Miksi hankit/aiot hankkia tai et hanki/et aio hankkia iltatähteä?

En aio hankkia. Siihen on paljon syitä.

Sain kaksi lasta jo nuorena vähän päälle parikymppisenä. Tykkäsin äitiydestä jo silloin ja se sopi mulle, mutta kieltämättä tähänastinen aikuiselämä on aikalailla mennyt äitiyden ympärillä. Lasten kasvaessa on mahdollisuus muuhunkin.

Sitä paitsi, lapseni ovat kalliissa iässä jo nyt noin 12 - 13 -vuotiaina ja tästä se vaan kallistuu! Kunhan menevät jatko-opintoihin, hankkivat mopoajorttia, sitten auton ajokorttia, alkaa olla omia yhä kalliimpia menoja yms... Ei oikein sopisi kuvioon, että olisin pienellä kotihoidontuella juuri siinä vaiheessa kotona iltatähden kanssa.

Mulla on työ, josta pidän. Ei kuitenkaan ole varmaa, että työtä jatkuisi vielä parin vuoden päästä. En halua tällaiseen tilanteeseen tehdä vielä uutta lasta.

Oma terveys, mukavuudenhalu, unet, oma aika...

Asuntokin on suunniteltu nykyiselle kokoonpanolle, huoneiden määrä jne.

Eli noup. Ystävien vauvoja on kyllä kiva paapoa. :)

Ehkä sitten lastenlapsia joskus.

Olen nyt nelikymppisenä 16-vuotiaan äiti eikä tulisi mieleenkään enää aloittaa alusta vauvarumbaa. Tukiverkot on jo vanhoja, kummallakin työt sisältää matkustamista ja ennen kaikkea mukavuus. Ei puenintäkään aikomusta valvoa enää koliikkilapsen kanssa. Lapsenlapsia odotan ja hoidan kyllä tulevaisuudessa mielelläni. Nyt on aika keskittyä omaan elämään.

En aio hankkia. Kolme lasta riittää hyvin. En jaksaisi enää valvoa ja raskausajan diabetes oli rankka kokemus.

Koska Aamutähti on herrani.

En taitaisi jaksaa enää valvoa. Lapsi on saateltu koulutielle ja on monessa asiassa jo ihanan itsenäinen. Ei mulla taitais olla sellaisia kavereitakaan, joiden kanssa voisin jakaa vauvajuttuja näin neljänkympin korvilla. Joten no thanks.

Koska sain kolme lasta yli 30 vuotiaana ja ei ole halua aloittaa taas vauvasta. Ehkä raskaus ei sujuisi yhtä hyvin kuin aikaisemmat? Ehkä en toipuisi synntyksestä yhtä hyvin? Ehkä lapsella olisikin kehityshäriö, jonka riski on suurempi vanhemman äidin lapsella kuin nuoremman? Ehkä lapsi sairastelisi ja valvoittaisi keskimääräistä enemmän? Ehkä isommat sisarukset kärsisivät?

Onneksi ei tarvitse! Olihan se ihanaa aikaa, mutta, nykyään jää aikaa kaikelle muulle... Ja kuka hullu enää vapaaehtoisesti jaksaa valvoa öitäään enää 40-vuotiaana...

En aio, en jaksa enää aloittaa sitä yövalvomista ja niin kovin lapsessa kiinni olemista. Olen 40v ja lapsistani toinen on jo 20v ja asuu omillaan, toinen on 14v ja enää ei tarvitse etsiä lapsenvahtia jos haluaa vaikka iltamenoissa pyörähtää. Ihanan helppoa elämää muutenkin.

Up

Ei todellakaan, ajatuskin kammottaa :) Itse olen 39 ja lapsi kuudennella luokalla. Elämä on upeaa juuri nyt. Omaa aikaa, harrastuksia, ystäviä, parisuhde kukoistaa jne. Lapsen kanssa matkustelen, käyn leffassa ja osallistun hänen touhuihinsa muutenkin aktiivisesti. En edes uskaltaisi enää ottaa riskiä, että elämä ei enää olisikaan näin mukavaa, vauvalla olisi kehityshäiriötä tms.

Ja pakko se on myöntää, olen mieluummin 45 v. lapsen tullessa täysi-ikäiseksi kuin 60 v. Nyt vielä ehdin omiakin haaveita toteuttamaan, toivottavasti.

Liikaa vaivaa, joten ei kiitos.

En hanki, koska en halua lisää lapsia.

Olen 37, lapsi 15. Jos olisin halunnut useamman kuin yhden lapsen, olisivat he paljon pienemmällä ikäerolla kuin 16 vuotta. Elämä on helppoa ja mukavaa, enkä missään nimessä haluaisi aloittaa alusta, sillä ensimmäiset vuodet eivät olleet helppoja ja mukavia. Eipä se ole koskaan ollut suunnitelmissakaan, hankin klipsit heti kolmekymppisenä.

Eksäni oli tuommoinen iltatähti, vieläpä täysin pilalle hemmoteltu. Moniongelmainen aikuisena. Myös ystäväni on täysin vastaavanlainen tapaus. Näiden kahden tapauksen perusteella en sitä virhettä itse tee, että iltatähden hommaisin (jos mahdollisuus edes olisi).

Mun lapset ovat iltatähtiä, sain heidät 40- ja 42-vuotiaana. Enempää ei tule.

Uppista