Kerro nolosta kömmähdyksestäsi

Ap aloittaa.

Olin koulun pääsykoetilaisuudessa, johon kuului esitys-/ keskusteluosio. Jännitin ja aloin tankata yhtä sanaa, en saanut sitä millään sanottua oikein. Lopulta muut alkoivat nauraa hyväntahtoisesti ja yksi tyttö lausui sen puolestani. Keskittyminen oli mennyt. Sana taisi olla tukahduttanut tms.

Oon ollut väärissä hautajaisissa ja kerkisin jo itkutkin tirauttaan.

Olin kävelemässä kotiin kaupungin keskustasta. Kääntyessäni eräälle kadulle, vielä keskustan alueella, näin heti, että vastaan kävelee kolmen hengen porukka, joista yksi on etäisehkö tuttavani, joka on puhelias. Olen ujo ja epäsosiaalinen ja ajattelin mielessäni "voi hemmetti, en halua nyt pysähtyä juttelemaan tuon tuttavan kanssa, niin mukava kuin hän onkin, kun mahdollisesti vielä joutuisin sanomaan jotain hänen kavereilleen, joita en tunne".

Näine ajatuksineni tein sen hätäisen ratkaisun, että käännyin mukamas tutkimaan kiinnostuneena viereisen liikkeen näyteikkunaa. Liike oli hautaustoimisto, ja näyteikkunassa kiilteli graniittisia ja mustia hautakiviä. Tilanne alkoi naurattaa minua. Vielä enemmän oli naurussa pitelemistä, kun mietin, miltä tilanne näyttää esim. hautaustoimiston sisällä olevista, kun tutkin yksin ja naurua pidätellen hautakiviä.

Tuttavani ei kävellytkään ohitseni vaan astui kavereineen autoon, joka oli pysäköity jalkakäytävän viereiseen parkkiin muutama metri ennen pistettä, jossa seisoin. Ajattelin "olihan tämä noloa, mutta onneksi selvisin".

Kotiin päästyäni näin puhelimeeni tulleen tekstiviestin. Se oli tältä tuttavaltani, ja siinä luki jotain sen tyylistä kuin "Älä nyt vielä toivoasi heitä ;-) " tms. Siis tämä tuttavani on humoristinen ja tietää että olen ujo – osasi lukea tilanteen.

Sanoin myyjänä näkövammaiselle myymälän vakiasiakkaalle, että onpa kiva nähdä pitkästä aikaa, kun ei ollut vähään aikaan liikkeessä asioinut. Täysin tahaton lipsahdus, mutta kyllä nolotti. Asiakas ei onneksi vaikuttanut olevan moksiskaan.

lisää :-)