos. Ja palstamammat kehuvat kilvan, että hyvä oikea kasvattaja toimii juuri noin, niin lapsikin oppii.

Voisiko olla, että nuo synttärikutsuilla kiristäjät tuovat kotoa opitun mallin hoitopaikkaan. Kun äiti kiristää minua (ja se tehoaa), niin toki minä kiristän vuorostani muita 5v ikäisiä. Opittu malli.

Eikä vanhemmat tuota uhkausta toteuta. Mitä oppii lapsi? Kaikki kiva tulee ilman, että käytöstä pitää muuttaa. Sama se on kiusaamisen kanssa, vaikka kuinka teen väärin saa kaiken kivan.

Synttärikutsujahan ei päiväkodissa edes saa jakaa, joten en minä ainakaan tietäisi, jäisikö lapseni ilman kutsua.

Toki se on kätevää toimittaa kutsut päiväkodin kautta, mutta olisiko kuitenkin parempi toimittaa ne yksityisreittejä, niin ei turhaan tulisi näitä järkytyksiä ja polemiikkeja ja pahoja mieliä? Ja ehkä lapsille voisi opettaa käytöstapoja ja muiden huomioimista, eikä pelkästään kilpavarustelua ja materian vertailua?