Korkeimmin ja matalimmin koulutettu ihminen keta olet tapaillut vai oletko niin pinnallinen etta sanot "tapailen vain akateemisia"

Olen tapaillut ja seurustellut vain korkeakoulutettujen kanssa (yliopsto, ei amk). Itse olen VTM, aviomies LT. Älykkäitä ja sivistyneitä ovat olleet kaikki, kuka nyt tyhmää miestä katselisi :)

Matalin peruskoulun kaynyt tytto. Kyllahan sen huomasi mutta uskomaton kroppa ja mahtava seksipartneri. Tosi kiva tytto.

Vierailija kirjoitti:

Matalin peruskoulun kaynyt tytto. Kyllahan sen huomasi mutta uskomaton kroppa ja mahtava seksipartneri. Tosi kiva tytto.

Olen maisteri itse. Useampi akateeminen nainen.

Olen DI ja seurustelen vain peruskoulun käyneen kanssa. Kieltämättä tasoeron huomaa älykkyydessä ja sivistyksessä

Vierailija kirjoitti:

Olen DI ja seurustelen vain peruskoulun käyneen kanssa. Kieltämättä tasoeron huomaa älykkyydessä ja sivistyksessä

Mutta muut seikat kompensoi - toistaiseksi?

Olen filosofian maisteri ja olen tapaillut sekä vain peruskoulun käynyttä että tohtoriopiskelijaa.

Peruskoulun käyneessä isoin/ainoa ongelma oli saamattomuus, jonka laittoi muiden piikkiin. En jaksanut parisuhdemielessä katsella sellaista vastuutonta vätystelyä kauaa, mutta olemme kavereita edelleen.

Tohtoriopiskelija oli todella älykäs, mutta halusi avoimen suhteen ja oli ehkä vähän liiankin tietoinen omasta älystään. Olemme hänenkin kanssaan edelleen kavereita.

Nykyinen mies on siltä väliltä.

En ole kysynyt. Oliskohan joku afrikkalainen ihan sitä koulutukseltaan alinta kastia ja ketään tohtoria en ole köyrinyt, ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneita kyllä useita.

Olen itse suomalainen drop-out.

Matalin: Joku amispohjainen lyhyt tutkinto, enemmän kurssityyppinen.

Korkein: Yliopisto-opiskelija.

Ei mitään suurta eroa oikein minkään suhteen, ainakaan siis mitään mikä juontuisi koulutustaustasta. Matalammin koulutettu oli täyspäinen, sanavalmis, hauska ja mukava, yo-opiskelija hullu ja sairaalloisen mustasukkainen sovinisti.

Itse suoritan tällä hetkellä maisterintutkintoa.

Sori tässä oli kyseessä 'tapailu' eikä 'köyrintä'. Sama asia?

Korkeimmin koulutettu on ollut tohtori ja vähiten koulutettu amiksen käynyt. Naimisiin menin kandin kanssa.

Kaikissa on ollut hyvät ka huonot puolensa, kivoja, fiksuja tyyppejä kaikki. En deittailisi urpoa oli sen koulutus tai tausta mitä tahansa.

Oma koulutus on kandi.

Olen KM, 48 v.

Olen viimeksi seurustellut alta parikymppisenä, jolloin kellään ei ollut koulutuksia.

Ensimmäinen aviomieheni oli akateeminen. Täsmällinen ja pedantti. Osasi olla ilkeä suustaan, dominoi ja päätti asiat. Jos olin eri mieltä, niin hän syyllisti.

Toinen aviomieheni on merkonomi, ei edes yo. Tunneälykäs, hyväksyy minut täysin. Suullisesti erittäin lahjakas. Ainut asia, missä hän jää kakkoseksi akateemisten kanssa, on kirjoitustaito. Yhdyssanatkin ovat ongelmallisia.

Ihmeissäni luen näitä akateemisuuskeskusteluja av:lta...

Matalin: peruskoulu

Korkein: vaiheessa olevat korkeakouluopinnot

Älykkyydessä ei todellakaan mitään eroa, molemmat älykkäitä, lukivat paljon, ajattelivat asioita ja syyseuraussuhteita mielellään. Kiinnostuneita monista asioista.

Olen niin pinnallinen etta tapailen vain koulutettuja ja kauniita naisia. Dip.ins.

Korkein on ollut maisteri ja matalin joku ammattikoulutaustainen duunariammatissa. Joskus nuoruudessa tuli tapailtua ku itsekin olin vasta lukiossa. Nykyään opiskelen maisteriksi itse. Mieheni on ammattikorkeakoulusta valmistunut. Nykyään työelämässä tj:na.

Kouluttamaton ja dippainssi ovat ääripäät. Itse opiskelen AMK:ssa ja puolisoni on ammattikoululainen, ensi vuonna toivon mukaan myös AMK-opiskelija.

