Epätyypillinen (?) syömishäiriö aikuisella - mistä apua?

Yritän kertoa taustaani mahdollisimman lyhyesti, mutta pitkähän tästä tulee:
Syöminen on aina ollut minulle hankalaa. Ensimmäiset muistot laihduttamisesta ja siitä, että olen "liian lihava" ovat ala-asteelta.
Teini-iässä minulla oli epätyypilliseen syömishäiriöön viittaavaa käytöstä - ruokailun rajoittamista, oksentamista, laksatiivien käyttöä, joskus pelkkää ahmimista. Ongelmia oli jaksoittain, joten en koskaan mennyt erityisen pahaan kuntoon. Ruoka pyöri kuitenkin mielessä koko ajan, ja laihduttaminen.
Nuorena aikuisena ajattelin ruokaa koko ajan. Yritin laihduttaa edelleen. En enää oksentanut enkä käyttänyt laksatiiveja parisuhteen vuoksi (pelkäsin jääväni kiinni). Ahmin joskus salassa.
Tulin raskaaksi. Annoin itselleni ensimmäistä kertaa luvan syödä melkein mitä vaan. Lihoin raskaus- ja imetysaikoina. Tulin uudestaan raskaaksi. Sama kuvio. Oli kuitenkin ihanaa syödä kerrankin vapautuneesti, vaikka paino nousikin. Ahmin välillä.
Laihdutin ja treenasin itseni aika hyvään kuntoon kahden ensimmäisen lapsen jälkeen. Ruokailu oli todella rajoittunutta, "kiellettyjä" ruoka-aineita paljon, en syönyt tarpeeksi hiilareita treenimääriin nähden, voin aika huonosti vaikka näytin hyvältä. Ahmin joskus.
Tulin kolmannen kerran raskaaksi. En lihonut raskausaikana vaan pidin terveellisistä elintavoista kiinni, en kuitenkaan yhtä tiukasti kuin aiemmin.
Sitten, kolmosen ollessa 1v. ratkesin täysin. Aloin syödä mitä sattuu, lakkasin liikkumasta, yritin laihduttaa mutta repsahtelin jatkuvasti ja ahmin. Ja ahmin. Ja lihoin. Ja tässä olen taas, ahmin, rajoitan, jojolaihdutan. Ruoka ja laihduttaminen pyörii mielessä koko ajan. Ylipaino tuntuu epämiellyttävältä ja aiheuttaa terveysongelmia, mutta en pysty laihtumaan - jos rajoitan syömisiäni yhtään, seuraa hallitsematonta ahmimista.

Mikä avuksi? Haluan saada elämäni takaisin. Haluan olla hyvä esimerkki lapsilleni.
Mistä voin saada apua? Ja millaista? Voiko minua edes auttaa?