Miksi sukulaisjuhlissa aina se ekan kahvin ottaminen on niin vaikeaa?
Talon emäntä huutaa "noniin nyt olis kahvi valmista". Seuraa hetken hiljaisuus, yritetään houkutella joku nimeltä. Ei suostu. Sitten joku sieltä taustalta "no minä otan kun ei muut" :D
Kommentit (42)
Suomalainen "tapa". Kukaan ei halua heti hyökätä pöytään ja vaikuttaa näin ahneelta. Sama koskee viimeistä kakkupalaa/voileipää/mitä vaan pöydässä on, kukaan ei halua ottaa sitä.
Ei meillä ainakaan olla koskaan kursailtu.
Joo, ei tota jaksa, etenkään tarjoilujen kanssa, jotka huononee minuuteissa valmistumisestaan.
Onneksi olen nykyään itse niin juntti/huonokäytöksinen/minäminäihminen, ettei tuota tunnon tuskia aloittaa itse.
Suomalaiset on aika kauheita ihmisiä.
Onneksi ei ole tuollaista meillä, huhhuh, en ihmettele sanontaa "suku on pahin"
Mikä tätä kansaa vaivaa, miksei voida olla avoimia, iloisia, äänekkäitä? Sitten jurotetaan ja juritetaan, kunnes on tarpeeksi juotu SALAA viinaa, ja sittenpä alkaakin varsinaiset kemut.
Yök.
Vierailija kirjoitti:
Vanhimman pitäisi aloittaa.
Näin. Mulle opetettiin tämä tapa lapsena.
Päätin lopettaa tuon tavan sillä sekunnilla kun uskalsin muutenkin tehdä toisin kuin muut.
Meidän suvussa ei onneksi kursailla. Aloitan vaikka itse jos ei kukaan muu. Niin turha tapa.
Ei mulle. Minä aloitan ennenkuin on ehditty edes pyytää!
Vanhin ottaa ensin. Helppoa. Mutta harmillisen usein ensimmäisenä pöytään ryntää jonkun taapero.
Kursailu on tosi vanhaa perua, se juontaa juurensa ihan erilaiseen aikaan, jolloin ihmisen ei sopinut korostaa itseään tai vahingossakaan vihjailla, että hän olisi jotenkin parempi. Yhteiskunta oli hierarkkisempi, ihmisillä oli selvä säätyihin perustuva arvojärjestys. Sääty-yhteiskunta on tietenkin lakannut jo kauan sitten, mutta sen vaikutukset tuntuivat pitkään. Meilläkin aina sukujuhlissa vitsillä kehotetaan ruustinnoja ja rovasteja (noita sattuu löytymään suvusta useampia) ensiksi pöytään. Ennen tuo oli todellisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhimman pitäisi aloittaa.
Näin. Mulle opetettiin tämä tapa lapsena.
Kun ne vanhimmatkaan eivät sitä persettään saa penkistä ylös että menisivät ottamaan vaan vitkuttelevat minkä kerkeävät. Pitää varmaan karjasta seuraavan kerran että "Menkäähän nyt vanhimmat aloittamaan että muutkin pääsee, teitä täsä ootetaan .. mun mielestä epäkohteliasta ootatuttaa pitopöydän laittajia kun monesti ovat kaataneet kahvin kuppeihin valmiiksi ja sitten joutuvat miettimään mitä tehdä kun kahvit jäähtyy kun väki ei tule.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhimman pitäisi aloittaa.
Näin. Mulle opetettiin tämä tapa lapsena.
Samoin. Ja lapsena oli ihan kamala odottaa, että muut menivät ensin. Nyt on ihanaa, kun on itse se vanhin ja saa hyökätä kahvipöytään heti, kun kutsu kuuluu. Sisäinen lapseni on herännyt :D
Mä olen kans ottanut tavaksi että kun kutsu kuuluu niin sitä noudatan. Olen huomannut että muut vieraatkin ovat jotenkin vapautuneen helpottuneita, myöskin ne vanhimmat, kun joku menee ja avaa tilanteen eikä tule sitä vaivautunutta kursailuhetkeä.
Ensimmäisenä menevä antaisi ymmärtää olevansa korkea-arvoisempi kuin kaikki muut. Suomalaista kulttuuria.
Teidän pitäisi kutsua mun mies kylään. Se menee pöytään kutsumattakin ensimmäisenä, kylässä ja kotona. Ei nyt tämäkään aina hyvä tapa ole.
Aikansa elänyt tapa, joka onneksi on jäämässä unholaan.
Huh onneksi meillä ei oo tuollaista. En tykkää mistään pönötyksestä.
Vierailija kirjoitti:
Suomalaiset on aika kauheita ihmisiä.
Onneksi ei ole tuollaista meillä, huhhuh, en ihmettele sanontaa "suku on pahin"Mikä tätä kansaa vaivaa, miksei voida olla avoimia, iloisia, äänekkäitä? Sitten jurotetaan ja juritetaan, kunnes on tarpeeksi juotu SALAA viinaa, ja sittenpä alkaakin varsinaiset kemut.
Yök.
Et varmasti ole savolaisissa sukujuhlissa käynyt? Äänekkyydessä ei ainakaan ole valittamista.
Se on sellaista kursailua, pitää vaan olla vaikka itse se, joka ottaa ekana, jos ei ole sitä vaikka päivänsankaria, joka menee itse ottamaan ensin.