Yksilapsiset - kuinka paljon leikitte lapsenne kanssa?

Leikin paljonkin lapsen kanssa ja tykkään leikkimisestä. Toki voi olla että se on jonkun mielestä surullista, itseni mielestä hauskaa.

Tietenkin muut sanoo noin koska on yksi lapsi. Eli silloin on raukka lapsi kun joutuu oikein vanhempien kanssa leikkiin sekä vanhemmille tuskaa kun joutuu viihdyttään sitä ainokaista lasta niin paljon. Ei ole väliä leikkiikö vanhempi lapsen kanssa, siihen suhtautuminen määräytyy ainoastaan sen mukaan onko yksi vai useampi lapsi.

Itselläni on yksi lapsi. Ja yritän joka päivä leikkiä hänen kanssaan hetken. Viihtyy leikeissään myös itsenäisesti mikä hyvä juttu. PÄiväkodissa tulee ihan tarpeeksi leikittyä muidenkin kanssa. Molemmissa hyvät puolet. On hyvä oppia leikkimään yksin, toisten lasten kanssa sekä vanhempiensa kanssa. Oli sitten yksi tai useampi lapsi.

Up

On pakkopullaa. Ollut aina. Onneksi jo 13.

Yksi on. Ja paljon leikitään ja tehdään yhdessä. Sekä minä että mies. Ja kivaahan se meistä on.

Ja lapsi tykkää leikkiä meidän kanssa. Päiväkodissa saa leikkiä ihan tarpeeksi muiden kanssa. Monilapsisille tuntuu olevan jotenkin raskaampaa leikkiä niiden omien lastensa kanssa, noin ylipäätään.

Tehtiin yhdessä paljon kotitöitä, leivottiin, pelailtiin lautapelejä ja myöhemmin yhdessä pleikkaria. Nykyään katsotaan teinin kanssa yhdessä Netflixiä ja tehdään edelleen yhdessä kotitöitä, pidetään tyttöjen iltoja ja hauskaa riittää. Mielestäni ei erikseen tarvitse leikkiä, kunhan eletään tavallista elämää, joskus siihen kuuluu pelailu ja muu hulluttelu. Leikkimiset lapsi hoiti enimmäkseen päiväkodissa ja koulussa kavereiden kanssa sekä tietenkin myös vapaa-ajalla ja harrastuksissa.

Vierailija kirjoitti:

Tietenkin muut sanoo noin koska on yksi lapsi. Eli silloin on raukka lapsi kun joutuu oikein vanhempien kanssa leikkiin sekä vanhemmille tuskaa kun joutuu viihdyttään sitä ainokaista lasta niin paljon. Ei ole väliä leikkiikö vanhempi lapsen kanssa, siihen suhtautuminen määräytyy ainoastaan sen mukaan onko yksi vai useampi lapsi.

Itselläni on yksi lapsi. Ja yritän joka päivä leikkiä hänen kanssaan hetken. Viihtyy leikeissään myös itsenäisesti mikä hyvä juttu. PÄiväkodissa tulee ihan tarpeeksi leikittyä muidenkin kanssa. Molemmissa hyvät puolet. On hyvä oppia leikkimään yksin, toisten lasten kanssa sekä vanhempiensa kanssa. Oli sitten yksi tai useampi lapsi.

Meillä leikkii myös paljon yksin. Mutta arki-illat ovat niin lyhyitä, että mielummin leikin lapsen kanssa ja olen sen ajan hänen kanssaan kuin, että hän leikkisi yksin ja minä tekisin muuta. Ehdin kuitenkin tehdä niitä muita juttuja, kun lapsi menen kahdeksan jälkeen nukkumaan.

En muuten ole aiemmin törmännyt tähän asenteeseen, että lapsen ja vanhemman elämä on automaattisesti surkeaa, jos lapsia on vain yksi. Mutta näköjään jotkut ovat sitä mieltä.

Mä oikein odotan, että lapsi on vähän isompi ja pääsen pelaamaan lapsen kanssa lautapelejä, pleikkaria ja katsomaan hyviä lasten leffoja. Nyt lasta kiinnostaa lähinnä duplot ja pikkuautot, mutta niissäkin leikeissä olen päivittäin mukana.

