Mitä ajattelet ihmisestä joka vaihtaa sukunimensä muuten kuin naimisiinmenon yhteydessä?
Olen aina inhonnut sukunimeäni ja miettinyt pitkään sen vaihtamista. Olen aika pienituloinen, joten se n. 200€ kustannus on minulle aika iso raha ja osittain siksi en ole sitä vielä tehnyt. Mutta joulukuussa on tulossa hyvät veronpalautukset ja mietin, tekisinkö sen nyt vihdoin. Mutta millaisia ajatuksia teissä herättää, jos joku yhtäkkiä vaihtaa sukunimensä "muuten vaan"? Vaikuttaako se jotenkin omituiselta, että koitan peitellä jotain hämärähommia tai että olen ihmisenä jotenkin tasapainoton? Joudunko selittelemään nimen vaihtamista jokaiselle tutun tutullekin jatkossa?
Olen kyllä avoliitossa, mutta naimisiinmenoa ei ole näköpiirissä ja en muutenkaan haluaisi ottaa miehen sukunimeä. Miehen mielestä on ok jos vaihdan nimeni, sukulaiseni ovat sitä mieltä että nimen vaihtaminen on ok ainoastaan naimisiinmenon yhteydessä ja jos teen sen muuten vaan, niin se antaa minusta omituisen vaikutelman.
Kommentit (29)
Ihan normaalia. Itsekin olen ajatellut vaihtavani.
Mitä väliä? Itsellesihän sä elät, et muille. Vaihda pois jos siltä tuntuu!
Siis minkä nimen ottaisit? Et sinä voi vaan valita uutta sukunimeä. Äitisi tyttönimen tms voit kyllä ottaa.
- Olen vaihtanut sukunimeni
* Aijaa, miksi?
- Vanha ei tuntunut omalta
* Ok
...Ei ihmisiä kiinnosta.
Aiotko vaihtaa sen esim. äidin tyttönimeen vai ihan johonkin keksittyyn?
Omassa tuttavapiirissäni on pari jotka ovat vaihtaneet sukunimensä, ja itse en ajattele siitä erityisesti mitään. Minusta heidän uudet nimensä ovat nätimmät kuin vanhat nimet, ja ymmärrän hyvin miksi ovat halunneet vaihtaa. Mutta epäilyttää, että suhtautuvatko muut ihmiset asiaan yhtä neutraalisti. Tuttuni olivat hyvin nuoria silloin ja itse olen nyt 35v. Silloin parikymppisenä olisi ollut tavallaan luontevampaa vaihtaa nimeä. ap
Mun pikkusisko vaihtoi sukunimen itse keksimäksi nimeksi. Kyllä mä vähän ihmettelin, mutta hän sanoi ettei aio koskaan edes mennä naimisiin eikä tehdä lapsia, hän on muutenkin hiukan erikoinen taiteilijaluonne, joten en sitä kauan jaksanut ihmetellä, ihan hieno nimi se oli, enemmän ihmttelin sitä kun ensin vaihtoi toisen nimensä "hienommaksi" siitä nyt ei ollut mitään hyötyä. Ja opiskelijana vaihtoi toisen nimen, ja työttömänä sukunimen.
Mun yks sukulainen vaihto sukunimensä samaan kuin mikä mulla on. Se oli sairaan ärsyttävää.
