Lue keskustelun säännöt.
Kertokaa rehellinen mielipiteenne minusta. Tarvitsen APUA :'(
24.09.2016 |
Eli olen 16v tyttö ja sairastan muunmuassa bipolaarihäiriötä ja epätyypillistä bulimiaa. Olen ollut yhteensä noin 8kk nuorisopsykiatrisessa sairaanhoidossa yhteensä kahdeksassa eri jaksossa ja olen nytkin siellä. Viiltelen itseäni pahasti ja olin juuri tänään hakemassa tikkejä vaikka edellisetkään eivät olleet parantuneet. Tuntuu, että kaikki paikallisen yliopistollisen keskussairaalan ensihoitajat, lääkärit, kandit, psykiatrit, sairaanhoitajat jne. tuntevat minut ja se tavalllaan hävettää. Laskujeni mukaan minuun on tikattu yli 150 tikkiä viimeisen 9kk aikana. Minulla on myös kokeiltu noin 15 läääkettä joista vain yksi on ollut pitkässä käytössä selvästi hyödyllinen. Pari päivää lääkärini sanoi, ettei ole varma pystyykö hoitamaan minua enää kaiken edellämainitun takia. Kaiken tämän lisäksi en pysty käymään kunnolla koulua. ekan lukiovuoden aikana olen raapinut kokoon 9 kurssia ja nyt ei ole enää toimintakykyä siihenkään. Päivät kuluvat omassa pahassa olossa velloessa. Sanokaa suoraan kannattaako vain tappaa itseni? Olenko toivoton tapaus?
Kommentit (30)
No ei kannata tappaa itseään. Sen sijaan kannattaa a) lopettaa se viiltely NYT ja b) sen dijaan kohdata kaikki ne ikävät asiat siinä terapiassa ja niissä keskustelujutuissa, mitä siellä osastolla on ja jotka susta tuntuu turhilta ja hyldyttömilstä. Anna niille tilaisuus, kyllä ne sittenkin toimii, kunhan annat niiden toimia. Ei se helppoa ole, eikä heti ratkaise mitään, mutta sanotaan puolen vuoden kuluessa kyllä. Käytä ne lääkkeet, mitä käsketään.
Josa eka lukiovuodi tarkoittaa viime vuotta ((2015-2016), suosittelen keskeyttämään lukion siksi aikaa, että hoidat itsesi vähän parmpaan kuntoon ja yrittämään sitten uudelleen aikuislukiopuolella. Se on ihan ok ja paljon viisaampaa kuin yrittää kaikkea kerralla. Jos kyse taas on tämän ksyksyn suorituksista, unohda ajatus, että siinä olisi mitään vikaa - päinvastoin, hellitä hyvä ihminen vähän!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kannata tappaa itseään!! Olet tärkeä ja arvokas, monille rakas. Vaikka nyt on vaikeaa, kaikki muuttuu paremmaksi. Sinua autetaan ja sinusta välitetään.
Rukoile - Jeesus voi auttaa sinuakin. Voit olla heikko ja silti vapaa. Kaikkea hyvää elämääsi!
Onkohan saamasi lääkitys sulle sopimatonta? Ja onko mietitty onko alkuperäinen diagnoosi sittenkään oikea ja jos diagnoosi onkin väärä niin sitä kautta lääkitys ehkä väärä?
Ei ehkä tällaiselle av-palstalle kannattaisi kirjoitella kysymyksiä elämästä ja kuolemasta, vastaus voi olla mitä vaan. Mutta toki vieras lukija ihmettelee, että mistä paha olosi tulee? Ei tuo nyt ihan normiteiniangstia ole. Onko kotona hankalaa, jos on niin pitäisikö lasun toimenpiteiden kautta hakeutua kotoa pois.
Minkälaiset kotiolot sinulla on? Tukevatko vanhemmat? Onko sinulla ystäviä? Mistä asioista saat (tai aiemmin sait) iloa ja voimaa? Olet niin kauhean nuori, etkä vielä varmaan pysty hahmottamaan sitä, että elämä on muutettavissa parempaan suuntaan. Älä missään tapauksessa tee itsellesi mitään. Lukion suhteen voisit pitää välivuotta, että saisit itsesi kuntoon. Älä vaadi itseltäsi nyt liikoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina on jotain elämisen arvoista! Koskaan ei kannata luovuttaa. Et todellakaan ole toivoton tapaus. :) Sinulla on elämä vielä edessä! Ei väliä, vaikka kurssit ovat vähän jäljessä, kaiken voi vielä korjata. Älä huoli turhia. :) Jaksamista sinulle! Toivon sinulle kaikkea hyvää. :)
Vierailija kirjoitti:
Ei ehkä tällaiselle av-palstalle kannattaisi kirjoitella kysymyksiä elämästä ja kuolemasta, vastaus voi olla mitä vaan. Mutta toki vieras lukija ihmettelee, että mistä paha olosi tulee? Ei tuo nyt ihan normiteiniangstia ole. Onko kotona hankalaa, jos on niin pitäisikö lasun toimenpiteiden kautta hakeutua kotoa pois.
