Monella on nykyään "värittömät" kodit

Muoti!

Moni tykkää vähemmistä väreistä. Liian kirjava sattuu silmiin.

2: Lyön vetoa, että monet noista "kirjava sattuu silmiin" -tyypeistä eivät saa mitään pahoinvointireaktioita täynnä kukkia olevissa puutarhoissa tai muutenkaan tuolla ulkona liikkuessaan.

Olen aina tykännyt pliisusta. Kalusteet valkoisia, tekstiilit ja seinät sitten voi olla harmaata, greigeä, beigeä, ruskeaa... Lapsuudenkodissa meillä oli valkoinen pohja; seinät, kalusteet. Ja siihen sitten lisätty tummansinistä kun äiti siitä piti. Oli oikea sinivalkoinen suomalaiskoti :,D Eli ei se valkoisuus ja vähät värit mikään uusi juttu ole... 

Lasten huoneessa meillä kyllä on paljon värejä leluissa ja joissain tekstiileissä ja tauluissa, mutta pohja sielläkin valkoinen (vuokrakämppä ja useissa vuokrakämpissä ei saa eikä omaan laskuun edes kannata maalailla). Kun ostetaan oma koti, haluaisin kyllä tytölle vaaleanpunaista seinää / tapettia ja pojalle kirkkaan/vaaleankeltaista. 

Ihmettele rauhassa. Itse ihmettelen miten joku sisustaa kirjavasti. Tai enpä ihmettele, makunsa kullakin..

Juuri eilen tai toissapäivänä oli ampparissa linkki jonnekkin (en muista mihin), jossa äiti ylisti kuinka hän maalasi lastenhuoneen seinät harmaaksi. Kuva huoneesta ja oli tylsääkin tylsempi.

Minä tykkään pliisuista väreistä, en kestä sellaista kirjavuutta kotonani. Luonnossa liikkuminen on eri asia, mutta harvinpa suomalainen maisema nyt on aivan väriä kirkuva, joku rypsipelto sieltä erottuu keltaisena läiskänä, muutenhan se on vihreän ja ruskean eri sävyjä.

lapset saivat valita huoneisiinsa maalin. Yksi valitsi hyvin hailakan vaaleanpunaisen, kaikki muu valkoista, tekstiileissä samaa hailakkaa vaaleanpunaista, matto vitivalkoinen. Yksi valitsi ns. veden turkoosin, sekin hyvin, hyvin paljon valkoiseen taittuva, sellainen haalea sävy ja tekstiilit samaa + harmaata ja valkoista. Poika halusi seinän farkunsiniseksi ja tekstiilit vaaleaa vihreää, harmaata, valkoista ja sinistä.

Ei kaikki lapset rakasta oranssia, punaista, pinkkiä ja keltaista, varsinkaan siinä omassa asumisympäristössä, vaikka ne huvipuistossa onkin ihan hauskoja.

Tuollaiset yhden värin tai yhden tyylin kodit tekevät aina vähän surulliseksi. Tulee mieleen, että eikö noilla ihmisillä ole historiaa, vai eivätkö he voi sietää sitä.

Mulla on enimmäkseen valkoista, mutta koti ei olisi koti ilman vanhempien ekan kodin tiikkilipastoa ja mummon venäjänsinistä kiikkustuolia.

Mä en pystyis asumaan täysin valkoisessa kodissa.. Mulla on seinissä vaalean liilaa ja turkoosia (eri huoneissa) kalusteissa keltasta, kukkia, puuta, mummoverhot kukilla ja väreillä. Ja tietty eri väriset pitsiliinat joka pöydällä :)

Liiallinen värien käyttö sisustuksessa tuo mieleeni 70-luvun, jolloin esim.keittiön kaapistot olivat oransseja tai keltaisia. Seinät maalattiin mm. turkoosiksi ja sohvakalusto saattoi olla kirkkaan vihreä.  Kaiken kruunasi kaikenkirjavat tekstiilit.