Vierailija kirjoitti:

Mä oikein odotan, että lapsi on vähän isompi ja pääsen pelaamaan lapsen kanssa lautapelejä, pleikkaria ja katsomaan hyviä lasten leffoja. Nyt lasta kiinnostaa lähinnä duplot ja pikkuautot, mutta niissäkin leikeissä olen päivittäin mukana.

Meillä alkoi lautapelit kiinnostamaan kolmevuotiaana. Yhtäkkiä oli pakko ostaa useampi peli kotiin, kun pelattiin ihan koko ajan. Lapselle olisi varmaan riittänyt ne parit pelit, mitä oltiin saatu, mutta me vanhemmat kyllästyttiin niihin. Leffoja jaksaa katsoa nyt vasta nelivuotiaana. Leikeissä meillä on pinnalla nyt keiju(prinsessa)leikit ja My little ponyt, ryhmä haut sekä petshopit. Ap

Minä ainakin leikin,rakennetaan legoja,puujunanrataa,ollaan paljon pihalla ym.ym.

lapsi 4v.

T.M40v

Surullista jos lapseen panostaa vain 30-45min päivässä.

Olin ainoa lapsi ja olisin toivonut että vanhemmat, etenkin äiti olisi leikkinyt kanssani koska hän ei leikkinyt koskaan. Aika harvoin pelattiin lautapelejäkään ja niitähän on yksin vaikea pelata. Kyllä minusta on lapselle hyväksi vaan että vanhemmat osallistuu ja tekee niitä asioita joista hän tykkää. Varmasti siitä on hyötyä myöhempääkin ajatellen siten että on läheinen suhde lapsen ja vanhemman välillä jolloin konflikteja tulee vähemmän ja ainakin niistä on helpompi puhua yhteisymmärryksessä.

minävain111 kirjoitti:

Surullista jos lapseen panostaa vain 30-45min päivässä.

Sitähän aloittaja tarkoittikin, että panostaa lapseen vain vajaan tunnin päivässä. Jos ole töissä käyvä, niin tiedät miten lyhyitä illat töiden ja päiväkodin jälkeen on.

Me olemme vasta viiden jälkeen kotona arkisin. Lapsi katsoo pädilta lastenohjelmia sen aikaa kun minä teen ruokaa. Vähän ennen kuutta aletaan syömään. Sen jälkeen leikitään ja pelataan vartin yli seitsemään asti, jonka jälkeen on pakko alkaa iltatouhuihin.

Ei ole pakkopullaan, leikitään tai pelataan jotain yhdessä jokapäivä, toki huolehdin myös siitä että lapsella on myös ikäistään seuraaa mahdollisimman usein.

Lapsi on nyt melkein 5 ja tosi sosiaalinen empaattinen.

Sekä minä että mies leikitään ja pelataan lapsen kanssa joka päivä jonkin aikaa. Mä tykkään rakennella sen kanssa kaikenlaista legoista ja leikkiä kahvilaa, mies pelaa mieluiten lautapelejä tai potkii ulkona palloa.

Lisäksi lapsi osallistuu ikätasonsa mukaisesti kotitöihin ja se on ihan parasta yhteistä puuhastelua.

Lapsi on 4

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietenkin muut sanoo noin koska on yksi lapsi. Eli silloin on raukka lapsi kun joutuu oikein vanhempien kanssa leikkiin sekä vanhemmille tuskaa kun joutuu viihdyttään sitä ainokaista lasta niin paljon. Ei ole väliä leikkiikö vanhempi lapsen kanssa, siihen suhtautuminen määräytyy ainoastaan sen mukaan onko yksi vai useampi lapsi.

Itselläni on yksi lapsi. Ja yritän joka päivä leikkiä hänen kanssaan hetken. Viihtyy leikeissään myös itsenäisesti mikä hyvä juttu. PÄiväkodissa tulee ihan tarpeeksi leikittyä muidenkin kanssa. Molemmissa hyvät puolet. On hyvä oppia leikkimään yksin, toisten lasten kanssa sekä vanhempiensa kanssa. Oli sitten yksi tai useampi lapsi.

