Miksi sukulaisjuhlissa aina se ekan kahvin ottaminen on niin vaikeaa?

Mun veljen luona on just tällästä! Emäntä pyytää kahville niin kukaan ei mene, ellen mä mene ekana. Mua ärsyttää kun sen veljen anoppi on yks saatanan niuho joka selän takana aina haukkuu muita, miten ne ei osaa käyttäytyä, ja sit se ite vaan istuu ja mulkoilee muuita kun pyydetään kahville. Eikä kukaa ole uskaltanu mennä ennen sitä ja kahvit jäähty kupeissa. Mua alkoi niin vituttaa toi touhu, ja aloin mennä heti kun pyydetään. Sanon vielä oikein kovalla äänellä että kiitos, kiitos, mennäähän sitten ettei emännän tarvii odottaa ja kahvit jäähtyy. Nyt muutkin uskaltaa tulla mun perässä, ja anoppi jää itekseen tuhisemaan. On siinä kans pälli.

Isälläni on tähän ratkaisu. Hän isännöitsijänä aina huikkaa: "näytän kaikille mallisuorituksen, niin on muiden sitten helpompi seurata perästä". Tämä yleensä rikkoo jään niin, että porukka alkaa hekotellen siirtyä kahvipöytää kohti.

Ei toki käytä tätä korttia, jos ihmiset jo valmiiksi alkavat liikkua, mutta jos kukaan ei tee elettäkään, hän tekee tämän aina.

Hän ei voi sietää turhaa kainostelua tai vitkastelua, on itse niin aina menossa, että aika pitäisi hänen mukaansa aina käyttää tehokkaasti.

Näissä " juhlallisissa" sukutapaamisissa, jos pyöreitä vuosia vaikka vietetään, sankari suomalaisittain nolostuu. Vaikka mielissään onkin. Minä olen sen verran vanhanaikainen, että komennan vieraittenkin lapsia siĺloin odottamaan vuoroaan.

puhumatta kuka uskaltaa poistua ekana juhlista

Jos se juhlan vanhin tai muu kunniavieras ei aloita kun toisen kerran kehotetaan, niin isännän sopii taluttaa hänet tarjoilupöydän ääreen tai emännän viedä kahvikuppi ja kakkupala suoraan nenän eteen. Rajansa se on kursailullakin.

Vierailija kirjoitti:

Kursailu on tosi vanhaa perua, se juontaa juurensa ihan erilaiseen aikaan, jolloin ihmisen ei sopinut korostaa itseään tai vahingossakaan vihjailla, että hän olisi jotenkin parempi. Yhteiskunta oli hierarkkisempi, ihmisillä oli selvä säätyihin perustuva arvojärjestys. Sääty-yhteiskunta on tietenkin lakannut jo kauan sitten, mutta sen vaikutukset tuntuivat pitkään. Meilläkin aina sukujuhlissa vitsillä kehotetaan ruustinnoja ja rovasteja (noita sattuu löytymään suvusta useampia) ensiksi pöytään. Ennen tuo oli todellisuutta.

Aivan kamalaa oli, että minua noin 40 vuotta vanhempi rouva yritti nousta seisomaan kätelläkseen minua, koska olen maisteri.

Vierailija kirjoitti:

Vanhimman pitäisi aloittaa.

Tämä! Tai sitten arvokkaimman. Jos paikalla ei ole pappia eikä yläkoulun opettajaa, menee arpomiseksi. Ihan pelkkää vaatimattomuuttaan 78-vuotias nimismiehen  (ev) rouva ei voi mennä ottamaan ensin vaan vaatii moninkertaisia maanitteluja.

Olen ratkaissut ongelman emäntänä sillä, että ensimmäisessä vaiheessa en kaada kahvia kuin kaksi kuppia ja nekin vajaita. Ei sitten mene niin paljon hukkaan, kun kukaan ei voi niitä ottaa ennen muita.

Vieraana katson näin yli viisikymppisenä ämmänä olevani aivan tarpeeksi vanha ottamaan ensimmäisenä. Onhan se aivan oikein, että minä ehdin ennen niitä huonostikasvatettuja taaperoita.

Ette kai koskaan laita aloittamatonta kakkua pöytään? Sen lisäksi, että kukaan ei halua ottaa ensimmäistä palaa, toiset eivät ehkä uskalla kun eivät tiedä, mitä kakun sisällä on .

