Miten oppia olemaan odottamatta herkeämättä toisen tapaamista, soittoa, viestiä...?
Tuntuu, että elämä menee ohi, kun vain odottaa. Järjellä ajatellen tässä ei ole mitään järkeä. Mutta miten oppia olemaan odottamatta koko ajan? Tekemättömiä töitä olisi vaikka kuinka, mutta mihinkään ei osaa edes käydä käsiksi, kun tulee vain tuijotettua ikkunasta ulos tai puhelinta.
Kommentit (16)
Ei elämästä mitään jää eikä siitä mitään mukaansa saa. Kun sen tajuaa, tällaisen tavallisenkin minuutin arvo nousee aika kuulkaa paljon. Mutta ei ihminen parempaan pysty kuin mihin pystyy.
- Mielensäpahoittaja
Ei kannata odottaa.
Vierailija kirjoitti:
Ei elämästä mitään jää eikä siitä mitään mukaansa saa. Kun sen tajuaa, tällaisen tavallisenkin minuutin arvo nousee aika kuulkaa paljon. Mutta ei ihminen parempaan pysty kuin mihin pystyy.
- Mielensäpahoittaja
Ei kannata odottaa.
Voi tuon nähdä niinkin, että kun ei mitään kuitenkaan mukaan saa, kun jokainen minuutti on vain se minuutti mikä siinä hetkessä on, niin mitäpä sillä on väliä, jos sen minuutin käyttää odottamiseen. Onhan siinä edes haaveiltu ihanasta ihmisestä. Vaikka sen minuutin käyttäisi jonkun mielestä viisaammin, niin siitäkään minuutista ei silti mitään mukaansa saa. Ap
Paras tapa on sopia uudet treffit. Tulee sellainen hälläväliä olo. Turvaverkko. Aina on edessä seuraavat ensitreffit...
Sitä voi opetella semmoisen tekniikan pakkomielteiden kanssa että ne vaan siirtää jonnekin vähän syrjään omassa mielessä ja keskittyy tekemään jotain muuta. Sen jonkun muun vaan pitää olla oikeasti mielenkiintoista ja keskittymistä vaativaa.
En kylläkään tiedä auttaako tossa tilanteessa. Mulla on ihan diagnoosiin asti pakkoajatuksia ja niitten hallinnan opettelu oli vähän semmoinen ui tai uppoa ja huku ihan oikeasti-tilanne.
Ap, olen samassa tilanteessa. Odotan. Töissä menee hyvin, mutta kotona vaan odotan. Välillä tuntuu, että aivan turhaa. Jos ja kun mies on niin kiireinen työssään ja minulle jää rippeet, niin eihän tästä hyvä seuraa. Tilanne vaan on se, että kun tykkää siitä toisesta ja hetket, kun ollaan yhdessä, ovat niitä, joitten ei halua loppuvan.
Kuule, hankittava on elämäksi kutsuttu asia. Toisin sanoen tekemistä kotona kaiken aikaa muuten vain tuijota sitä luuria etkä saa aikaiseksi mitään.
Ja sitten itketään monta päivää, kun miestä ei sitten kiinnostakaan tarpeeksi tai hän kyllästyy naisen takertumiseen ja äärimmäiseen tarvitsevuuteen.
"Jos asetat jonkun jalustalle, hänellä ei ole muuta mahdollisuutta kuin katsoa sinua alaspäin."
Mene naimisiin sen kaipaamasi ihmisen kanssa. Varma keino!
hanska kirjoitti:
Ja sitten itketään monta päivää, kun miestä ei sitten kiinnostakaan tarpeeksi tai hän kyllästyy naisen takertumiseen ja äärimmäiseen tarvitsevuuteen.
"Jos asetat jonkun jalustalle, hänellä ei ole muuta mahdollisuutta kuin katsoa sinua alaspäin."
Höpöhöpö! Pidän aika avuttomana ihmistä, joka ei sieltä alustalta osaa muuta kuin katsoa alaspäin. Normiempaattinen osaa kyykistyä ja puhua toiselle samalta tasolta.
minulla on ollut samanlainen tilanne kaksi vuotta. ei edes auta että henkilö on ilmaissut lähtevänsä suomesta opintojensa loputtua ja aikoo mennä naimisiin "sen oikean" kanssa joka ilmeisesti löytyy miehen kotimaasta aikanaan. todella surullista, mutta en osaa enkä haluakaan päästää irti
jos joku osaa neuvoa minua, niin kiitoksia
Meitä on tässä jo kolme samanlaista. Eli ainakin kaikki hyvät vinkit tulevat runsaaseen käyttöön. Ap
Vierailija kirjoitti:
hanska kirjoitti:
Ja sitten itketään monta päivää, kun miestä ei sitten kiinnostakaan tarpeeksi tai hän kyllästyy naisen takertumiseen ja äärimmäiseen tarvitsevuuteen.
"Jos asetat jonkun jalustalle, hänellä ei ole muuta mahdollisuutta kuin katsoa sinua alaspäin."
Höpöhöpö! Pidän aika avuttomana ihmistä, joka ei sieltä alustalta osaa muuta kuin katsoa alaspäin. Normiempaattinen osaa kyykistyä ja puhua toiselle samalta tasolta.
Aika harva jaksaa ryhtyä kyykistelysuhteeseen.
Ota itse yhteyttä. Jos petyt vastaukseen, on helppo jatkaa eteenpäin ja unohtaa. Vielä ennen sitä voit miettiä, oletko itse torjunut yhteydenpidon. Sekään kun ei kaikille tunnu tulevan mieleen.
Perhe-elämä, lapsia.. Pieni vauva jonkun kanssa. Kyllä taatusti saat puuhaa ja muuta ajateltavaa ja lakkaat odottamasta viestiä siltä joltakulta jota ei vähempää voisi kiinnostaa sinuun ottaa yhteyttä.
Ei vastauksia. Eli siihen ei taida olla poppakonsteja. Pitää kai vain itse sisäistää miten turhaa se odottaminen on. Ja tajuta, että jos joutuu paljon odottelemaan, niin se ihmissuhde on jollain tavalla yksipuolinen. Ap