Onko lapsesi joskus kadonnut/karannut?

Kyllä meidän haahuilija katosi muutamaksi tunniksi lähes joka päivä matkalla koukusta kotiin noin kolmen ajan. Silloin harmitti ja huolestutti ja pelotti, mutta nykyään se on kaukainen muisto ajalta, jolloin ongelmat olivat lapsen kokoisia.

4v lapsi katosi muutama vuosi sitten mummolan pihalta metsään. Laitoin nuoremmalle lapselle pudonneen kengän talaisin jalkaan ja hups, metsänrajassa leikkimökin edessä leikkinyt 4v oli juossut pusikkoon, kadottanut suunnan ja jatkanut matkaansa poispäin talolta... Ensin luulin, että oli mennyt sinne leikkimökkiin sisälle, joten en heti tajunnut lähteä huutelemaan...

Etsittiin 3tuntia ja lopulta löytyi kunnossa. Oli vaellellut ristiin rastiin ja päätynyt suht lähellä olevalle metsätielle, jota pitkin oli lähtenyt kävelemään väärään suuntaan. Siinä oli poliisia ja naapuria pyörimässä mukana ja isompia etsintöjä oltiin laittamassa käyntiin, mutta lopulta lapsen löysi sattumalta metsästäjä, joka soitti lapsesta hätäkeskukseen...

Voin sanoa, että jäi painamaan. Vieläkin tulee joskus uniin ja painajaisissa lasta ei löydy tai löytyy hukkuneena tms.. Onnksi harvemmin enää. Lapselle ei tuosta pahempa pelkoja jäänyt onneksi...

Oma pyyhälsi kolmevuotiaana lastentapahtumassa väkijoukkoon ja humps, katosi. Löytyi onneksi varttia myöhemmin pomppulinnasta. Ahistaa vieläkin.

Ei ole omat lapset kadonneet tai karanneet.

Minä itse olen karannut kotoa 3v. Jos suutuin äidille kun kaikki ei mennyt niinkuin halusin niin uhkasin aina muuttaa pois kotoa.

Pakkasin kerholaukkuun alkkareita ja sukkia ja sanoin että nyt muutan pois. Äitini oli kyllästynyt kiukutteluuni ja sanoi että muuta vaan.

Asuimme kerrostalossa ja menin rappukäytävään ja paiskasin oven kiinni. Äitini meni hetken päästä rappukäytävään pyytämään josko nyt kuitenkin tulisin takaisin kotiin mutta ei minua enää näkynyt missään.

Kävelin yksin (kaupungin keskusta) noin kilometrin matkan mummon luo.

Muistan aina äidin järkyttyneen ja helopottuneen ilmeen kun hän tuli mummolaan ja näki minut soffalla. Yhtään en säälinyt äitiäni vaan ilmoitin että olen nyt muuttanut mummon luo asumaan...

Oma lapseni on kerran kadonnut vieraalla paikkakunnalla leikkipaikalta ollessaan 5v. Puolen tunnin päästä löytyi, onneksi oli kunnossa. Juuri ehdin soittamaan poliisit kun ohikulkija löysi tytön.

On jäänyt ahdistamaan.

Ap

Mulla yhä vieläkin kohoaa kylmä hiki pintaan kun kaupassa aletaan kuuluttaa kadonnutta lasta. Sen verran monta kertaa oma epeli löytyi infosta.

Kyllä, olen huolimaton äiti, jonka yksi lapsista keksi hauskan leikin saada huomiota.

kyllä, 3v tytär  Citymarketissa. olimme kassalla ja ihan kassaa vastapäätä on kukkakauppa, josta  vain yksi uloskäynti. 6v halusi mennä katsomaan kukkia ja 3v paineli perästä. noin 7 min myöhemmin kukkakaupasta löytyikin vain isosisko!

se hätä, hämmennys ja epäusko... katselimme ja huutelimme,  esikoinen väänsi itkua. uloskäynti on toisessa suunnassa  ja tyttö oli paitasillaan, joten päättelimme ettei ulos  ainakaan ollut mennyt! myyjä kuulutti ihmisiä katselemaan ympärilleen, kun eihän noin pieni osaa mihinkään infopisteeseen tulla... kävin katsomassa leluosaston, ei mitään.   painajaista kesti noin 20-30 min, sitten tyttö löytyi. ei suostunut myyjän mukaan, vaan seisoi jäykkänä ja mykkänä keskellä käytävää. oli yhä jäykkä kuin patsas,  kun nostin syliin , sitten tarrasi kaulasta niin että olin kuristua..

muistaa tapauksen yhä, kun samassa kaupassa käymme