Kammottava tapa, joka toivottavasti kuolee pois nykyisten neli-viisikymppisten mukana. Meillä töissä on aina kahvitilaisuuksissa ihan ihmeellistä kursailua, kun kukaan ei halua mennä ekana ottamaan. Siinä sitten voidaan parhaimmassa eli pahimmassa tapauksessa kuhnailla useampi minuutti. Todella noloa jos päivänsankari vielä itse himmailee eikä mene reippaasti aloittamaan kun pyydetään.

Tuo on raivostuttavaa, vaikka ymmärränkin mistä tapa juontaa. Meilläkin ensimmäisestä kehoituksesta kukaan ei ole kuulevinaankaan. Toisesta äitini ja anoppi alkavat vilkuilla toisiaan ja sen jälkeen töniä toisiaan jne. ja kahvit ja ehkä jotkut lämpimät piirakat jäähtyy...

Minunkin mieheni on aika hätäinen ja häntä tämä ärsyttää vielä enemmän. Usein sitten sanoo jotain tai tosiaan menee ensimmäisenä niinkuin jonkun muunkin mies.

Mun mielestä se on ihan hauska tapa! Tosin tietysti jos se kamalan kauan kestää niin eihän se sitten mukavaa ole. Ja niin minäkin olen oppinut ja opettanut lapsillenikin että vanhimmat ensin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhimman pitäisi aloittaa.

Tämä! Tai sitten arvokkaimman. Jos paikalla ei ole pappia eikä yläkoulun opettajaa, menee arpomiseksi. Ihan pelkkää vaatimattomuuttaan 78-vuotias nimismiehen  (ev) rouva ei voi mennä ottamaan ensin vaan vaatii moninkertaisia maanitteluja.

Olen ratkaissut ongelman emäntänä sillä, että ensimmäisessä vaiheessa en kaada kahvia kuin kaksi kuppia ja nekin vajaita. Ei sitten mene niin paljon hukkaan, kun kukaan ei voi niitä ottaa ennen muita.

Vieraana katson näin yli viisikymppisenä ämmänä olevani aivan tarpeeksi vanha ottamaan ensimmäisenä. Onhan se aivan oikein, että minä ehdin ennen niitä huonostikasvatettuja taaperoita.

Ette kai koskaan laita aloittamatonta kakkua pöytään? Sen lisäksi, että kukaan ei halua ottaa ensimmäistä palaa, toiset eivät ehkä uskalla kun eivät tiedä, mitä kakun sisällä on .

Olihan tuo vitsi, olihan? Yläkoulun opettaja nyt niin arvokas titteli ole. 

Suomalaista kahvikulttuuria. Olikohan Kulta Katriinan mainos mikä telkkarissa pyörii.

Turha tapa, olen aina ollut se pahis, joka kävelee reippaasti ekana, inhoan haaleaa kahvia. Yksissä juhlissa löytyi jopa yksi serkku joka ilahdutti minua olemalla nopeampi.  :)

Mun äiti on useissa juhlissa se vanhin, jonka odotetaan menevän ensin. On sen verran huonojalkainen, että tarvitsee jo saattajan. Helppo homma: muori reippaasti käsikynkkään ja menoksi, kaikki muut kyllä seuraavat perässä.

Vabhimman naisen kuuluu mennä ensimmäisenä ja hänen perässään muuta vanhinta joukkoa. Töykeää muiden mennä.

Juhlissa emännän kannattaa mennä vanhimman luo ja sanoa kuuluvasti, että xx menepäs nyt ensimmäisenä ottamaan. Jos ei mene, niik sitten kehottaa muita vanhimmasta päästä olevia. Elleivät mene, niin sitten kehottaa nuorempia.

Itse tämän olin unohtanut tyttäreni rippijuhlissa ja tuli nolo tilanne:

Vanhin sanoi mulle, että minä kai meen ensimmäisenä, kun oon täällä vanhin. Oli jo menossa, kun joku pölvästi ei huomannut tätä, vaan kiekui, että menkääs te nuorimmat rohkeasti aloittamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhimman pitäisi aloittaa.

Tämä! Tai sitten arvokkaimman. Jos paikalla ei ole pappia eikä yläkoulun opettajaa, menee arpomiseksi. Ihan pelkkää vaatimattomuuttaan 78-vuotias nimismiehen  (ev) rouva ei voi mennä ottamaan ensin vaan vaatii moninkertaisia maanitteluja.

Olen ratkaissut ongelman emäntänä sillä, että ensimmäisessä vaiheessa en kaada kahvia kuin kaksi kuppia ja nekin vajaita. Ei sitten mene niin paljon hukkaan, kun kukaan ei voi niitä ottaa ennen muita.