Meillä leikkii myös paljon yksin. Mutta arki-illat ovat niin lyhyitä, että mielummin leikin lapsen kanssa ja olen sen ajan hänen kanssaan kuin, että hän leikkisi yksin ja minä tekisin muuta. Ehdin kuitenkin tehdä niitä muita juttuja, kun lapsi menen kahdeksan jälkeen nukkumaan. Yhden lapsen hankkiminen on silkkaa itsekkyyttä. Aikuisena ja sen jälkeen kun vanhempia ei enää ole, hän on yksin. Ei ole ketään jonka kanssa jakaa muistoja ja kokemuksia. Sisarukset ovat rikkaus.

En muuten ole aiemmin törmännyt tähän asenteeseen, että lapsen ja vanhemman elämä on automaattisesti surkeaa, jos lapsia on vain yksi. Mutta näköjään jotkut ovat sitä mieltä.

Äiti minäkin kirjoitti:

. Yhden lapsen hankkiminen on silkkaa itsekkyyttä. Aikuisena ja sen jälkeen kun vanhempia ei enää ole, hän on yksin. Ei ole ketään jonka kanssa jakaa muistoja ja kokemuksia. Sisarukset ovat rikkaus.

Tällaiset kommentit ovat niin kuvottavia, olivat sitten provoja tai eivät. Kävikö mielessä, että kaikki eivät saa enempää lapsia? Ja joillekin se on todella kipeä asia. Jos vaikka keksisit itsellesi jotain kivaa tekemistä, josta tulee hyvä mieli.

Meilä on kolme lasta lyhyellä ikäerolla. Silti pyritään siihen, että kaikki lapset saisivat myös sitä kaksin aikuisen kanssa-aikaa mahdollisimman usein. Lapset leikkivät mielellään keskenään, mutta kyllä he tarvitsevat myös sitä aikuisen kanssa tekemistä, pelaamista, lukemista, omaa huomiota.

Vierailija kirjoitti:

Äiti minäkin kirjoitti:

. Yhden lapsen hankkiminen on silkkaa itsekkyyttä. Aikuisena ja sen jälkeen kun vanhempia ei enää ole, hän on yksin. Ei ole ketään jonka kanssa jakaa muistoja ja kokemuksia. Sisarukset ovat rikkaus.

Tällaiset kommentit ovat niin kuvottavia, olivat sitten provoja tai eivät. Kävikö mielessä, että kaikki eivät saa enempää lapsia? Ja joillekin se on todella kipeä asia. Jos vaikka keksisit itsellesi jotain kivaa tekemistä, josta tulee hyvä mieli.

Juu ja kaikki sisaruksethan ovat parhaita ystäviä koko elämän, välit eivät mene koskaan poikki ja etenkin vanhempien kuoltua on täydellinen hetki sisarusten yhteisiin muisteluihin kun perintöä jaetaan sulassa sovussa...

Me ainakin kannustetaan lasta läheiseen suhteeseen serkkujensa kanssa, luomaan vahvoja ja elämänmittaisia ystävyyssuhteita ja toivottavasti lapsella on aikuisena myös oma puoliso ja perhe.

En juuri leiki. Se on mulle pakkopullaa. Toki menen mukaan jos lapsi pyytää.

Me luetaan kirjoja yhdessä, pelaillaan, tehdään palapelejä, rakennetaan legoja, ulkoillaan jne. Se on luontevaa ja kivempaa kuin joku barbeilla leikkiminen.

Mua ei säälitä yhtään, että lapsi "joutuu" leikkimään mun kanssani. Omasta lapsuudesta en muista että olisin koskaan leikkinyt tai pelannut vanhempieni kanssa vaan aina siskojen kanssa. En usko, että on lainkaan huono asia viettää aikaa näin myös vanhemman kanssa. Olen myös miettinyt, että mitä jos olisi useampi lapsi? Silloinhan lapset olisivat lähinnä keskenään ja saisi varmaan enemmän pakottaa itsensä menemään touhuihin mukaan.äkkiä voisi mun kohdalla mennä siihen, ettei tehtäisi oikein mitään.

Varsinaista leikkiseuraa lapsi saa päiväkodissa ja välillä käy kavereita kylässä tai lapsi käy kavereilla.

Mulla siis 4v tyttö.