Pitääkö asia ottaa puheeksi vai ei? (Miehen vanhemmat ja lastenhoito)

Palkkaisin lastenhoitajan kotiin. 

Mahdoton sanoa kun ei tunne tilannetta.

Lapsenvahteja on kuitenkin saatavilla, teki appivanhemmat mitä tahansa, ei siitä jää kiinni teidän yhteinen aika.

Vierailija kirjoitti:

Palkkaisin lastenhoitajan kotiin. 

Tästä me olemme puhuneet, tosin se on miehelle jotenkin kamalan nihkeää. Minua harmittaa, että menetimmekö me nyt pari hassua aamua vuodessa kun sai herätä rauhassa ... tiedän että se on tosi itsekästä, mutta minua harmittaa ja piste. 

Ap

Mitä tuota ruotimaan. Mielestäni selvä asia. Hyvä kun ovat kahden kanssa pärjänneet ja tiedostavat sen ettei kolmen kanssa jaksa.

Lastenhoito on isovanhemille täysin vapaaehtoista ja he hoitavat, jos haluavat. Eli siis ette voi vaatia heitä hoitamaan lapsia. Missä muuten sinun vanhempasi ovat?

Pääsääntöisesti vanhemmat huolehtivat itse lapsistaan ja tekevät sen verran lapsia kuin on mahdollista itse hoitaa tai taloudellisesti palkata joku hoitamaan. Isovanhemmat auttavat, jos haluavat, mutta minusta siitä ei pidä lähteä riitelemään. Se on heidän valinta samoin kuin lapsiluku on teidän valinta. Olen samaa mieltä kuin vastaaja 1 eli palkkaisin lastenhoitajan, en edellyttäisi sitä hoitoa keneltäkään, kenen ammatti se ei ole.

Kaksi vanhinta miehen vanhemmille ja nuorin sun vanhemmille.

Vierailija kirjoitti:

Eilen mies ohimennen huikkasi vanhemmilleen että lapsenvahteja tarvittaisiin pian, ja vastaanotto oli jäätävä. Meille tuli sitten illalla paha riita tästä. Minusta asiasta pitäisi puhua, että missä mättää. Miehen mielestä asia pitää vaieta kuoliaaksi ja tyytyä tähän mitä on. Mitä sinä tekisit? Puhuisitko asiasta appivanhempien kanssa?

Mikäs tuossa mättäisi? Miehen vanhemmat ovat hoitaneet omat lapsensa ja ilmeisesti auttaneet lastenlastenkin kanssa. Jossain raja tulee vastaan. Omista lapsista on huolehdittava itse eikä oletettava, että joku muu auttaa.

Vierailija kirjoitti:

Mahdoton sanoa kun ei tunne tilannetta.

Lapsenvahteja on kuitenkin saatavilla, teki appivanhemmat mitä tahansa, ei siitä jää kiinni teidän yhteinen aika.

Minä olen tässä istunut ja miettinyt, että mistä tunteeni johtuu. Minun omat vanhempani ovat eronneet, ja isä ja äitipuoli hoitavat usein äitipuolen lapsenlapsia. Meidän ei, ellei minulla ole joku pakottava tarve kuten lääkäri. Kiitollinen olen tästäkin avusta ollut aina ja pyrkinyt sen parhaani mukaan myös sanomaan ja näyttämään! Äitiä ei minulla elämässä ole, hän lähti kauan sitten. 

Miehellä on kaksi siskoa, joista toisella kaksi lasta. He ovat miehen vanhemmilla silloin tällöin, ja kälyn miehen äidillä todella usein. Olen tästä kateellinen, sen myönnän. 

Meillä menee miehen kanssa todella surkeasti nyt ja oloni on surkea senkin takia. Minulla ei ole ketään, kelle puhua tästä. Paniikki iskee, että jos meillä ei enää ole edes kahdenkeskisiä hetkiä niin mitä tästä muuta tulee kuin ero? 

Ap

Miehen vanhemmat ovat tulleet tässä vuosien saatossa vanhemmaksi. Eivät halua/uskalla ottaa pientä vauvaa/taaperoa hoitoon enää. Ja onhan heillekin kolmen lapsen hoitaminen paljon vaikeampaa kuin kahden varsinkin kun kolmas on vielä kovin pieni.

Varmaan ottaisivat yhä niitä kahta isompaa hoitoon.

Eipä tässä muu auta kun odottaa että lapset kasvavat tai hankkia hoitaja erikseen pienimmälle jonkin aikaa.

Minusta on ihan selvä asia, että kolmea ei haluta ottaa hoitoon yhtä aikaa.

Ja siis itsehän me lapsemme olemme hoitaneet, puhuinkin kahdesta hassusta viikonlopusta vuodessa, jolloin olemme päässeet kaksin johonkin. Miehen vanhemmat ovat hoitaneet useampaakin lastenlasta yhtä aikaa, minä haluaisin puhua että mikä heille on tullut kun välit on niin ... etääntyneet. Me siis käydään heillä kylässä aina vain harvemmin ja he meillä. Ja kun kyläillään, on lastenhoito aina meillä vanhemmilla. Isovanhemmat saavat saman "kestityksen" kun kaikki muutkin vieraat. 

Minä ihmettelen, että miksi mies ei voisi sanoa vanhemmilleen että nyt me tarvittaisiin vähän apua tähän arkeen, yksi ilta? Mutta ei kuulemma kannata. 

Ap

Minkä ikäisiä vanhemmat lapset on? Tuskin vielä niin vanhoja että pystyisivät katsomaan vauvan perään?