Täysin kouluttamaton oli aivan täysi idiootti jolla oli aivan sekopäisiä käsityksiä ja harhaluuloja asioista, myöhemmin sörssikin elämänsä täysin. Diplomi-insinööri taas oli aivan uskomaton nynnyjen nynny, jonka rinnalla tunsin itseni liian miehekkääksi kun mies ei kyennyt yhtään mihinkään, edes laittamaan ketjuja paikoilleen pyörään, vaikka fiksua keskusteluseuraa olikin. Puolisoni on arkiälykäs ja todella kätevä ja fiksu, hieman sivistymätön kyllä, mutta äärimmäisen innokas oppimaan uutta ja mukautuvainen ja todella määrätietoinen. Ilman pahaa lukihäiriötä puolisoni olisi kyllä varmasti jo käynyt jonkun korkeamman tutkinnon menestyksellä.

Laidasta laitaan löytyy. Mutta on fakta, että parhaiten on samalla aaltopituudella sellaisen kanssa, jonka koulutustaso on suunnilleen sama kuin omani. Parin amiksen käyneen kanssa oli jonkinlainen "maailmojen kohtaamattomuusongelma". Häiritsi myös se, että nuo pari kohtelivat minua kuin olisin jokin ihmeolio kun olin suorittanut yliopistossa tutkinnon. Öh, en ole enkä itse tee siitä numeroa, mutta tosiaan häiritsi kun nuo miehet tekivät. Olen maisteri ja minulla on myös AMK-tutkinto.

Ihan sama kuinka korkea koulutus miehellä on kunhan on älykäs. Älykäs ei jankuta jatkuvasti samoista kuluneista aiheista, perusta mielipiteitään tympeisiin ennakkoluuloihinsa eikä pidä tunnin mittaisia monologeja em. aiheista. Kuten akateeminen sitä sun tätä. Älykäs tajuaa, että akateemisia on pirusti. Porukkaan mahtuu kaikenlaista tallaajaa maan ja taivaan välillä.

Olen ainoastaan tapaillut akateemisia koska liikuin niissä piireissä nuorena opiskelijana. Aikuisena työikäisenä pisin suhteeni oli äärimustasukkaisen dippainssin kanssa. Satunnaissuhteiden koulutusta en ole kysynyt enhän ole henkilöstöpäällikkö. Luonteella on eniten väliä ja tekeekö mies mun elämästä parempaa vai huonompaa.

Peruskoulun käynyt ja oman alansa tohtori, siinä omat ääripäät koulutuksen mukaan.

Tämä peruskoulun käynyt mies ei ollut kyllä muuten mitään ääripäätä, sillä hän oli jo nuorena hvin yrittäjähenknen, fiksu, aikaansaava, huolehti lähimmäisistään jne., nykyään isohkon yrityksen osaomistaja. Tykkäsi vain liikaa muistakin naisista.

Sen tohtorin kanssa menin naimisiin. Tapasimme sellaisesa vaiheessa, että olin deittaillut jo niin monta amismiestä ja todennut, että fyysisen alkuhuuman jälkeen en jaksa vetää kivirekeä perässä, koska en saanut mitään älyllistä vastusta. Siinä välissä olin seurustellut vuosia akateemisen kanssa, joten tiesin, millaista voi olla. Päätin, että seuraavan miehen valitsen älykkyyden perusteella, en ulkonäön. Se kannatti. Olin silloin kolmekymppinen kuten mieskin.

Korkeimmin koulutettu on luonnontieteiden kandi ja hänen kanssaan olen naimisissa. Matalimmin koulutettuja taisi olla amiksen käynyt (autoihin liittyvä linja) ja ylioppilas joka oli päässyt sisään yliopistoon ja jättänyt sen kesken.

Kyllä tässä tapauksessa tietyt stereotypiat pitää paikkansa.

Se autojen rassaaja oli tosi mukava eikä mikään tyhmä, mutta hänellä oli joissain asioissa aika simppeli ja mustavalkoinen ajattelumaailma ja se häiritsi minua.

Yliopiston kesken jättänyt on ilmeisen älykäs ja omaa hyvän oppimiskyvyn, mutta sluibaa mieluummin työttömänä kavereiden tai tyttöystävien nurkissa ilmaiseksi kuin tekee jotain järkevää. Harjoittaa tarvittaessa henkistä väkivaltaa ja syy kaikkeen, mikä hänellä menee huonosti, on aina muiden.

Aviomieheni on sellainen ulospäin hiljainen ja hillitty nörtti joka intoutuu hauskaksi lähipiirin seurassa. Osaa jutella fiksusti asiasta kuin asiasta. On vastuuntuntoinen. Mutta omaa jonkun verran myös tosi vanhanaikaisia asenteita, onneksi pystyy niitäkin miettimään järkipohjalta.

Varmaan selvä että pidän viimeisestä eniten. Kamalin oli se drop-out.

Itse olen vain duunari koulutukseltani, mutta pyrin kouluttautumaan lisää.

En pidä koulutusta minään hyvän ihmisen mittarina, fiksuin tuntemani ihminen on duunaritaustainen ja tiedän useita akateemisia joilla ei tunnu olevan aivoja ollenkaan. Kiinnostus asioihin on tärkeää, mutta se on ihan sama opiskeleeko yliopistossa saadakseen tutkinnon, vaiko kirjastossa tai netissä pelkästä oppimisen ilosta.