Nyt riittää. Viikonloppuna tulee Tauski

"Miestäni"(voiko tuota mieheksi sanoa, kun ranteeni ovat miehen käsivartta paksummat) pahempaa vässykkää on varmasti vaikea löytää.

Tapasimme noin viisi vuotta sitten vajaa kolmikymppisinä, enkä sillon tyhmyyttäni vielä tajunnut miten rasittava heittopussi tuo "mies" on. Omaa tahtoa ei ole koskaan ollut. Muutti yhteen kanssani äitinsä helmoista, jossa aina totellut kilttinä poikana mitä äiti on päähänsä keksinyt. Nykyisin tottelee sitten minua ja äitiään. Saisipa edes joskus riidellä kunnolla. Mutta ei. Kaikesta aina samaa mieltä.
Töitä ei reppana ole saanut, kun eivät ole kukaan työhaastattelua pidemmälle ottaneet. Illat tuo paskakasa pelaa tietokoneella CS-peliä(paitsi, jos äiti on kylässä, äiti ei voi sietää poikansa pelaamista. Ja äitihän täällä nurkissa pyörii yhtenään, kun ei ole vielä napanuoraa katkaistu.) Muita harrastuksia raukkaparalla ei ole koskaan ollut. Tuskin edes runkkaamista harrastunut teini-iässäkään, kun ei seksi tunnu maistuvan. Kerran kuukaudessa ja silloinkin pimeässä peiton alla puoliveltolla leskenkyrvällä.
Minun on usein pakko paeta tuon lärvin katselemista viikonloppulomille jonnekin. Silloin äitinsä on viikonlopun auttamassa ja tietysti yötäkin. Samassa huoneessa nukkuvat, eivät sentään samassa sängyssä. Ainakaan tietääkseni.
Suurin osa vaatteistakin on samoja mitä äitimuori on joskus viime vuosituhannen puolella pojalle valinnut.
Omat vanhempani eivät koskaan ole tuota ihmispersettä ymmärtäneet.
Ero on käsillä. En ymmärrä, miten olen tuollaisen läjän kanssa yhteen ajautunut. Olen ollut jotenkin aivan tuuliajolla tuolloin. Nyt kuitenkin tarvitsisin jo oikeaa miestä, oikeaa seksiä ja oikeaa aikuista seuraa. Niinpä olen menossa ensi viikolla treffeille Tauskin kanssa.

Oksettaa ajatella koko ukkoa. Ja oksettaa oma itsenikin, kun olen näin monta vuotta tuohon äijänkäppänään tuhlannut.