Miten päästä yli miehen menneisyydestä?
Olen tapaillut miesystävääni nyt reilut kaksi vuotta. Ajoittain miehen menneisyys vaivaa minua kovasti, ei sillä että hänellä olisi luurankoja kaapissa, mutta ihan normaalit treffailut ja lyhyetkin parisuhteet ahdistavat minua todella paljon. En voi olla miettimättä mitä hän on edellisten tyttöjen kanssa tehnyt ja nämä ajatukset tietty satuttavat ja sen seurauksena kiukuttelen miehelle. En ymmärrä mistä nämä tunteet kumpuavat, onko itsetuntoni todella vaan niin surkea? En missään nimessä haluaisi tuntea näin ja järkikin sen sanoo että kaikilla on menneisyys, myös minulla. Haluaisin opetella päästämään irti satuttavista ajatuksista ja ajatella, että vain tällä päivällä on merkitystä ja roikkumalla menneissä myrkytän vaan suhteemme.
Onko täällä ketään kohtalotovereita? Muita, jotka ahdistuvat todella paljon miehen entisistä suhteista? Itselläni tuntuu jo nyt vatsanväänteitä kun vaan mietinkin tätä.
Kommentit (21)
Kuppuuta piäs sanottiin entisaikaan eli tilaapa aika lääkärille.
En ymmärrä mitä ajat vastauksellasi takaa. Kirjoitin aloitukseen, että kaikilla on menneisyys ja sen hyväksyn.
Kyllä toi kuulostaa siltä että ainoa vika on sun korvien välissä 😕
Vierailija kirjoitti:
Kyllä toi kuulostaa siltä että ainoa vika on sun korvien välissä 😕
Todennäköisesti, missäs muuallakaan? Ei tämä miehen vika ole. Sitä tässä ajan takaa, että onko muilla vastaavia tunteita ja miten niistä voi opetella pääsemään eroon.
Oletko niitä, jotka utelee oikein yksityiskohtaisesti miehen entisistä naisista? Ja sit vertailee itteensä joka suhteessa niihin entisiin. Olet epävarma kyllä, sanoisin.
Vierailija kirjoitti:
Jätä se sika!
Jep ja tilalle sellainen johon voi luottaa ja jonka kanssa on hyvä olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä toi kuulostaa siltä että ainoa vika on sun korvien välissä 😕
Todennäköisesti, missäs muuallakaan? Ei tämä miehen vika ole. Sitä tässä ajan takaa, että onko muilla vastaavia tunteita ja miten niistä voi opetella pääsemään eroon.
Jos moisista tunteista ei ole päässyt kahteen vuoteen eroon niin ilman lääkärin konsultaatiota ei tule onnistumaan.
Vierailija kirjoitti:
Oletko niitä, jotka utelee oikein yksityiskohtaisesti miehen entisistä naisista? Ja sit vertailee itteensä joka suhteessa niihin entisiin. Olet epävarma kyllä, sanoisin.
Minä nimenomaan en halua tietää, koska se on kuin bensaa liekkeihin. Mielummin olen tietämättä kokonaan. Joskus mietin, että olisiko siitä tietämisestä kuitenkaan niin paljon haittaa kun luulen? Jos tieto ei tässä tapauksessa lisäisikään tuskaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jätä se sika!
Jep ja tilalle sellainen johon voi luottaa ja jonka kanssa on hyvä olla.
Tässä on hyvä olla eikä luottamuspulaakaan ole. Ongelma on yksin minun.
Mustasukkaisuus voi myrkkyä parisuhteelle.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä toi kuulostaa siltä että ainoa vika on sun korvien välissä 😕
No eihän ap muuta väittänytkään. Kummia kommentteja!
AP, sun täytyy aktiivisesti koittaa parantaa itsetuntoasi. Puhu myös miehen kanssa, onko mies tekemisissä näiden eksien kanssa tms? Mutta suurin muutos lähtee sinusta. Sinä et voi kontrolloida kaikkea, etkä varsinkaan miestäsi. Hyväksy se! Jos teillä on hyvä suhde muuten, saatat tuhota kaiken ahdistuksellasi.
Minulla on samanlaisia kokemuksia.
Älä välitä, ap, tällä palstalla on tavallista, että kaikki haluavat tulla osoittamaan omaa paremmuuttaan vastaamalla niin kuin sinulle on vastattu.
Minulla on auttanut se, että ajattelen, että mieheni on NYT minun kanssani. Mikä on mennyttä, on mennyttä, se on joka päivä yhä kauempana ja yhä haaleampi muisto.
Ja toisaalta: jokainen ihminen, minäkin, on tuntenut vaikka mitä erilaisia ihmisiä kohtaan menneisyydessään. On ystävyyksiä, kaveruuksia, on ihastumisia, rakkauksia. Ne on kaikki kokemuksina siellä menneisyydessä, nykyisyys on ainoa konkreettinen, todellinen, nyt olemassaoleva asia. Elä siis hetkessä, älä murehdi menneitä!
Ja ajattelen myös, että mieheni haluaa olla juuri minun kanssani. Hän hsluaa jakaa elämänsa, aikansa ja ajatuksensa minun, ei jonkun eksän tai kenen tahansa muun ihmisen kanssa. Se on arvokasta ja tärkeää.
