Lue keskustelun säännöt.
Aloin itkemään työkavereiden nähden kun koirani kuoli.
21.09.2016 |
En vaan pystynyt estämään itkua. Oikeastaan romahdin täysin. Sain myös pari työkaveria itkemään kanssani. Nyt kotona ja hävettää. En ole koskaan itkenyt muiden nähden. Ja minulta on myös kuollut perheenjäsen ja muita läheisiä ja pokka on pitänyt. Täytyy kyllä myöntää, että ikävöin koiraani niin, että sattuu. Tai ei se ollut minun vaan mies ja lapset halus ja minä vastustelin. Aloin kuitenkin innostua ja nauttia yhteisistä lenkeistä ja muusta tekemisestä. Kaikista parasta oli nukkua päikkärit, koira rintani päällä. Ja nyt tämä kaikki on loppu. En voi kuvailla tätä ahdistuksen määrää.
Kommentit (13)
Tunnen tuskasi. Romahdin täysin, kun oma rakas koiravanhus jouduttiin lopettamaan. Halaukset ja voimia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se sattuu ihan yhtä paljon ja sinulla on oikeus surra koiraasi ilman häpeää. Koira on perheenjäsen.
Voimia sinne<3
Rukoilen puolestanne
Minä olen itkenyt porukoiden kissaa. Oli tosi symppis yksilö 💛
Lemmikkeihin kiintyy.
On hyvä purkaa suru ja ikävä pois, vaikka itkemällä. Mitä tuosta vaikka työkaverit näki, kun itkit. Luonnollista. Minun työkaveri itkeskeli myös töissä, kun hän joutui luopumaan koirastaan.
Voimia kovasti :)
Minä olen itkenyt jo nyt koiraani enemmän kun esim mummojani. Koira ei ole vielä edes kuollut. Mutta mummojen kuolema tuntui luonnolliselta, kun olivat vanhoja. Toki surin heitäkin ja ikävöin edelleen.... Mutta koira on jatkuvasti läsnä ja jotenkin kaikessa viattomuudessaan ja avuttomuudessaan niin rakas. Kauhea ajatus että kuolee. Että en itse ihmettelisi yhtään koiraansa itkevää ihmistä myöskään... Jaksamista suruun.
Mä itkin töissä kun lemmikki oli sairas. Pelkäsin, että pitää lopettaa. Eikä hävetä. Eikä sunkaan nyt hyvä ihminen tuollaisia tunteita tarvitse hävetä. On normaalia ikävöidä ja surra lemmikkiä. Ei siinä ole mitään outoa. Eikä työssä aina pysty kotiasioita unohtamaan, vaikka kuinka yrittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi ei :( Ihan varmasti itkisin itsekkin. Lemmikki on rakas perheenjäsen ja sen kuolema sattuu aina.
Oon itkenyt jo nyt kun mun kissalla on terveysongelmia, ei vieläkään oo varmaa että toipuuko tästä ainakaan entiselleen mutta yhdessä välissä näytti jo tosi pahalta ja itkin niin että happi meinasi loppua.
Ymmärrän hyvin. Oon itse ollut ihan itku kurkussa jo valmiiksi, kun olen ajatellut, että meidän koira joskus kuolee... Tsemppiä sulle ap. Ei ole mitään väärää itkemisessä, enkä usko, että kukaan työkaverisi ajatteli mitään pahaa sinusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen itkenyt kissamme kuolemaa eläinlääkärin tiloissa, töissä ja Anttilan levyosastolla. Ota uusi koira kohtalaisen nopeasti, jos haluat. Kissamme kuolemasta on yli kymmen vuotta, mutta ikävöin sitä yhä. Jos ja kun pääsemme asumaan paikkaan, missä kissan karkaaminen ulos ovesta ei ole sille niin vaarallista, otamme uuden kissan. Kissaa oli hauska ulkoiluttaa valjaissa ja naureskella koiraihmisten kanssa, kun he huomasivat, ettei minun hihnassani ollutkaan koiraa, vaan puuhun katoava katti.
Voi niin minäkin romahdin kun koiramme kuoli! Mieheni vei koiramme piikille kun itse olin töissä, ja halusin olla "mukana" asiassa ja mieheni laittoi kuvan töihin mulle koiramme viime hetkistä..ja lopulta siitä kun koiramme nukkui ikiunta omalla lakanallaan lelunsa kanssa..romahdin ihan täysin ja lähdin vessaan itkemään. En voinut ihan siinä paikalla romahtaa koska paikalla oli potilaita. (olen sh)
Samoin kun toinen koiramme sairastui, itkin sitä kotona ihan älyttömästi, jos hänkin kuolee..onneksi selvisi.
Ja myös minulta on kuollut mummot ja papat, en ole heitä tällä tavalla itkenyt. Vanhojen ihmisten kuolema on luonnollista eikä sitä tarvitse itse "toteuttaa" ja päättää. Ja kun lemmikit ovat läsnä jokaisessa päivässä.
Voimia sinulle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin minäkin, kun sain edellisessä työpaikassa soiton, että nyt on aika viedä koira lopetettavaksi. Työkaverit itki kanssa.
Nyt aloin itkeä, kun luin tätä. Voi Koiria♡! Meillä oli lapsena musta labbis ja tuli sitäkin nyt ikävä. Ollut kuolleena 25 vuotta, tuli vain lapsuus ja kesät mieleen ja kaipaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei lemmikkejä voi verrata vuosia sitten kuolleisiin isovanhempiin. Se lemmikki on ollut vuosia luonasi 24/7. Se on täysin perheenjäsen ja niin rakas, välillä ärsyttävä, hauska, törkimys, inhottava ja oksettava otuskin. Mutta niin rakas. T:2
Voi ei, ymmärrän tosi hyvin, että ahdistaa. Senkun itket vaan, vaikka muiden nähden! Kyllä tuota saa surra!