Vieraana katson näin yli viisikymppisenä ämmänä olevani aivan tarpeeksi vanha ottamaan ensimmäisenä. Onhan se aivan oikein, että minä ehdin ennen niitä huonostikasvatettuja taaperoita.

Ette kai koskaan laita aloittamatonta kakkua pöytään? Sen lisäksi, että kukaan ei halua ottaa ensimmäistä palaa, toiset eivät ehkä uskalla kun eivät tiedä, mitä kakun sisällä on .

Kuulostat naurettavalta. Kuinka vanhan oikein olet?

Vierailija kirjoitti:

Kammottava tapa, joka toivottavasti kuolee pois nykyisten neli-viisikymppisten mukana. Meillä töissä on aina kahvitilaisuuksissa ihan ihmeellistä kursailua, kun kukaan ei halua mennä ekana ottamaan. Siinä sitten voidaan parhaimmassa eli pahimmassa tapauksessa kuhnailla useampi minuutti. Todella noloa jos päivänsankari vielä itse himmailee eikä mene reippaasti aloittamaan kun pyydetään.

Kuolee pois jo aikaisemmin kuin nykyiset neli-viisikymppiset:)

Olen 55 ja inhoan tuota tapaa ja avauduin aiheesta jo tuolla aiemminkin.

Meillä on työpaikalla yksi tyyppi, joka menee aina heti ekana jokaisessa mahdollisessa tilaisuudessa ottamaan tarjoilut. Kaikki tietää tän jo etukäteen ja se henkilö tekeen sen tahalllaan ja sitten kaikki naureskelee ääneen. Mutta tuo on hyvä juttu, koska sitten kaikki muut voivat myös mennä eikä tule mitään turhaa odottelua. Tää kaveri ei välitä vaikka meidän ison firman toimitusjohtaja olisi paikalla, se menee silloinkin varmaan ekana. No tätä en ole nähnyt mutta yksi iso päällikkö oli kerran paikalla kun kaveri meni ihan sutena tarjoilujen kimppuun. Kyseessä ihan normaali asiantuntija-työntekijä, erittäin pätevä sellainen, mutta vähän persoonallinen tapaus. Saattaa sanoa esimiehille selvästi vastaankin kaikkien kuullen jostain asiasta, jos on eri mieltä. Hyvin perustelee kyllä aina kantansa. Näitä henkilöitä ei paljon ole työpaikoilla. En tiedä onko vähän aspergeri tai jotain mutta virkistävä persoona.

Koska perinteisesti kahvia on otettu arvojärjestyksessä ja se joka menee ensimmäisenä ilmoittaisi samalla olevansa korkeammalla portaalla kuin muut, niin siihen ei suostuta ennen kuin muut pakottavat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kammottava tapa, joka toivottavasti kuolee pois nykyisten neli-viisikymppisten mukana. Meillä töissä on aina kahvitilaisuuksissa ihan ihmeellistä kursailua, kun kukaan ei halua mennä ekana ottamaan. Siinä sitten voidaan parhaimmassa eli pahimmassa tapauksessa kuhnailla useampi minuutti. Todella noloa jos päivänsankari vielä itse himmailee eikä mene reippaasti aloittamaan kun pyydetään.

Kuolee pois jo aikaisemmin kuin nykyiset neli-viisikymppiset:)

Olen 55 ja inhoan tuota tapaa ja avauduin aiheesta jo tuolla aiemminkin.

Mutta kyseessähän on vanha kulttuurinen tapa.

Ei pitäisi tuhota omaa kulttuuriaan ihan vapaaehtoisesti.

Noita uusia tulijoitakin käsketään säilyttämään oma kulttuurinsa.

Järjestin ensimmäistä kertaa itse juhlia, kun valmistuin maisteriksi. Ihan vain kahvittelua lähimpien sukulaisten ja ystävien kesken. Halusin rennot juhlat ilman mitään muodollisuuksia ja minua jännitti, että miten saan vieraat ottamaan kahvia. Kaadoin kahvia kuppeihin ja pyysin vieraita ottamaan. Mieheni sukulaistyttö, n 16v, sattui istumaan lähinnä pöytää ja kysyi ihan kohteliaasti, että voiko hän aloittaa, mistä olin helpottunut, mutta anoppi tiuskaisi: "Leena, ei vielä, vanhin aloittaa". Hän itse oli se vanhin.