Kyse ei ole niinkään siitä, että nyk. miehelläsi on ollut aiempia suhteita (ilmeisesti niitä on ollut sinullakin), vaan että ajatus näistä aktivoi sinussa tiettyjä tunteita ja tuntemuksia, jotka ovat sinun omaa historiaasi. Jos mies on muuten kunnollinen, ongelma rajoittaa sinuun ja ahdistukseesi. Mieti, milloin on elämässäsi ollut hetki, asia tai ihminen, joka on saanut tuollaisen tunteen ensimmäisen kerran aikaiseksi, horjuttanut itsetuntoasi, sanut sinun näkemään itsesi huonompana, vähäisempänä ja pienempänä kuin muut. Pelkään ilmeisesti, että sinut jätetään "huonommuuttasi", tms. On vain hyväksyttävä, että kyse ei ole miehen "viasta" vaan sinun tavastasi reagoida hänen menneisyyteensä tavalla, jolla ei ole tekemistä miehen kanssa.
Jos ongelma on ylipääsemätön, mene psykologille.
En tiedä. Mustasukkaisuus ja epäluuloisuus on joillekin varmaan, ainakin lähellä sairautta,
On myös joitain tekoja, jotka ovat yleisesti tuomittavia, mutta jotka ovat toisille liikaa yksittäisnä tekoina, vaikka olsivat tapahtuneet vuosikymmeniä sitten, mutta joita ei vain voida hyväksyä toisesn ihmisen tehneen ja ajatellaan, että tällaiset teot tehnyt tekee niitä taatusti myös myöhemmin, kuten kerran väkivaltaisesti toiminut mielletään aina väkivaltaiseksi. Kertaallen syytteessä raiskauksesta ollut on raiskaaja -riippumatta siitä tuomittiinko häntä vai ei. Kerran kaupasta alaikäisenä seikkailun halusta näpistänyt on alati potenttiaalinen varas.
Kaikilla meillä n historiamme. Tokihan sitä itsekin toivoisi löytäväni kumppanin, jonka historiasta ei löydy isompia luurankoja. Toisaalta kammotus olsi myös kumppani, joka olsi käyttänyt kaiken aikansa vain odotteluun ja ihmettelyyn tekemättä mitään oikeaa saati väärää.
Olen samanlainen. Huono itsetunto kait.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on samanlaisia kokemuksia.
Älä välitä, ap, tällä palstalla on tavallista, että kaikki haluavat tulla osoittamaan omaa paremmuuttaan vastaamalla niin kuin sinulle on vastattu.
Minulla on auttanut se, että ajattelen, että mieheni on NYT minun kanssani. Mikä on mennyttä, on mennyttä, se on joka päivä yhä kauempana ja yhä haaleampi muisto.
Ja toisaalta: jokainen ihminen, minäkin, on tuntenut vaikka mitä erilaisia ihmisiä kohtaan menneisyydessään. On ystävyyksiä, kaveruuksia, on ihastumisia, rakkauksia. Ne on kaikki kokemuksina siellä menneisyydessä, nykyisyys on ainoa konkreettinen, todellinen, nyt olemassaoleva asia. Elä siis hetkessä, älä murehdi menneitä!
Ja ajattelen myös, että mieheni haluaa olla juuri minun kanssani. Hän hsluaa jakaa elämänsa, aikansa ja ajatuksensa minun, ei jonkun eksän tai kenen tahansa muun ihmisen kanssa. Se on arvokasta ja tärkeää.
Vanha ketju, mutta vastaan silti.
Lainaamassani tekstissä on hyvin viisas ja järkevä sanoma. Valitettavasti nämä tunteet eivät vain kuuntele järkeä.
Kipuilin nuorempana samojen asioiden kanssa, todella pahasti. En kestänyt ajatusta miehestäni entistensä kanssa. Tästä koitui monia kriisejä. Pääsin kuitenkin noista tunteista moniksi vuosiksi eroon, ja olemme olleet yhdessä jo kohta 15 vuotta.
Nyt on tapahtunut jotain kamalaa päässäni, ehkä muiden, avioliittoon liittymättömien vaikeiden vastoinkäymisten vuoksi. Yhtäkkiä kaikki vanha tieto alkoi myllätä mielessäni ja sama tunne on vallannut minut taas, eli näen mielessäni mieheni entisten naistensa kanssa. Oksettaa.
Meillä on hyvä suhde ja luotan häneen, enkä vertaa itseäni kehenkään muuhun. En siis ole epävarma tulevaisuudesta, vaan inhoan mieheni menneisyyttä ja hänen aiempia naissuhteitaan. Inhoan ajatusta, että tietämättäni hän voi palata vanhoihin muistoihinsa ja miettiä kuinka kivaa kenenkin kanssa oli. Piinaan itseäni miettimällä itse, mitä kaikkea he ovat tehneet.
Yritän välillä järkeillä, että minähän olen voittaja, minä olen hänen kanssaan. Ainoa, joka valikoitui karsinnoista. Pitäisi olla onnellinen ja tyytyväinen. Silti mielikuvat piinaavat ja koen mustasukkaisuutta menneisyydestä. Tiedän varsin hyvin että ongelma on omassa päässäni.
En voi puhua tästä mieheni kanssa, romahtaisin täysin. Joskus rakkaus todella sattuu hirveän lujaa. Auttakaa.
Onhan se epäreilusti ajateltu jos itsellä on paljon aiempia suhteita, ja miehellä ne sitten arveluttavat. Jos olet itse kokemattomampi tai ollut vain parissa pitkässä suhteessa, on ymmärrettävämpää, että haluat samankaltaisen miehen.
Ei tuollainen ole normaalia. Ei se kuulu sulle mitä se on tehnyt ennen sua ellei sillä ole ruokkoja tai tuomioita.
Vahvalla ja itsenäisellä naisella on oikeus omaan seksuaalisuuteensa, mutta miehellä ei? Tämä on kai sitä tasa-arvoa.