Miten estän masennuksen? :(
Mulla on muutaman kerran elämäni aikana ollut vähän huonompi kausi, en tiedä olenko oikeasti ollut masentunut mutta aika lähellä ainakin. En ole käynyt lääkärillä tms, mutta elämänilo ja -halu ollut kadoksissa, nukkunut vain, mikään ei ole huvittanut yms. Että hiukan taipumusta tällaiseen saattaa olla. Ahdistun ja stressaan helposti.
Olen nyt juuri jäämässä työttömäksi ja minut jätettiin hiukan yllättäen, takana aika pitkä parisuhde jossa olin onnellinen. Pelottaa että masennun. Ystäviä ei juurikaan ole ja viihdyn tosi hyvin kyllä yksin että en yleensä niitä usein kaipaakaan, poikaystävä on ollut se paras ystävä aina.
Pelottaa että masennun tai lamaannun jotenkin ihan täysin nyt kun uusia töitäkään ei ole näkyvissä...
Välillä mietin miksi edes elän? Ei mulla ole mitään.
Kommentit (12)
Ei mitään vinkkejä, koska olen ihan samalainen... Sanotaan, että liikunta auttaisi ja etenkin ulkoilu, mutta mulle se on niin pakkopullaa, ettei siitä koskaan ole oikein apua ollut.
Mä olen yrittänyt vain väkisin ajatella positiivisesti. Yrittänyt kaivella väkisin jotain positiivista mieleen. Sitten jos se masennus pääsee oikein päälle, niin vaikeapa se silloin on mitään positiivista keksiä, mutta ennen sitä. Yritän pitää positiivisen asenteen aina.
Muista liikunta ja ruokavalio. Aivan ehdoton juttu on huolehtia hivenaineista, vitamiineista ja rasvahapoista. Suolistobakteerikanta täytyy olla kunnossa. Liikunta ei tarvitse olla himourheilua.
Näillä pääsee pitkälle. Seuraavaksi kannattaa miettiä löytyykö syitä masennukseen omasta menneisyydestä.
Älä sorru ensimmäisenä lääkkeisiin! Ja varo lääkäreitä.. ihme vihulaisia..
Älä nuku liikaa, pidä päivärytmistä kiinni. Liika uni lisää masennusta. Syö säännöllisesti ja terveellisesti. Liiku ja ulkoile. Harrasta ja pidä sosiaalisista kontakteista kiinni.
Pidä itsestäsi huolta ja mene lääkäriin ❤
T:masentunut joka ei pysty toteuttamaan näitä kaikkia ohjeita
Työttömyys on se viimeinen naula masennusarkkuun. Hae apua vielä kun jaksat.
Kannattaa kehitellä itselleen tekemistä, ettei työttömyyspäivät mene istuen tietokoneella. Vaikka joka päivä ulkona kävelyä tai jokin harrastus. Käy kirjastossa lukemassa lehdet, liiku luonnossa, käy ryhmäliikunnoissa, kirjoita valmiiksi viikkokalenteriin ylös tekemistä. Kokemuksesta tiedän, mitä tuskaa se tekemättömyys sielulle tekee.
Niin kliseistä kuin onkin, niin pidä huoli itsestäsi kaikin tavoin. Liiku, syö monipuolisesti, ota tarpeeksi D- ja C-vitamiinia jne. Se on sitä ennaltaehkäisyä.
Yritä pitää rutiineista ja päiväohjelmasta kiinni, vaikka oletkin työttömänä. Katsele sarjoja/elokuvia ja kuuntele musiikkia, josta tulet hyvälle mielelle. Onko sulla mitään harrastusta? Onko kansalaisopistolla mitään kiinnostavia kursseja alkamassa? Tai hakeudu vapaaehtoistyöhön, esim. eläinten tai lasten pariin. Tässä joitain ehdotuksia, mutta jos elämästä edelleen vaan katoaa värit, niin varaa aika psykiatriselle hoitajalle tms.
Olen ajatellut jo valmiiksi, että jos jään työttömäksi, aloitan jonkin vapaaehtoistyön (kuten lasten ja nuorten puhelimessa tai avustamista vanhainkodissa), jotta en jää koko ajaksi kotiin - olen nimittäin taipuvainen syrjäytymään ja sykertymään kotiin, mikä ei tee hyvää minkään kannalta...
Tsemppiä! kaksisuuntainen on nykyään tosi pop, ennen se oli paniikkihäiriö. Kaikilla julkuilla ja taiteilijoilla piti olla se. Nykyään siitä ei puhu enää kukaan, kun on tullut tilalle tämä bibo.
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä! kaksisuuntainen on nykyään tosi pop, ennen se oli paniikkihäiriö. Kaikilla julkuilla ja taiteilijoilla piti olla se. Nykyään siitä ei puhu enää kukaan, kun on tullut tilalle tämä bibo.
Siihen kehitetty uusia lääkkeitä, joten täytyyhän ne markkinat olla.
Vierailija kirjoitti:
Olen ajatellut jo valmiiksi, että jos jään työttömäksi, aloitan jonkin vapaaehtoistyön (kuten lasten ja nuorten puhelimessa tai avustamista vanhainkodissa), jotta en jää koko ajaksi kotiin - olen nimittäin taipuvainen syrjäytymään ja sykertymään kotiin, mikä ei tee hyvää minkään kannalta...
Hyvä. Onneksi löytyy joitakin fiksuja jotka haluavat auttaa oikeita avuntarvitsijoita, eivätkä auta Mohamedia parranajossa ja kenttäpatjana.
moikka. ikävä kuulla et sulla menee noin. hakeudu ehdottomasti lääkärin puheille jotta saat apua! mulla masennus alkoi samalla tavalla enkä hankkinut apua tarpeeksi nopeasti ja sen takia olen nyt sairaalassa....