Lue keskustelun säännöt.
Voiko kukaan artisti enää menestyä ilman, että on rankka menneisyys: mietin itsemurhaa, tulen köyhästä kylästä, minua kiusattiin jne.?
08.10.2016 |
Herää vain kysymys. Kyse ei ole läheskään aina enää oikeasti lahjoista, vaan siitä, miten rankka menneisyys artistilla on, ja miten ihmiset sympatiseeraa sitä.
Voiko sellainen ihminen enää edes menestyä ja saada kansan suosiota, jolla on ollut hyvä lapsuus, rakastavat vanhemmat, ok taloudelliset olot ja mieli tasapainoinen? Kun siis artistin lahjoja oikeasti riittää, mutta elämästä ei saa revittyä sen makeampaa sosiaalipornoa.
Menevätkö nuo rankat tarinat kohta jo todellisen lahjakkuuden ohi? Ja sen ohi, mitä tunteita esim biisien melodiat ja tarinat herättävät sinällään. Ilman, että artistin oma rikkinäinen elämä on keskiössä.
Kommentit (8)
"vaikeuksien kautta voittoon" toimii aina.
Ihiset ovat vähemmän kateellisia jos nousee huonoista lähtökohdista ja on "ansainnut" menestyksen, verrattuna siihen että kaikki on hoitunut helposti pappabetaala meiningillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"vaikeuksien kautta voittoon" toimii aina.
Ihiset ovat vähemmän kateellisia jos nousee huonoista lähtökohdista ja on "ansainnut" menestyksen, verrattuna siihen että kaikki on hoitunut helposti pappabetaala meiningillä.
Eli kateuden minimoinnin taktiikka. Ei niinkään lahjakkuudesta kiinni.
Isac Elliot, Robin, Justin Bieber.. tossa nyt muutama hyvin menestynyt artisti joilla ei ole vaikea tausta
Kyllähän noita on, jotka ovat menestyneet tasapainoisesta ja hyvästä lapsuudesta ja nuoruudesta "huolimatta". Mutta sitten on niitäkin, joilla lahjat ja taidot eivät ole kaksiset, mutta tarina riittävän rankka. Sillä ja kovalla työmoraalilla saa sitten menestystä. Vähän kuin tätä turha julkkis -meininkiä muutenkin. Että ihan sama mikä tyhjäpää, kunhan laittaa paljon tatuointeja (mies) ja naisella on tekoripset, tekohiukset ja tekotissit. Ja katsojia riittää sadoin tuhansin..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse kun on elämässään kokenut paljon vaikeita asioita (jotka kyllä luen kuitenkin ihan normaaliin elämään kuuluviksi), niin on jo oikeassa elämässäkin vaikea päästä samalle aaltopituudelle ns.kultalusikka suussa-syntyneiden kanssa. En siis yhtään ihmettele, että artistit joilla on värikäs elämä, vetoavat ihmisiin syvemmin.
Monestihan taiteilijat ovat "vähän hulluja", tosi monet kertovat parhaimbien levytysten syntyneen masennuksen tms. aikana. Kyllähän jonkun Robinin biisit ovat aika pinnallisia. Itse ainakin kaipaan musiikkiin juuri sitä syvyyttä jonka kautta voi peilata myös omaa elämää, ja se syvyys syntyy vain oman kokemuksen kautta.
Enkä nyt tarkoita että kovia kokeneet ovat jotenkin parempia ihmisiä, mutta kyllä ne elämänkokemukset vain tuovat monesti erilaista näkökulmaa elämään.
Itse vasta törmäsin ihmiseen joka sanoi "en edes voi kuvitella miltä tuntuu joku ahdistus, kun mua ei koskaan ole ahdistanut, en koe vahvoja negatiivisia tunteita ollenkaan" Samalla hän puhui kuinka kohta pitää lähteä ripsihuoltoon ja kuinka kiireistä elämä on kun on näitä kaiken maailman menoja. Meidän keskustelu oli aika pitkälle siinä.
Vähän sama asia artistien kanssa. Jos esiintyminen ja biisit ovat vain pinnallisesta elämästä, ei voi samaistua ja päästä samalle aaltopituudelle.
Ja tosiaankin ylipäätänsä taiteilijat ovat usein herkkiä sieluja, siitähän se herkkyys ongelmille jo syntyy.
Arvostan kyllä suuresti näitä nuoria artisteja jotka ovat avautuneet elämästään. Nykymaailma on yhä vain julmempi, ja silti esim. mielenterveyden ongelmat ovat yhä tabu. Kyllä varsinkin nuoret kaipaavat vertaistukea.
Robin?