Äiti alkoi itkeä saunassa, kun kuuli että muutan pois, olen kuitenkin 18-vuotias?

Jos hän itki onnesta? ;)

Et voi jäädä loppuiäksesi äidin luokse kuitenkaan. Anna äidillesi aikaa hyväksyä asia. Sinulla on oikeus omaan aikuisen elämään, ja hänen täytyy oppia vain sen kanssa elämään.

Et tietenkään tee väärin! Olet muuttamassa ja siirtymässä aikuisen elämään. Täysin luonnollista. Äiti muistelee sinua vielä lapsena ja on vain haikea. Tokenee siitä. Alatte yhdessä touhuta muuttoa ja annat äidinkin olla mukana. Et tosiaan muuta maan ääriin, jos väliä on 15 km:) Itse muutin 400 km päähän opiskelemaan aikoinaan.

Taloudellisesti sinun olisi ehkä fiksumpaa muuttaa vuoden päästä suunnitellusta. Äidin itku ei tarkoita suoraan sitä, että hän haluaisi tai vaatisi sinun jäävän. 

Kiva provo. Ei mene läpi.

Moikka! Mielestäni teet todellakin oikein, että lähdet!! Jos se on äidillesi hankalaa, hänen on käytävä asia itsensä kanssa läpi. Sinä et ole vastuussa äitisi ikävästä olosta. Itsenäistyminen vanhemmista on tosi tärkeää, eikä sinun tarvitse kantaa huonoa omaatuntoa luonnollisesta asiasta. Elä! Nauti! Ole oma itsesi! Kyllä äitisikin pikkuhiljaa varmasti oppii hyväksymään asian. Ja ethän kuitenkaan ole kauhean kauaksi menossa... Mutta vaikka menisit ulkomaillekin, ei siinä ois mitään väärää. Rohkeutta sulle elää omanlaistasi, itsenäistä elämää :)

Jääkö äitisi sitten yksin? Se voi olla kovempi paikka etukäteen ajateltuna kuin mitä se sitten itse asiassa onkaan.

Onhan se äidillekin suuri elämänmuutos, kun lapset muuttaa pois kotoa. Varmaan haikeat tunnelmat.

Voisin olla äitisi. Kumma kyllä olen saanut itseni hillittyä, kun lapsi ilmoitti muuttavansa pois. Olen kyllä hänen nähdensä itkenyt kun asiasta on puhuttu aikaisemmin.

Totta kai muutat pois, jos haluat. Äitinä vain luopuminen tuntuu vaikealta ja siksi itkettää. Vielä enemmän tosi itkisin, jos lapsi vielä 25v.nä asuisi kotona.

Joillekkin äideille on vaikeaa päästää lapsesta irti. Mutta kyse on sinun elämästäsi ja joku päivä se lähtö on tehtävä. Jos äiti ei sitä hyväksy se on hänen ongelmansa. Älä vaan tunne syyllisyyttä omasta kodista (tai mihin sitten muutatkaan). Minulla vanhemmat yrittivät vangita kotiin kun muutin heidän luokseen hetkeksi ensi muuton jälkeen. Siksi suosittelen ettet enää koskaan muuta takaisin.

Tulen varmasti itkemään kun lapsemme muuttavat pois. Tämä ei kuitenkaan tarkoita ettenkö toivoisi heidän jossain vaiheessa muuttavan.

Sellaisia me äidit ollaan. Tiedät sen myöhemmin, kun olet itse äiti.

Sitä haluaisi pitää lapsensa omien siipiensä suojassa, pahalta maailmalta.

Ehkä se on vain sitä luopumisen tuskaa ja huomaa elämänsä rajallisuuden, kun oma tytär on aikuinen ja vasta itse oli tyttären iässä.

Muuta pois vaan :) Äidit itkee, ne on semmoisia, ei sille voi mitään. Samalla lailla kun nuoren kuuluu itsenäistyä ja muuttaa posi lapsuudenkodistaan kuuluu myös äidin surra ja itkeä päättymässä olevaa elämänvaihetta. Tiedän sen, koska oma lapseni muutti tänä syksynä pois kotoa juuri opiskelujen vuoksi. Kun lähdimme ekan kerran hänen luotaan palaamaan kotiin, itkin paluumatkalla aivan tolkuttomasti, mieskin oli ihan neuvoton minun takiani. Ja kyllä mulla on edelleenkin haikea olo, mutta ymmärrän että tämä menee näin. Ei äitisi ole outo tai takertuva itkiessään tai sinä itsekäs koska muutat pois. Kummallakin on oikeutuksensa toimia siten kuin toimii. Musta vaikuttaa siltä, että suhteenne on läheinen ja hyvä ja sellaisena se tulee säilymäänkin. Kaikkea hyvää teille molemmille :)

Rohkeutta! kirjoitti:

Moikka! Mielestäni teet todellakin oikein, että lähdet!! Jos se on äidillesi hankalaa, hänen on käytävä asia itsensä kanssa läpi. Sinä et ole vastuussa äitisi ikävästä olosta. Itsenäistyminen vanhemmista on tosi tärkeää, eikä sinun tarvitse kantaa huonoa omaatuntoa luonnollisesta asiasta. Elä! Nauti! Ole oma itsesi! Kyllä äitisikin pikkuhiljaa varmasti oppii hyväksymään asian. Ja ethän kuitenkaan ole kauhean kauaksi menossa... Mutta vaikka menisit ulkomaillekin, ei siinä ois mitään väärää. Rohkeutta sulle elää omanlaistasi, itsenäistä elämää :)

Tyypillistä suomalaista kylmyyttä :D Tietenkin ap:n kuuluu muuttaa ja itsenäistyä , mutta tökerö kommenttisi kuvastaa suomalaista perhekulttuuria paljon. Kovaa ja kylmää!

Anna äidin itkeä, ja ole kiitollinen, että saat muuttaa rakastavan äidin luota, jonne varmasti saat myös tiukan paikan tullen palata. Ja käymään muutenkin.

Minä itken, kun esikoiseni on lähdössä. Olen jo itkenyt monta itkua, ja tulen itkemään. Ei se tarkoita, ettei lapsi saa kasvaa aikuiseksi. Se tarkoittaa, että itken ajan kulumista, sitä, että vauvasta kasvaa taapero, taaperosta lapsi, ja lapsesta aikuinen, ja yhtään hetkeä et saa takaisin. Ja että lapsi on suunnattoman rakas.

Onnea ja siunausta sinun elämääsi ja minunkin lapseni. Nyt meidän äitien ei enää auta kuin ristiä kädet, ja luottaa teihin.