Nainen pitkässä suhteessa: Saatko miehesi tekemään tahtosi mukaan?

Tekee. 19 vuotta oltu yhdessä.

Jos haluan seksiä, saan sitä aina.

Mies lähtee kauppaan, jos pyydän. Imuroi, jos pyydän. Silittää selkää. Opettaa lapsille matikkaa jne. Ihan mitä vain.

Joskus, riippuu asiasta. Työnsi esim sormensa pyllyyni kun seksin aikana pyysin.

Pitkässä parisuhteessa ei mitenkään voi elää kuten sinkkuna. Myönnytyksiä ja kompromisseja pitää tehdä puolin ja toisin. Pääasia, että kummallakin on hyvä olla.

Ei oikeastaan. En halua mieheni elävän minun kauttani vaan saa elää omaa elämäänsä omalla tavallaan. Minusta on sairaan itsekästä vaatia miestä tekemään haluamllani tavalla. Toki keskustelemme asioista, monesti olemme ihan eri mieltä asioista. Tärkeimmistä asioista (lasten kasvatuksen pääpiirteet, työt, talous, arvot, huumori) olemme samoilla linjoilla. Olemme melko itsenäisiä.

Aika pitkälti. Siinä pitää vaan miettiä mitä tulee tahtoneeksi ja millä keinoin. Mikään tinkaaminen ja vinkuminen ei auta eikä tehoa, mutta perusteltu pyyntö ja sen jättäminen hautumaan (ei koske pikatilanteita "ojentaisitko sen padan sieltä ylähyllyltä"-tyyliin). Minä olen itse alttiimpi joko suostumaan heti, tai kieltäytymään, mutta puoliso tarvitsee aikaa tuumia ennen kuin ottaa kantaa. Muuttaa kyllä joskus mielensä, kunhan varon painostamasta. Ja olen kyllä valmis ottamaan sanan ei niinkuin se kirjoitetaan. Ei minun sanani ole laki sen enempää kuin hänenkään. 

Eipä mulla ole tarvetta sätkynukelle.

23 vuotta yhdessä.

Joo, jos olen ansainnut sen :) Silloin kun olen pahalla päällä ja kiukuttelen miehelle turhasta, ei kannata odottaa myönnytyksiä tai extrapalveluksia..

Normaalisti kyllä tekee aika paljon asioita ihan vaan minun mielikseni. Ei kuitenkaan ole mikään tossukka, pitää päänsä itselleen tärkeissä asioissa mutta on silti neuvottelukykyinen.

Käytän aika paljon avuton nainen -korttia, miehen ollessa paikalla ei ole tarvinnut hakea penkkiä ylähyllylle kiipeämistä varten koko 12-vuotisen parisuhteen aikana.. :)

Asioista neuvotellaan puolin ja toisin.Tulee äkäisemmäksi vuosi vuodelta ja on tarkka siitä etten komentele.;)

Miksi miehen pitäisi tehdä tahtoni mukaan?

Kyllä. Mutta mun mieheni on tosi kiltti ja hänen eksänsä kohteli häntä todella rumasti, käytti kiltteyttä hyväkseen ja manipuloi mennen tullen, että arvostan todella paljon miehen omaa tahtoa. Kyllä hän tekee mitä pyydän oikein mielellään niinkuin minäkin teen mitä hän pyytää. Mutta on todella ok kertoa myös ettei nyt sovi.  Mitä enemmän mies on alkanut luottaa itseensä ja omaan tahtoonsa, sen ihanampi hänestä on tullut. Ja sen paremmin meillä menee. Eikä mua loukkaa yhtään se, ettei hän ole mun nöyrä palvelijani, päinvastoin. 

Lähtisin siitä, että miehen ei tarvitse tehdä minun tahtoni mukaan ainakaan vain siksi "että mä haluun!". Keskustelemalla ja kompromisseja tekemällä päästään siihen, mikä on milloinkin paras ratkaisu. Me ollaan hyvin samanlaisia arvoiltamme, joten ratkaisut arvotasolla ovat melko takuuvarmoja. Sen sijaan meidän oleminen on hyvin erilaista - mä olen keskustelija, puhuja, pohtija, mieheni on ratkaisija, tekijä, analysoija. Täydennämme hyvin toisamme, mutta asiat näyttävät usein hyvin erilaisilta riippuen siitä kumpi niitä katsoo. En siksi edes halua, että mieheni tekee "haluamallani tavalla". Se on usein hänelle epäluontainen tapa. Esimerkiksi kotityöt tekee se, kuka ehtii tai jaksaa, mutta omalla tavallaan - toinen ei puutu siihen miten ne tehdään. Meillä on itsenäisyyden periaate - ihanaa olla yhdessä juuri siksi, että voi olla vapaa. On vapaus tehdä mitä haluaa ja miten haluaa. Vapaus tarkoittaa myös toisen kunnioittamista ja arvostamista ja se ihanuus on tietää, että toinen on minua varten ja minun puolellani. Ei minua vastaan. Silloinkin, kun totuus on kipeä ja inhottava ja toinen sen minulle kertoo. Ehdottomasti olen onnellisempi ja varmempi itsestäni ja toisesta näin. En tee yhtään mitään lapatosulla, joka "tekee niinkuin tahdon". Tarvitsen rehellisyyttä ja arvojen yhtenäisyyttä, rosoista ihanaa elämää, naurua ja iloa.  