Lastenvahtia onkin jo ehdotettu, ymmärrän kyllä jos miehesi ei pidä ajatuksesta mutta voisitkohan ehdottaa että jos kokeilisitte? Vaihtoehdot näyttävät olevan aika vähäiset ja kuulostaa että tarvitsette nyt apua.

Vierailija kirjoitti:

Minä ihmettelen, että miksi mies ei voisi sanoa vanhemmilleen että nyt me tarvittaisiin vähän apua tähän arkeen, yksi ilta? Mutta ei kuulemma kannata. 

Kun miehen vanhemmat ovat osoittaneet, että eivät tahdo lapsia hoitaa, olisi hyvin epäkohteliasta ruveta heitä siihen painostamaan. Se ei ole mikään velvollisuus.

En itsekään ottaisi kolmea hoitoon yhtä aikaa. Se on todella rankkaa.

Tulevaisuudessa vanhemmat lapsesi voivat ehkä olla (ainakin yksi heistä) omalla kaverilla yökylässä ja nuorin mummolassa yötä. Tai sitten nyt nuorimmalle hankitaan hoitaja kotiin ja vanhemmat lapset ovat mummolassa.

On mielestäni epärealistista olettaa että mummolaan otetaan kaikki kolme hoitoon varsinkin kun nuorin on vasta 1v. Saattaa toimia sitten kun nuorinkin on vähintään 4.

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäisiä vanhemmat lapset on? Tuskin vielä niin vanhoja että pystyisivät katsomaan vauvan perään?

Lastenvahtia onkin jo ehdotettu, ymmärrän kyllä jos miehesi ei pidä ajatuksesta mutta voisitkohan ehdottaa että jos kokeilisitte? Vaihtoehdot näyttävät olevan aika vähäiset ja kuulostaa että tarvitsette nyt apua.

He ovat 8- ja 6-vuotiaat. Minä haluaisin siksikin puhua, että onko heidän kanssaan tapahtunut jotain, ollut rankempaa jostain syystä? Että onko jotain, mihin me voitaisiin vanhempina puuttua. Ja en odota, että meidän kohta yksivuotias jäisi yökylään vielä pitkään aikaan, mutta toivon että meillä olisi edes se hetki kahdestaan ilman lapsia. 

Jos me puhuttaisiin tästä heille, saataisiin sekin selväksi ettei vauvaa oleteta otettavan yöksi heille? Eikö niin? Ja jos me voitaisiin olla avoimia, että nyt on vähän rankempaa. Onko se jotenkin todella erikoista että omille vanhemmilleen sanoisi näin? 

Ap

Onko lastenhoidon pakko tapahtua illalla? Entä jos kysytte lastenhoitoa päivä aikana 3-4 tuntia ? Jos nuorin ei hyväksy muita kuin sinut tai isänsä hoitajakseen ymmärrän hyvin ettei isovanhemmat ole innokkaana lapsianne hoitoon ottamassa.

Mä en ymmärrä. Lapsia tehdään sen verran,että niistä itse selvitään. Kaikenlainen hoitoapu,yhteiskunnan taloudellinentuki,siivousapu jne ovat asioita joidenka varaan ei pidä kenenkään perhesuunnitteluaan jättää. Kuinka vaikeaa on suhtautua pikkulapsivaiheeseen OHIMENEVÄNÄ VAIHEENA. Ihmisillä näyttää olevan kuvitelma,että voi sekä syödä että säästää kakun. On lapsia ja on oltava omaa aikaa,yhteistä aikaa jne. Lapset 10,2ja 2kk eikä ole koskaan tullut mieleenkään vaatia tai suuttua siitä ettei ole hoitoapua. Isovanhemmat asuvat 400km päässä ja ovat työelämässä. Ehdittiin olla kahdestaan melkein vuosikymmen ennen lapsia ja nyt menee aika perheensä kunnes ollaan taas kahdestaan.

Vierailija kirjoitti:

Onko lastenhoidon pakko tapahtua illalla? Entä jos kysytte lastenhoitoa päivä aikana 3-4 tuntia ? Jos nuorin ei hyväksy muita kuin sinut tai isänsä hoitajakseen ymmärrän hyvin ettei isovanhemmat ole innokkaana lapsianne hoitoon ottamassa.

Tämä on kyllä ihan totta. Olen jotenkin niin pettynyt, kateellinen ja huolissani etten osaa nähdä asiaa tältä kannalta. On vain jotenkin takki ihan tyhjä enkä tiedä mitä tehdä. 

Ap

Vierailija kirjoitti:

Mä en ymmärrä. Lapsia tehdään sen verran,että niistä itse selvitään. Kaikenlainen hoitoapu,yhteiskunnan taloudellinentuki,siivousapu jne ovat asioita joidenka varaan ei pidä kenenkään perhesuunnitteluaan jättää. Kuinka vaikeaa on suhtautua pikkulapsivaiheeseen OHIMENEVÄNÄ VAIHEENA. Ihmisillä näyttää olevan kuvitelma,että voi sekä syödä että säästää kakun. On lapsia ja on oltava omaa aikaa,yhteistä aikaa jne. Lapset 10,2ja 2kk eikä ole koskaan tullut mieleenkään vaatia tai suuttua siitä ettei ole hoitoapua. Isovanhemmat asuvat 400km päässä ja ovat työelämässä. Ehdittiin olla kahdestaan melkein vuosikymmen ennen lapsia ja nyt menee aika perheensä kunnes ollaan taas kahdestaan.

Joo olen paska äiti, myönnän. Ei olisi pitänyt tähän ryhtyä. 

Ap