Lue keskustelun säännöt.
Sinkkuus, yksinäisyys ja sukupuoli
07.10.2016 |
Monesti sanotaan että naiset pärjäävät paremmin sinkkuna kuin miehet. Mistä tämä johtuu?
Yksi selitys on että naiset saavat ison osan parisuhteen eduista sinkkunakin; myönteisiä sukupuolisuuden kokemuksia kehujen ja iskuyritysten muodossa, irtoseksiä milloin vain haluaa ja nainen nauttii yleistä luottamusta yksinäisenäkin toisin kuin mies, joka saa vain negatiivisia sukupuolisuuden kokemuksia liikkuessaan yksin hämärän aikaan. Miehen pitää ansaita luotettavuutensa perheen ja erilaisten aktiviteettien kautta.
Mutta onko toinen syy siinä että naisten ja miesten rakkauskäsitykset tai muut syvemmät tuntemukset ovat erilaisia?
Yhdynnässä mies antaa ja nainen ottaa. Nainen siis saa mieheltä jotakin konkreettista kun taas mies ei samalla tavalla naiselta. Myös muussa pariutumisessa on näkyvissä samaa asetelmaa; nainen hyötyy miehestä taloudellisesti paljon useamman kuin mies naisesta, joten kun nainen sanoo rakastavansa miestä on aina olemassa mahdollisuus siitä, että myönteiset tunteet perustuvat osittain miehen resursseihin. Naisella taas samanlaista epävarmuutta ei ole, koska mies harvoin saa naiselta mitään muuta kuin makeita sanoja ja ihokosketusta ja näillä mies ei voi elää kuten rahalla.
-
Onko nainen siis kehittynyt niin että naisella rakkaus kohdistuu sisäänpäin omaan itseen ja oman kehon tuotoksiin (lapset) kun taas miehellä ulospäin naiseen? Mies tarvitsee rakkaudelleen ja seksissäkin jonkun objektin, jota tarkastella erillisenä itsestään ja ihailla. Naiselle taas hyväksytyksi tuleminen on ehkä itsestäänselvempi asia; nainen vain valitsee sen, kuka milloinkin saa pitää häntä hyvänä. Mies taas taistelee siitä että tuntisi itsensä tärkeäksi saadessaan pitää jotain naista hyvänä. Siksi on sanottu että mies on romantiikan tuottaja ja nainen romantiikan kuluttaja.
Kommentit (4)
Niin, ymmärrätkö että vain ne halutuimmat naiset pääsevät nauttimaan nosta eduista? Ei niitä todellakaan ole millekään rumiluksille tarjolla, ei edes tuota irtoseksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naiset kestää tietenkin "sinkkuutta" paremmin koska "sinkkuus" tarkoittaa eri asioita kummallekin sukupuolelle:
sinkkuus miehelle= totaalinen yksinäisyys, ei seksiä ei mitään.
sinkkuus naiselle= seksiä ihan niin paljon kuin haluat ja parisuhdekin on kiinni vain omasta nirsoilusta
Tuo "naiset saavat seksiä millon haluavat" on kyllä niin potaskaa. Ehkä joo jos huolii aivan kenet tahansa ja on itse valmis tekemään kaikki aloitteet.
Itse olen kasvoista kaunis, mutta hieman pyöreä (koko 42/L) mutta kuitenkin kapea vyötärö ja muutenkin sopusuhtainen ja tyylini on kuulemma todella hyvä. En ehkä ole jokaisen miehen makuun, mutta en koe olevani mitenkään vastenmielinenkään, kehen kukaan mies ei haluaisi koskea. Sanotaan jos nainen ei aivan petolinnun perseeltä näytä niin saa kyllä miestä baarissa, mutta ei kyllä omalla kohdalla pidä paikkaansa.
Ei sillä että etsisin edes mitään baarissa, mutta miehet ei edes juuri tule juttelemaan mistään missään.
Olen elänyt nyt 3 vuotta sinkkuna oikeastaan ilman mitään ihmeellisempää säpinää ja tähän on jo niin tottunut että en tiedä mitä ajatella. Asun sentään kämppiksen kanssa joten ei aivan yksinäinen olo ole, mutta kyllä sitä monesti alkaa miettimään että tässäkö tää loppu elämä sitten menee! Eli naiset voivat olla ihan samanlailla yksinäisiä, eli seksiä ei kyllä heru ellei halua 40 v kaljamaha Teppoa kolmen promillen humalassa.
Tämä "itsenäinen ja vahva sinkkunainen" on kulttuurinen trooppi, joka ei välttämättä vastaa todellisuutta. Monet tuntemani sinkkunaiset kärsivät yksinäisyydestä ja haluaisivat kovasti parisuhteen itselleen sopivan kumppanin kanssa. Vastaavasti itsenäinen sinkkumies, joka ei parisuhdetta kaipaa, on ilkeimmissä puheissa pelimies ja sitoutumiskyvytön elostelija ellei suorastaan kaappihomo. Kuka tuollaiseksi haluaisi tunnustautua?
Mutta jos oletetaan, että tuo yleinen periaate pitää paikkaansa, minusta kannattaisi tarkastella tästä yleisestä periaatteesta poikkeavia tapauksia: miehiä, jotka viihtyvät hyvin sinkkuna, ja naisia, jotka kärsivät sinkkuudesta todella paljon.
Veikkaisin, että sinkkuna hyvin viihtyvät ovat sukupuoleen katsomatta luonteeltaan itsenäisiä, oman arvonsa tuntevia, ei-tarvitsevia, itseään kohtaan myötätuntoisia, sosiaalisesti aktiivisia ihmisiä, joilla on elämässä runsaasti mukavaa ja merkityksellistä sisältöä. He eivät tarvitse muilta jatkuvaa validaatiota sille, että he ovat kelvollisia ihmisiä, ja romanttinen rakkaus on heille mukava lisä elämään, mutta ei mitään, jonka vuoksi he olisivat valmiita uhraamaan itselleen tärkeät asiat. Ja jos he etsivätkin seuraa, heillä on luottamus siihen, että heillä on hyviä ominaisuuksia, joita muut arvostavat, ja heille itselleenkin kelpaa vain kumppani, jolla on heidän haluamiaan ominaisuuksia.