Ovatko tavalliset jenkit uskonnollisia vai sanovatko muuten vaan " you are in my prayers"

En pahemmin luottaisi jenkkiin.

Kyllä siellä aika paljon uskonnollisia ihmisiä on. 

Entäs kaikki "pray for [paikka X]" esim. terrori-iskujen jälkeen? Tulee sellainen olo, että lausetta tai sillä koristeltuja kuvia levitellään somessa lähinnä näön vuoksi - katsokaa, olen myötätuntoinen ihminen, mutta mitään konkreettista en kuitenkaan aio tehdä uhrien auttamiseksi.

Uskonto on aina ollut kova sana vähän koulutettujen parissa ja siellähän niitä riittää.

Sanahelinää. Kuten et aina sanotaan love you ku erotaan. Mut niiden puhetapa. Mun mielestä suomennos ois usein vaan 'hei hei' eikä teennäinen 'olet rakas', ku ei viitti kääntää kaikkia love you sentään suomalaisen korviin vakavalta kuullostavalle 'rakastan sinua'.

Mua ihmetyttaa somea enemman se etta amerikkalaiset poliitikot hokee tata rukoilua jonkun tai joidenkin ihmisten puolesta vahan valia. Esim. se New Jerseyn junaturma viime viikolla, siella oli pormestari yms. rukoilemassa sairaalahoidossa olevien puolesta. 

Kyllä he taitavat sen matalammalla kynnyksellä sanoa kuin suomalaiset, mutta toisaalta: onko se paha juttu?

Täällä Irlannissakin sanotaan aika usein toiselle tapaamisen yhteydessä "god bless". Vähän kuin heippa tms.

George Bush rukoili Jumalalta Irakin miehityksen oikeutusta.

Mun sukuni on amerikanjuutalaisia ja kyllä me possun kyljyksiä syödään ja rukoillaan vaan passoverina.

USA:ssa on ateisteja vain noin 2 % väestöstä. Eli kyllä, hämmästyttävät määrät siellä eriasteisia uskovaisia on. Uskonto on olennainen osa jokapäiväistä elämää, mitä on vaikea täältä Euroopasta käsin tajuta. Taikausko jyllää. 

Valtaosa siellä on kristityksi itseään katsovia, eikä ateistien parane hirveästi mainostaa omia näkemyksiään. Etenkään, jos hakee julkiseen virkaan. Eihän se nyt käy, että valittaisiin joku sellainen, joka ei juttele näkymättömien taikakavereiden kanssa. Ties miten se työnsäkin hoitaisi.

Vierailija kirjoitti:

Uskonto on aina ollut kova sana vähän koulutettujen parissa ja siellähän niitä riittää.

Kylla USAssa on paljon suurempi prosentti yliopistokoulutettua vakea kuin Suomessa. Lukion kayvat melkein kaikki.

Sanotaanhan Suomessakin "olen hengessa mukana". On risteja ja kynttilameria turmapaikoilla, mita niista pitaisi ruveta paattelemaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskonto on aina ollut kova sana vähän koulutettujen parissa ja siellähän niitä riittää.

Kylla USAssa on paljon suurempi prosentti yliopistokoulutettua vakea kuin Suomessa. Lukion kayvat melkein kaikki.

Sanotaanhan Suomessakin "olen hengessa mukana". On risteja ja kynttilameria turmapaikoilla, mita niista pitaisi ruveta paattelemaan?

USAssa uskonto on aivan valtavan paljon enemmän esillä kuin Suomessa. Ateistiksi ei tunnustaudu kuin jotkut friikit (ovat siellä vähän kuin meillä homot, lesbot ja transut). Yli puolet pitää kristinuskon Jumalaa osatekijänä elämän synnyssä ja kehityksessä.

Sunnuntaisin kirkkoihin mennään sankoin joukoin. Siinä missä Suomessa muutama vanha rouva istuu jumalanpalveluksessa, siellä johonkin jumalanpalvelukseen (monia kirkkoja) osallistuu joka viikko lähes puolet kaikista ihmisistä.

Vierailija kirjoitti:

Sunnuntaisin kirkkoihin mennään sankoin joukoin. Siinä missä Suomessa muutama vanha rouva istuu jumalanpalveluksessa, siellä johonkin jumalanpalvelukseen (monia kirkkoja) osallistuu joka viikko lähes puolet kaikista ihmisistä.

Kirkossa kaynti on myos sosiaalinen tapahtuma aivan eri tavalla kuin Suomessa. Kavin ystavani mukana hanen Presbyteerisessa kirkossaan, ei siella saarnattu synnista ja helvetista vaan pastori puhui positiivisista asioista, laulettiin paljon ja nuorisokerholaiset kertoivat kesaleirikokemuksistaan. Kaiken kaikkiaan erittain mukava kokemus.

Vierailija kirjoitti:

Sunnuntaisin kirkkoihin mennään sankoin joukoin. Siinä missä Suomessa muutama vanha rouva istuu jumalanpalveluksessa, siellä johonkin jumalanpalvelukseen (monia kirkkoja) osallistuu joka viikko lähes puolet kaikista ihmisistä.

Kirkossa kaynti on myos sosiaalinen tapahtuma aivan eri tavalla kuin Suomessa. Kavin ystavani mukana hanen Presbyteerisessa kirkossaan, ei siella saarnattu synnista ja helvetista vaan pastori puhui positiivisista asioista, laulettiin paljon ja nuorisokerholaiset kertoivat kesaleirikokemuksistaan. Kaiken kaikkiaan erittain mukava kokemus.