Asperger ilman erityismielenkiinnonkohteita?

Eivät nyt täysin välttämättömiä, ainakaan isommilla ihmisillä, nykyään on kaikenlaisia virikkeitä, mutta sosiaalisen kanssakäymisen vaikeudet siihen kuuluvat, muuten se voi olla paremminkin jotain muuta neurologista.

Eivät ole välttämättömiä. T: assi itsekin

Omalla AS-pojallani ei ole ikinä ollut mitään erityismielenkiinnonkohteita. Hänen assiutensa näkyy lähinnä äärimmäisenä rehellisyytenä, yksityiskohtiin juuttumisena sekä rutiinien tärkeytenä.

Minulla ei ole diagnoosia, ainakaan vielä, mutta voimakkaat piirteet.

Minulla ei ole ollut mitään erityiskiinnostuksenkohdetta, joka olisi kestänyt läpi elämän. Minulla on silti sellaisia kiinnostuksen kohteita, jotka ovat kestäneet useampia vuosia. Välillä ne ovat intensiivisempiä ja välillä vähän taka-alalla, eli en ole jatkuvasti "kiinni" näissä asioissa. Näitä on esim. keräily. Olen kerännyt paria asiaa jo vuosia, ostan rahatilanteen ja kiinnostuksen mukaan. Nyt on kausi, että en ole ostanut juuri mitään, kun tilanpuutekin iskee.. Mutta haen myös tietoa näistä jutuista ja katselen toisten keräilijöiden julkaisemis kuvia ja luen blogeja.

Asperger on ensisijaisesti sosiaalisten tilanteiden sekä viestinnän ja vuorovaikutuksen hahmottamishäiriö, ilman sitä ei saa diagnoosia. Sekin voi ilmeitä eri yksilöillä eri tavalla. Muut usein AS:ään yhdistetyt piirteet ovat vain yleisiä assien keskuudessa, eivät diagnoosikriteereitä.

luin jostain, että tuo erityiskiinnostus on yleisempää miehillä, kuin naisilla. Naisilla ei sitä välttämättä ole, mutta tosiaan.. Aspergerilla se sosiaalinen kanssakäyminen on suurin ongelma. Vaikka muutamia piirteitä voi olla, mitä Aspergeilla on, ei se välttämättä tarkoita, että on Aspergeri, koska monissa muissa on samat 'oireet'. Esim persoonallisuushäiriöissä ja Aspergerissa voi olla samoja piirteitä, sama AHDH/ADD ja Asperger. 

Itse olen epäillyt Aspergerisuuttani ja olen jonossa tutkimuksiin. Oma ongelma on ollut kaverisuhteet, jotka eivät ole koskaan kestäneet, edes lapsuudessa enkä ole koskaan viihtynyt isoissa porukoissa.. Olen pienestä asti viihtynyt enemmän yksin ja tullut kiukkuiseksi ja väsyneeksi, jos jouduin olemaan pitkiä aikoja muiden ihmisten seurassa. Minulla on myös ongelmia suorasukkaisuuteni kanssa, enkä täysin ymmärrä valkoisia valheita, varsinkin jos kysytään mielipidettä johonkin. Olen myös herkkä ulkopuolisille ärsykkeille (ääni, haju, kirkkaat valot) ja en siedä lainkaan, jos suunnitelmiini tulee yllättäviä muutoksia. Nämä ovat vain pieni osa omista ongelmistani. 

Kuinka nuo sosiaalisen kanssakäymisen ongelmat ilmenevät käytännössä?

Sosiaalisen kanssakäymisen häiriöitä voi esiintyä esim sitä kautta, että ei ymmärrä täysin toisten ihmisten erillisyyttä ja näiden tunteita, motiiveja jne. Voi käyttäytyä kuin aasi, seksielämä voi olla ääripäitä, jämähtäminen omiin ajatusmalleihin estää joustavuuden ja luovimisen suhteissa. Myös hyviä puoli, kuten rehellisyys, suoradelkäisyys jne.

Vierailija kirjoitti:

Kuinka nuo sosiaalisen kanssakäymisen ongelmat ilmenevät käytännössä?

Yksilöllisesti, persoonasta riippuen, mutta oleellista on kai mm. sanomisten tulkitseminen kirjaimellisesti, kiertoilmausten ymmärtämättömyys sekä ihmisten tunteiden ja mielealojen tunnistamattomuus kasvonilmeiden ja -eleiden perusteella.

Itse sain näin aikuisiällä asperger-diagnoosin, vaikkei mulla mitään erityiskiinnostusta mihinkään ainakaan nykyään olekaan ja ymmärrän kielikuvia, sarkasmia jne. ihan normaalisti. Muuten olen sosiaalisesti aika töhö, katsekontakti ei onnistu ja väsyn ihan fyysisesti pelkästä muiden ihmisten seurassa olemisesta, joten kai tuo diagnoosi silti on ihan oikea...

Olen lukenut myös, että tytöillä ja naisilla ne erityiset mielenkiinnon kohteet ovat usein jotain ns. sosiaalisesti hyväksytympiä, heppatyttöilyä jne. Lapsena olin jokseenkin heppatyttö, mutta en kyllä mitenkään pakkomielteen omaisesti sitäkään.

Ihmisiä ei tulisi lokeroida liikaa diagnoosien perusteella, nehän ovat vain osa persoonallisuuttamme. Sanotaanhan sitä esim. etteivät assit kykene joukkueurheiluun, mutta ei se aina ihan niinkään mene:

http://www.iltasanomat.fi/mmkiekko/art-2000001058758.html

Aspergerhan on nimenomaan oireYHTYMÄ, mikä tarkoittaa laajaa kirjoa erilaisia oireita, mitkä voivat ilmetä eri yksilöillä eri tavalla. Ja kaikilla asseilla ei ole kaikkia oireita.

Olen itse Asperger-henkilö. Lapsena minulla kyllä oli erityisiä kiinnostuksenkohteita, mutta jostain syystä ovat iän myötä lieventyneet ja nykyhetkellä käytännössä kadonneet.

Ei, siihen vaikuttaa niin moni asia

Voi tosiaan olla ettei tuollaisia "ekkoja" ole.

Itselläni on jaksoja, jolloin uppoudun johonkin aiheeseen intensiivisesti ja aiheeseen liittyvät visuaaliset mielikuvat ovat hyvin voimakkaita.

Tuollainen vaihe kestää pari vuotta.

Sitten aihe vaihtuu.

Minulla ei ole varsinaista diagnoosia, mutta keskustellessani psyk. sairaanhoitajan kanssa masennukseeni liittyen, totesi hän minun piirteeni voittaavan vahvaan as-piirteisyyteen.

Kalastelimme ikivanhoja psykologin lausuntoja alakouluajoiltani, teksti oli kuin oppikirjasta esimerkki asperger-pojasta :-D