Pitäisikö bulimiasta parantuneelle teinille asettaa ehdoton herkkukielto?

Ei

mutta jos kiellät ne kokonaan varmaan syö salaa jossain

kannattaa antaa herkkuja kohtuudella

Et sitten ole sisäistänyt hänen sairauttaan yhtään?

Ja bulimia vaihtuu anoreksiaan? Ei kannata, opettelee syömään niitä herkkuja kohtuudella. Ja parantuminen on tytöstä itsestä kiinni, joten vaika voisit vahtia häntä 24/7 niin se ei takaa toipumista ja normaalia syömistä.

Kuulostaa siltä, ettei voi puhua parantumisesta vielä. Syömishäiriöstä parantuminen voi viedä vuosikymmenenkin. Herkkujen totaalikielto ei toimi vaan täytyisi yrittää oppia kohtuuteen.

Kielto päälle vaan! Todistetusti lapset joilta on kielletty mm. tupakka ja alkoholi eivät näitä käytä ikinä. Tai sitten juuri päin vastoin..

Klinikka on oikeassa, mitä enemmän stressaatte tytön syömisiä sitä enemmän hän itse kiinnittää asiaan huomiota ja kierre on valmis.

Kohtuudella ja vaikka se herkkupäivä kerran viikossa. Bulimia on myös siitä erikoinen tauti, että ei sitä sairastava välttämättä pelkästään herkkuja ahmi. Tiedän bulimikkoja ja ahmimishäiriöisiä, jotka herkkujen puutteessa rouskuttavat vaikka keittämätöntä makaronia syömisen himosta. Siksi olisi tärkeää yrittää luoda ruokaan terve suhde, jossa pieni nälkä ei ole maailmanloppu, mutta jossa syödään kuitenkin pieniä annoksia pitkin päivää, eikä mätetä kerralla illasta isoa lautasellista ruokaa nälkäänsä.

Aivan kuten sanoit, jos ei saa kotoa, hankkii ne herkut jostain muualta. Itse syömishäiriötaustan omaavana koen tärkeänä sen, ettei mitään ruoka-ainetta tai juuri esim herkkuja demonisoida ja kielletä kokonaan. Lapsen/nuoren on tärkeää oppia kohtuus.

Jos on kotoa oppinut, että jokin tietty ruoka on kiellettyä, murrosikäisen mieli saattaa kapinoidakseen ja itsenäisyytensä osoittaakseen kokeilla niitä kiellettyjä juttuja, ihan kuin huumeita ja alkoholia. Jos nuori ei ole oppinut kohtuutta, kokeilut helposti toteutuvat ahmimisena.

Itse olisin nuorena toivonut, että vanhempani olisivat tukeneet minua enemmän juuri kohtuuden oppimisessa. Ruoka oli minulle kuin kirous, se aiheutti pahaa oloa monella eri tavalla. Ruuasta itsessään tuli vihollinen ja ahmimishäiriöstä parannuttuani ei mennyt kauaa kun sairastuin anoreksiaan.

Monta vuotta kamppailin anoreksian kanssa ja pohdin asioita terapiassa. Siellä tajusin, kuinka ruoka oli meillä kotona aina liitetty ulkonäköön ja painoon ensisijaisesti. Jos syöt kasviksia, näytät hyvältä, jos syöt herkkuja olet kuvottava läski. Teinin päässä nuo olivat absoluuttisia totuuksia. Sainkin terapiassa tehtäväkseni etsiä tietoa ruuista, jotka ovat hyväksi aivoille, sydämmelle jne. Meni pitkään, ennen kuin opin purkamaan päästäni suoran yhteyden ruuan ja kauneuden välillä.

Sanoit, että tunnet lapsesi. Varmasti tunnetkin, en sitä kiellä yhtään. Kehottaisin kuitenkin miettimään, miten herkkujen totaalinen kieltäminen voi vaikuttaa lapseesi. Ahmimishäiriössä ja bulimiassa ongelmana on juuri se, että ei tunne kohtuutta. Opettaako totaalinen kieltäminen kohtuutta? Kertooko se tyttärellesi, että sinä luotat hänen potentiaaliinsa oppia kohtuus ja terveelliset elintavat?

Teineille vanhempien sana ei enää ole laki, vaan parhaassa tapauksessa korkeintaan ohjenuora. Teini-ikäinen on kriittisessä vaiheessa elämässään monellakin tavalla. Haluatko että tyttäresi oppii, ettei häneen voi luottaa? Haluatko, että tyttäresi alkaa ajatella, ettei hän tule ikinä pystymäänkään syömään herkkuja kohtuullisesti?

En tarkoita, että tarkoituksesi on tuo. Uskon että rakastat tytärtäsi paljon ja vanhemman huoli on aina mittaamaton kun on kyse lapsen hyvinvoinnista. Varmasti haluat hänen parastaan. Toivoisin kuitenkin, että mietit, millaisiin mittoihin niinkin yksinkertainen asia kuin herkkujen kieltäminen voi paisua teinin mielessä, etenkin tilanteessa jossa ruoka ei ole vain ruokaa.

Toivon teille koko perheelle kaikkea hyvää matkallenne parantumiseen.

Tarkoitushan olisi nimenomaan oppia vuosien myötä syömään monipuolisesti ja kohtuudella stressaamatta ruoasta. Luuletko tosiaan ehdottomien kieltojen auttavan?

Alahan tutustua sairauteen ja tyttäreesi!

Itse syömishäiriön kanssa kamppailevana voin sanoa, että juuri ehdottomuus ja kiellot laukaisevat ne oireet. Toivon, että tämä on typerä provo.

Teini-ikäiselle se yksi rivi suklaalevystä ei riitä vaikka lauantain herkutteluksi. Antaisin melko huoletta nuoren syödä kerran viikossa sen suklaalevyn tai karkkipussin. Silloin se himo saattaa laantua, eikä tule omilleen muutettua tehtyä ylilyöntejä, kun voikin ostaa vaikka kilon karkkia kerralla kenenkään vahtimatta. Nuorilla viikoittainen herkutteluhetki ei vielä keräänny vyötäröllekään, sillä 13-vuotias harvoin istuu kaiket päivät vain tietokoneella tekemättä mitään.