Ottaisin isoäidin tyttönimen. Se on ruotsinkielinen ja oma nykyinen nimeni on suomenkielinen, joten sekin epäilyttää, ajattelevatko ihmiset että yritän vaikuttaa jotenkin hienommalta… Suvusta löytyvät nimet vaan ovat pääosin ruotsinkielisiä ja pari suomenkielistä vaihtoehtoa ovat tyyliin Korhonen, johon en haluaisi vaihtaa. Mieluiten keksisin itse jonkun nätin suomenkielisen nimen, mutta en ole keksinyt mitään hyvää vaikka olen jo monta vuotta miettinyt. ap
Vierailija kirjoitti:
Ottaisin isoäidin tyttönimen. Se on ruotsinkielinen ja oma nykyinen nimeni on suomenkielinen, joten sekin epäilyttää, ajattelevatko ihmiset että yritän vaikuttaa jotenkin hienommalta… Suvusta löytyvät nimet vaan ovat pääosin ruotsinkielisiä ja pari suomenkielistä vaihtoehtoa ovat tyyliin Korhonen, johon en haluaisi vaihtaa. Mieluiten keksisin itse jonkun nätin suomenkielisen nimen, mutta en ole keksinyt mitään hyvää vaikka olen jo monta vuotta miettinyt. ap
Luulen että moni vähän takanapäin naureskelee. Itse olen vaihtanut etunimeä, kukaan ei ole kysellyt mitään eikä suoraan sanonut mutta jotenkin tuntuu että outona asiana pidetään, eikä alkuun kai oikein meinattu uskoa asiaa.
Kaikki vastaavat nimenvaihotapaukset, jotka olen kuullut, ovat olleet rikollisia tai ex sellaisia. Minä vrmasti olettaisin jotain sellaista. Sori siitä.
Pidän kyllä omituisena, jos joku vaihtaa sukunimensä muuten vaan. Ajattelen, että on jokin sukuriita, epäkelpo esi-isä, jolta aiempi sukunimi tulee tai peittelee hämärähommia.
Olen itse ottanut äitini tyttönimen. Nimi on harvinaisempi ja kauniimpi kuin isäni sukunimi, ja olen aina samastunut enemmän äitini sukuun.
En siis ajattele mitään muuta kuin "ai jaa, se vaihtoi nimensä". Sitten, jos nimiä vaihdellaan edestakaisin, kuten yksi työtoverini teki, pidän ihmistä vähän outona.
Siinä täytyy sitten passi ja ajokortti uusia. Ymmärrän tämän vaivan naimisiin mennessä (otetaan yhtenäisyyden vuoksi yhteinen nimi perheelle), mutta en muuten.
Saanut nimen juopolta isältään, jota ei ole tavannut varhaislapsuuden jälkeen. Jotain tällaista.
Riippuu paljon siitä mihin sen vaihtaa. Joku sukuun kuulunut sammunut nimi on ihan järkevä eikä herätä mitään erikoisempia ajatuksia, mutta itsekehitellyt runoelmat tyyliin Kesäyönusva tai Sysisusimetsämarja saa aina pitämään ihmistä vähän outona.
Mä muutin opiskelijana sukunimen täysin uuteen itsekeksimääni. Kyllähän se 200e kirpaisi, muttei niin paljoa kuin mitä uusi nimi hymyilytti ja hymyilyttää vieläkin. Tosin tuon 200e:n lisäksi tuli kaikkien korttien uusimiset, silloin myös opiskelijakortin, mitkä toivat lisähintaa. Joidenkin etäisempien kavereiden oli hankala tottua käyttämään uutta nimeä, kun ei oltu niin paljon tekemisissä että olisivat luontevasti oppineet sen. Läheisemmän kaverit kyllä ottivat hyvin vastaan. Tietysti sitten aina on niitä ilkeitä ihmisiä, joiden päämääränä elämässä on kiusata ja tuottaa pahaa mieltä. Tiedän jonkun naureskelleen, mutta ei se minua haittaa. Olen "uudessa" nimessäni enemmän kotona kuin koskaan vanhassa.
Sisko vaihtoi äidin tyttönimeen, koska ei ole lapsena pystynyt sanomaan s ja r kirjainta kunnolla ja vieläkin ässät sihahtaa jännästi ja vissiin häpesi sanoa nimensä aina, kun sitä jossain kysyttiin varsinkin, kun monesti pyydettiin toistamaan. Sukunimessä siis oli/ on s ja r molemmat.
Alkoi naurattaa ajatus että ihmiset oikeasti ajattelisivat minun olevan rikollinen, jos vaihdan nimeni! Ehkäpä se toisi minun hiirulaisen olemukseeni jotain tervetullutta katu-uskottavuutta. :D ap
Sen kun vaihdat. Mitä ihmeellistä siinä nyt on.