Ei kovin pitkä suhde, vain 2 v mutta vastaan silti! Ei se yleensä tee kuten pyydän vaan menee oman päänsä mukaan mikä ei kyllä haittaa minua. Esimerkiksi jos pyydän hieromaan, niin ei välttämättä tee niin koska voin olla ilmankin.

Mutta jos on jostain tärkeämmästä asiasta kyse niin aina ottaa mut huomioon. Esimerkiksi en tykkää syödä lihaa tai maitotuotteita, joten jos hän tekee minulle ruokaa niin tekee jotain missä ei ole noita :-)

Mies tekee mitä minä haluan, jos asialla ei ole hänelle merkitystä. Minä teen mitä mies haluaa jos asialla ei ole minulle suurempaa merkitystä. Sitten jos asialla on molemmille merkitystä, siitä neuvotellaan. Joskus toinen saa mitä haluaa, ja joskus toinen.

Vierailija kirjoitti:

Tekeekö mies, niin kuin toivot? Esimerkkejä?

Tahto ja toive. Ei tee niinkuin tahdon, hänellä on ihan oma tahtonsa ja tekee niinkuin parhaaksi näkee. Tietysti jos haluaa vihaisen vaimon ja kaaosta elämäänsä jättää myös ne toiveetkin kuuntelematta. Sama tietysti toisinkin päin. Yhteisillä päätöksillä mennään ns. suuret päätökset, pienemmissä sitten kuka ehtii ensin.

Joo.

Vierailija kirjoitti:

Tekeekö mies, niin kuin toivot? Esimerkkejä?

Mitä sä nyt tuolla kysymyksellä oikeastaan tarkoitat ap? Mieheni ei ole tahdoton marionetti, enkä minä halua hänen olevan sellainen, enkä mikään palvelijakaan. Enkä minäkään ole sitä hänelle. (Hän on hyvin itsepäinen mies, ja saan kyllä tosissaan välillä vääntää kättä hänen kanssaan, sillä hän on välillä väärässä.)

Kyllä me paljon keskustellaan seuraavista hankinnoista, varsinkin, jos ovat isoja. Ainoa, missä häntä ainoan kerran pakotin, oli isomman asunnon osto, koska siinä hän oli suoraan sanottuna tyhmä. Meidän vanha asunto oli 70 neliön kolmio, ja meillä on kaksi teiniä eri sukupuolta ja harrastuksia. Putkiremppa kummitteli nurkan takana, ja lisäksi vielä tiesin, että tekemättä oli taloyhtiön julkisivu, ikkuna-, salaoja- ja kattoremppa, keittiöön ei mahtunut tiskikone->tarvitsi remontin, vessa oli muovitapeteilla -> tarvitsi kipeästi remonttia ja asunto ahdas. Laskin, että asunnon kaikkiin remppoihin palaisi tulevaisuudessa vähintään 50-60 t. euroa. Mikä taas ei juurikaan näkyisi asunnon arvossa. Piti ottaa käyttöön  häijyt konstit, eli huokailut, krokotiilinkyyneleet,  "särkynyt sydän"  ym. juonta, että sen pässin sai järkiinsä, kun  vuoden asiasta puhuminen eli järkipuhe ei mennyt perille. Mies oli vaan sitä mieltä, että kun tämä on velaton, ei tästä lähdetään mihinkään, eikä tajunnut, että velkoja ja epämukavuutta on tulossa runsaasti ihan nurkan takana. Hän kun ei käynyt ikinä taloyhtiön kokouksissa.

Nyt myöntää uudessa putki- ja muutenkin hyvin pidetyn taloyhtiön rempatussa, 40 neliötä suuremmassa, kämpässä että oli perusteellisen väärässä ja lisäksi arki on paljon sujuvampaa, kun on tiskikone ja kuivausrummun mahtuu kylppäriin ja on kaksi vessaa aamuruuhkassa. ( meidän ei tarvinnut ottaa uutta asuntolainaa niinkään paljon, kuin vanhaan kämppään olisi mennyt remppoihin!) että hyvä että pakotin.

mutta jos noin muuten, niin meillä ei tule riitaa lapsista, siivouksesta eikä ei raha-asioista, ollaan hyvin samanlaisia niissä. Mies siivoaa ja kokkaa pyytämättä, on hyvin järjestelmällinen. Joitakin asioita joutuu odottamaan, mutta kyllä ne tapahtuvat.

Mies ei koskaan alistu naisen vallan alle, erikseen eunukit ja se neitien ryhmä jolle jostain syystä on kasvanut pippeli.

Mutta nämä ovatkin eri asioita joilla ei ole mitään tekemistä miesten kanssa.

Tärkeissä asioissa kunnioitamme toistemme toiveita. Ja yleensä pienissäkin jutuissa, tyyliin "voitko käydä kaupassa kun minua väsyttää ihan hirveästi". Mutta en oikeastaan halua miehen toimivan tahtoni mukaan, haluan, että meillä on suurinpiirtein samansuuntainen näkemys elämästämme ja ne tavat, joilla sitä toteutetaan, voidaan kumpikin valita ihan itse.

Toivottavasti ei. Mulla oli suhde mieheen joka pomppas, jos niin halusin.

Nyt haluan että kunnioitus on kaiken a ja o, jotta suhde säilyy hyvänä (19v yhdessä).

Saan mieheni haluamaan mitä haluan. Win-win.