En ole asunut kohta vuoteen kotona omasta aloitteestani. Kotona ei ole mikään pahasti pielessä vanhemmat vain eivät osanneet hakea minulle ajoissa apua ja myönnettäköön, että olin vaikea lapsi ja kaikki ongelmani peittyivät ehkä sen alle. Minulla on kyllä koulukiusaamistaustaa ja addiktioita suvussa, mutta en kyllä oikeasti itsekään tiedä, mistä tämä kaikki kumpuaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuule, 16-vuotiaana sinulla on aikaa vielä vaikka mihin. Ei ole lukio kiinni vuodesta tai kahdesta. Ehdit opiskelut hoitaa kun olet parantunut riittävästi. Sinun on turha hävetä sairauttasi, se ei tee sinusta huonompaa ihmistä ja hoitohenkilökunta ymmärtää tämän kyllä.
Olet niin hirvittävän nuori että et pysty vielä käsittämään tai kuvittelemaankaan mitä hyvää elämässäsi ehtii vielä tapahtua. Sairauksiesi hoidot paranevat jatkuvasti ja lääkkeet paranevat. Älä luovu toivosta. Asiat paranevat osaltasi varmasti kun et anna periksi.
Olet vasta 16. Nyt ei ehkä tunnu siltä, mutta sinulla ei ole mikään kiire mihinkään. Huomaatko, kuinka paljon yhteiskunta tukee sinuakin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Odottaisin kymmenen vuotta ennen kuin sanoisin että "kotona ei ollut mikään pahasti pielessä".
Olet tosi sekaisin ja tosi nuori. Noin nuori ihminen ei ole elänyt juurikaan omaa elämäänsä, ongelmasi ovat peräisin kotiympäristöstäsi. On esimerkiksi mahdollista että vanhemmat ovat kohtuullisen normaaleja nyt aikuisina, mutta heidän epänormaalit kasvuolosuhteensa purkautuvat nyt sinun kauttasi.
Näin ei välttämättä ole, mutta eivät tuollaiset ongelmat tyhjästä tule.
Älä tapa, ei kannata. Sä tulet selviämään vaikeista vuosista läpi ja elämä helpottaa. Ihan jo silläkin että iän myötä osaa katsoa asioita eri kantilta ja esim. ymmärtää mikä ajaa viiltelemään ja kun ymmärtää syyt toimintansa takana, osaa käsitellä sitä tunnetta rakentavammin eikä esim. ajaudu enää viiltelemään.
Usko mua, mä tiedän :) sillä se, mitä olet kirjoittanut olisi voinut olla omasta näppiksestäni aikoinaan kirjoitettu. Itsellä n.21-vuotiaana lääkitys ja terapia osui lopulta kohdalleen useamman vuoden säädön jälkeen ja sen jälkeen on helpottanut koko ajan. Nyt 34-vuotiaana olen äärettömän kiitollinen siitä että olen elossa sillä elämä on hyvää ja elämisen arvoista. Toki vaikeitakin aikoja on yhä edelleen mutta kun niistä vaan kärvistelee läpi niin taas pärjää.
Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarviit Jeesusta, miehen ja urheilua sekä aivotoimintaa eheyttävän ruokavalion.
Voi raukkaa, tule meille, halitaan ja keitellään teetä takkatulen valossa. Puhutaan. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika kummallinen tuo lääkärisi kun tuollaisia heittää. Vaihda lääkäriä. Yleensä biopolaariseen löytyy kokeilujen jälkeen sopiva lääke ja oireet saadaan hyvin hallintaan. Toki jos on vaikea bipo niin masennusjaksot voivat olla hyvin vaikeita ja mahdollisesti joudut osastolle vielä useitakin kertoja elämässäsi.
Oletko kokenut, että saat tarpeeksi tukea ja apua syömishäiriöön ?
Onko sinulla ystäviä / kavereita joiden kanssa voisit myös jutella ?
Onko arjessasi tukihenkilöitä ? Vanhemmat ? Ystävät ? Sisko tai veli ?
Lääkäri ei kyllä potilaalle sano, ettei ole varma voiko auttaa. Osastolla työskentelee sitä paitsi useampikin lääkäri.
Vierailija kirjoitti:
Lääkäri ei kyllä potilaalle sano, ettei ole varma voiko auttaa. Osastolla työskentelee sitä paitsi useampikin lääkäri.
Mä odotinkin, että koska joku tulee haukkumaan provoksi. Tämä lääkäri vaan sattuu olevan osaston kokenein ja paras, joten en usko, että lääkärin vaihto auttaisi.
Ei kannata tappaa itseä.
Päivä kerralla vain. Jos kerran itselläsi ei ole sinulle merkitystä, niin käännä ajatuksesi pois itsestäsi. Ulospäin tai sisäiseen hiljaisuuteen. Anna olla vain. Nuo sairaudet tasoittuvat iän mukana, palavat loppuun, sanotaan.
Vaihda lääkäriä. Tulevaisuus voi olla moninkertaisesti parempi, älä luovu toivosta, äläkä elämästä!