Määpä teen gradua, kannustakaa
Ihan pakko hehkuttaa, kun viimein uskon saavani tämän vuosikausia roikkuneen tekeleen valmiiksi. Ja missäpä sitä ihminen voi niin vapaasti hehkuttaa kuin av:lla?
Tämä on niiiiin tyhmää, gee on ollut puolivalmiina vuosikausia. Nyt vasta uskon kehittäneeni tarpeeksi paniikkia - sitä se kohdallani vaatii -että saan itseni valmiiksi. Pakkokin on, kohta syntyy kolmas lapsi ja sitten asia taas jää. Nyt mies hoitakoon muutaman viikon lapsia, minä hengaan yo:lla.
Mutta silti pelottaa: jospa aika loppuu kesken? jos olenkin arvioinut työni väärin, ja siihen pitää tehdä vaikka mitä korjauksia? Näitä ei voi edes ajatella, pakko vaan tehdä parhaansa ja kiikuttaa paperipino proffalle kommentoitavaksi. Ehtiiköhän se edes tätä lukea ennen vauvan deadlinea? Ahdistaa, mutta yritän pitää itseni toiveikkaana.
Kommentit (3)
En varsinaisesti ole ollut kokonaan kotona kuin lasten vauva-ajan (siis 2x vuoden), olen tehnyt vaihtelevan määrän muita opintoja ja sijaisuuksia sun muuta. Joskus tehokkaasti, joskus räpeltäen.
Uudelleen aloittaminen äitiysloman jälkeen takkuaa aina, ja muutenkin minun olisi aika siirtyä töihin ihan taloudellisista syistä. Opiskelun ja perheen yhdistäminen on mielestäni sinänsä loistavaa, mutta tällaisen isomman kirjoitusprojektin pyörittäminen on itselleni vaikeaa.
En osaa tehdä työtä pätkissä - olen kyllä yrittänyt, mutta nyt saan siivota jälkiä: teksti on kamalaa luettavaa, hajanaisia ajatuksia, eri tyylejä, toistoa. Tuntuu melkein, että helpompaa olisi kirjoittaa uusi kuin kursia tätä kokoon :( Lisäksi laadullinen tutkimus ei sovi minulle, se kun ei koskaan ole valmis ja päähäni putkahtaa jatkuvasti uusia ajatuksia.
Mutta, kuten sanottu, yritän pitää mielialaa korkealla nyt parisen viikkoa! Kannus kannus myös sinulle, kolmonen!
Mutta nyt laitan pillit pussiin tältä päivältä ja lähden lapsosten luo.
Torstaina taas gee-päivä, huomenna neuvolaa, pyykkiä ja muuta perhehuoltoa.
Mutta illalla palajan av:lle ihan muissa merkeissä, ehkä Juha vaikka tekee paluun.
Kuinka kauan olet ollut kotiäitinä? Itselläni valitettavasti sama vielä edessä :(