Jihuu! Mies käännytetty!!!

Onnea yritykseen!

Kakkoselle: ei todellakaan ollut helppoa, yli vuoden olen asiasta varoen miehelle yrittänyt jankuttaa, kun on vastustanut todella pahasti. Sairastuin esikoisen jälkeen masennukseen ja sekosin, ja kai lähhinnä sitä mies pelkäsi, ja pelkää kyllä vieläkin. Lisäksi mies kokee ettei ehdi ja jaksa olla tuon yhdenkään kanssa tarpeeksi, kun on aina töissä ja väsynyt ja esikoinen on äidissä tosi paljon kiinni: olen useinkin tuntenut olevani lähinnä yksinhuoltaja.



Haluan vain julistaa toivon ja ilon sanomaa, että vastustavakin mies on käännytettävissä ;) vaikka helppoa se ei välttämättä ole. Eri asia on tietty haluta ekaa kuin toista lasta tai kolmatta.



Ja kolmoselle: ei ole kiire, lapsi saa tulla sitten kun on tullakseen, vaikka yritys alkaakin. Onneksi yksi jo on, elämäni valo.

jos kerta tausta ja elämäntilanne on tuo?

ei se kysy aina sitä täydellistä ja vakaata elämäntilannetta ja 35 vuoden ikää, että lapsia haluaa. Ei meillä perheessä ole mitään kummempia ongelmia, enkä ole itse niin avuton, etten pärjäisi lapsen tai kahden kanssa tarvittaessa vaikka yksinkin. Tuntuu, että nykyiset iäkkäämmät äidit eivät tule edes toimeen ilman sitä paljon puhuttua pehmoisää, joka hoitaa kaupassakäynnin, talouden, kodin ja vielä ne lapsetkin.



Ja masennukseen sain loistavaa apua aikoinaan, ja uskon hyvällä etukäteisverkostoinnilla ja tiedonhankinnalla selviäväni, jos samalla tavalla sattuisi käymään toisen lapsen syntymän jälkeen. Synnytyksen jälkeinen masennus ei todellakaan ole mikään este uusille vauvahaaveille tai -hankinnoille, siitä voi toipua, ja itse toivuin vielä tosi nopeasti.



ELÄMÄNtilanne, jos sillä tarkoitetaan rakastavaa kotia ja turvallisia perhesuhteita, mukavaa asuinpaikkaa ja toimeentuloa, ovat kunnossa.

ja sinä masennustaustainen. Minusta se ei ole kauhean vakaata.



Ja jos yksi lapsi oli sinulle jo liikaa, kaksi on kuule enemmän kuin yksi...

millainen ihminen sinun mielestäsi on kelvollinen tekemään lapsia? Onko itselläsi, ja miltä osin perheesi ja sinä olette täydellisiä?



Entä mistä se on sinulta pois, jos minä tulen onnelliseksi siitä, että alamme yrittää toista lasta? En ymmärrä.

Toivottavasti tärppää pian!



T. 4:n muksun äiti



...ja niille jotka heti kättelyssä epäilevät äidin jaksamista. Itse olin yhden muksun äitinä väsynyt, mutta nyt kun on neljä muksua, niin en tunne itseäni ollenkaan väsyneeksi. Ekan muksun vauva-aika oli meillä se rankin, kaikki oli uutta ja opeteltavaa. Vanhemmaksi " kasvaminen" on aika rankkaa joskus.

jos jo ensimmäisenkin jälkenn SEKOSIT?

Meillä kanssa miehenkäännytys menossa! ;D