Harkitsen oikista, mitä minun pitäisi tietää?
Olen tällä hetkellä abi ja olen alkanut aivan tosissani harkita oikikseen menemistä. Millainen on karu todellisuus?
Kommentit (8)
Juristeihin kaikki suhtautuvat vähän syrjäkarein.
Opiskelu ihan OK, työelämä vähän karumpaa.
t. juristi vuodesta 1993
Jenkkiläiset lakisarjat ovat omituista teatteria, joka on yhtä kaukana todellisuudesta kuin Dr House Myyrmäen terveyskeskuksen arjesta. Tyypillisesti lakimies hankkii jonkin kapean alan osaamisen, ja laatii osaamiseensa liittyviä asiakirjoja yksin pulpetissaan.
No, sisäänpääsy vaikeutuu joka vuosi prosentuaalisesti, kun hakijamäärät kasvavat. Vain noin 10% sisäänpäässeistä tulee suoraan lukiosta, mikä toisinsanoen tarkoittaa sitä, että jos oikikseen valitaan 150 opiskelijaa, niin vain 15 heistä on päässyt sisään suoraan lukiosta. Pääsykoekirjojen sanotaan (ainakin valmennuskursseilla) olevan "yhtä vaikeita ja yhtä hepreaa kaikille hakijoille" - tämä vaan ei pidä paikkaansa, sillä osa hakijoista hakeekin jo toista tai kolmatta kertaa ja on ehtinyt käymään avoimen yliopiston puolella täysin hyväksiluettavia yliopistokursseja, joten pääsykoekirjojen aihealueet ja/tai termistö ovat usein paljonkin tutumpia ja helpommin ymmärrettävissä kuin heille, jotka hakevat ensi kertaa. Pääsykokeissa myös tuuri ratkaisee: kysytäänkö juuri niitä kysymyksiä, joihin sinä itse muistat esseevastaukset sanatarkasti ulkoa suoraan kirjasta. Ei ole yhtään liioiteltua sanonta, että pääsykoekirjat (aika usein 3kpl) tulisi opetella ulkoa, sanatarkasti. Yhdenkin sanan puuttuminen tietyissä tilanteissa voi johtaa pisteiden menetyksiin: jos vaikka kyse olisi "erittäin merkittävä syy" -yhdistelmästä ja sinä kirjoitat kokeeseen "merkittävä syy", niin nollilla ollaan. Älykkyyttä tämä oikikseen pääsy ei vaadi kuin siinä muodossa, että olet tarpeeksi älykäs pakottaaksesi itsesi lukemaan pitkiä päiviä pääsykokeeseen.
Hemmetisti lukemista, ulkoaoppimista. Vaatii todella hyvän muistin. Kehitä muistiasi, muistitekniikoita. Oppimistekniikoita.
Kiitos vastauksista! Aion ainakin yrittää ja käydän lukion jälkeen/lisäksi avoimen yliopiston kursseja. Ensimmäisellä kerralla harvemmin pääsee yhtään millekään alalle sisään... Varasuunnitelmia löytyy onneksi. AP
Opiskelin ulkomailla (jossa työskentelen myös) ja raahattiin lukupiirin kanssa ihan matkalaukuilla kirjoja kirjastoon (ei riittänyt kangaspussi) joka viikko. Niitä sitten lukien ja joskus itkien ja lukien.
Parasta opiskeluajoissa oli ihana, kansainvälinen ystäväpiiri.
Se karu todellisuus on se, etteivät kaikki hyvätkään hakijat pääse sisään. Eivät ekalla, tokalla, kolmannellakaan kerralla tai välttämättä ikinä.