Voi yök, kun edes ajattelen tuon aikaisia sisustuksia. Rakastan nykyaikaista väritöntä sisustusta ja hillittyä skandinaavista tunnelmaa kodeissa.

70-luku on ollut jo hyvän aikaa pinnalla. 2-5 vuotta vielä, niin alkaa ihmisiä kiinnostaa täyteläiset syvät värit ja rajutkin tapetit.

Minua ei haittaa niinkään se että käytetään yhtä, kahta väriä vaan se että ei käytetä eri sävyjä ja materiaaleja eikä kontrasteja. Inhoan pikkusieviä asetelmia. Joko yksinkertaista tai överit. Maitokahvikodit kaikuvalla olohuoneella ja kolisevalla laminaatilla, ei oo mun toivekoti mutta ihan hyvin kaverit sellaisissa näkyy viihtyvän. Lapset ja koirat tuhoaa joka tapauksessa paikat hitaasti ja varmasti, oli tyyli mitä vaan :)

Värittömät ja pelkistetyt lastenhuoneet ovat kieltämättä juttu, jota itsekin vieroksun, vaikka muuten hyvin rauhallisessa värimaailmassa viihdynkin. Joskus huone oikein tuntuu viestivän että "lasten ei pidä näkyä eikä kuulua" - ei värejä, ei juuri leluja, ei esillä muuta kuin sänky ja ehkä yksi pöytä. Huone on kuitenkin lapsen omaa tilaa, jossa pitäisi voida olla oma itsensä ja ennen kaikkea saada vapaasti leikkiä. Kannustaako tylsä huone ja tiukat siisteyden vaatimukset leikkiin? En usko.

Kotona on helpompi rauhoittua, kun on rauhallinen värimaailma. Lasten huoneeseen saa helposti väriä leluilla, tekstiileillä ja tauluilla esmes.

Vierailija kirjoitti:

Tuollaiset yhden värin tai yhden tyylin kodit tekevät aina vähän surulliseksi. Tulee mieleen, että eikö noilla ihmisillä ole historiaa, vai eivätkö he voi sietää sitä.

Mulla on enimmäkseen valkoista, mutta koti ei olisi koti ilman vanhempien ekan kodin tiikkilipastoa ja mummon venäjänsinistä kiikkustuolia.

Mun historia oli uudessa betonilähiössä 70-luvulla. Muuramea ja Iittalaa. Revittele siitä sitten.

Makuasioistahan nuo ja lelut tosiaan ovat jo itsessään niin räikeitä, etten usko lapsilta väriä puuttuvan elämästä :D

Vierailija kirjoitti:

2: Lyön vetoa, että monet noista "kirjava sattuu silmiin" -tyypeistä eivät saa mitään pahoinvointireaktioita täynnä kukkia olevissa puutarhoissa tai muutenkaan tuolla ulkona liikkuessaan.

Minä pidän värikkäistä puutarhoista ja sinivalkovihreästä suomalaisesta luonnosta. Tasapaino on kohdillaan silloin, kun hillitystä olohuoneesta näkee riemunkirjavaan puutarhaan. Joillakin meistä, katsos, on tällainen maku. Ei joka paikkaan tarvitse tunkea ihan kaikkea.

2

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuollaiset yhden värin tai yhden tyylin kodit tekevät aina vähän surulliseksi. Tulee mieleen, että eikö noilla ihmisillä ole historiaa, vai eivätkö he voi sietää sitä.

Mulla on enimmäkseen valkoista, mutta koti ei olisi koti ilman vanhempien ekan kodin tiikkilipastoa ja mummon venäjänsinistä kiikkustuolia.

Mun historia oli uudessa betonilähiössä 70-luvulla. Muuramea ja Iittalaa. Revittele siitä sitten.

Siis oikeasti sinä ja sukusi olette olleet olemassa vain 1970-luvulla?

No joka tapauksessa Muurame ja Iittala ovat erittäin hyvää designia. Ylpeänä minä niitä käyttäisin.