Oletko käynyt yksin elokuvissa, millainen fiilis on ollut?

Ketään ei kiinnosta vaikka tulisit yksin.

Hehe käyn aina yksin elokuvissa, samoin mies. Kun on lapsia, ei päästä ikinä kahdestaan. En ole ikinä ajatellut että se olisi jotenkin noloa.

Olen käynyt, eka kerta tuntui oudolta, mutta sen jälkeen ei haitannut, on siellä muitakin yksin ja mitä sillä on väliä mitä muut ajattelevat.

Käyn usein yksin, ei siinä ole mitään ihmeellistä. Ja mitä sillä kaverilla leffassa edes tekee, siellä kun ollaan turpa kiinni ja onpahan ainakin yksi rapistelija kännykän räveltäjä vähemmän vieressä.

Joskus kävin paljonkin yksin, keskellä päivää melkein ainoana katsojana. Erittäin mukavaa! Saa mättää karkkia ja popparia ihan miten lystää ja muutenkin, hyvä fiilis. Ne mitään katso siellä, oot maksava asiakas.

Oli mukavaa. Itse asiassa muutama vuosi sitten sain täältä kannustusta mennä yksin. Mene siis sinäkin. Kun näet ympärilläsi ihmisiä, jotka ovat yksin teatterissa, näyttelyissä, konserteissa, ravintoloissa tai sitten elokuvissa, niin ajatteletko heidän olevan ressukoita? Todennäköisesti et. Saatat ihastella heidän itsenäittyyttään ja itsevarmuuttaan, kun uskaltavat yksin lähteä. samoin muut ajattelevat sinusta, jos jotain ajattelevat, kun menet sinne leffaan yksin.

Mä olen käynyt yksin elokuvissa noin 40 vuotta. En ole tiennyt, että siitä pitäisi tulla jotakin erityistä fiilistä.

t. Mummeli

Tyttäreni kävi kesällä elokuvissa, oli sen näytöksen ainoa katsoja , hiukan nolona oli ollut  .

Yksin paljon parempi mennä leffaan, voi rauhassa katsoa eikä kukaan supata korvaan, ei kai kukaan muutenkaan yhdessä varsinaisesti katso elokuvaa, jokainenhan sitä yksin katsoo. Mielestäni elokuvissa käynti ei ole mikään sosiaalinen tapahtuma. Ravintolassa käyminen on sosiaalinen tapahtuma, aina ei tosin sekään. Pitäisi olla kaikkiin leffoihin K18-näytöksiä jotta ei tarvitsisi kuunnella mölyäviä ja häiritseviä teinejä. Tai K20-näytökset olisi vielä parempi.

Hehee, ehkä mä sit uskallan yksin elokuviin. Kerran olen kapakassakin käynyt yksin mutta olin silloin vain aikaa tuhlaamassa ja yhden siiderin kanssa luin seiskapäivää-lehtiä :) ap

Suhteesi elokuvaan on hellyttävä. Saa leffassa käydä ihan leffankin takia. Ei se ole vain seukkailua tai poppiksia.

Vierailija kirjoitti:

Tyttäreni kävi kesällä elokuvissa, oli sen näytöksen ainoa katsoja , hiukan nolona oli ollut  .

Mekin oltiin kerran lapsen kanssa planetaarion ainoat vieraat ja siellä näytettiin joku avaruusfilmikin jota sitten kahdestaan mentiin katsomaan, oli hiukan nolo tunnelma :) Vaikka oli meitä silloin kaksi! ap

Vierailija kirjoitti:

Mä olen käynyt yksin elokuvissa noin 40 vuotta. En ole tiennyt, että siitä pitäisi tulla jotakin erityistä fiilistä.

t. Mummeli

Kävin nelikymppisenä oli siellä muitakin sen ikäisiä, mukava pohtia kaikkea, ehkä joku ihmetteli.

Mä oon aina käynyt yksin. Ei mulla ole sellaisia kavereita, jotka haluis lähteä. Oon parikymppinen tyttö. Ei nolota.

Ihan mukava oli käydä, saipahan valita mieleisensä elokuvan. Mua vähän harmitti, ettei sitten elokuvan jälkeen ollut ketään kenen kanssa puhua elokuvasta. Siksi kävisin ehkä mieluummin kaverin kanssa elokuvissa.

Jos olet juuri eronnut tai muuten yksin olo hänmentää, niin älä mene "lutuaikoihin" eli vkl alkuillat. Anna palaa ap ja mene leffaan!

Käyn useimmiten yksin. Ja leffaan menen leffan takia, en seurustelemaan jonkun toisen ihmisen kanssa, se on parempi tehdä jossain muualla. Eniten leffoissa ärsyttävätkin tyypit, jotka koko ajan supattavat kaverilleen. Olen ihmetellyt, mistä sitä supattamisen aihetta riittää ja eikö poikkisjuorut voisi hoitaa vaikka kahvilassa. Ilmeisesti kyse on kuitenkin siitä, että supattajat kommentoivat kaverilleen elokuvan tapahtumia, joka sekin on minusta ihan käsittämätöntä. Itse ainakin haluan keskittyä elokuvaan ja sen kommentointi tehdään leffan jälkeen.

Minä olin yksin elokuvissa, ja ainoa katsoja, oli viimeinen sen elokuvan näytös. Henkilökunnan edustaja päästi mut sisälle 5 minuuttia aikasemmin ja laittoi elokuvan heti pyörimään, kokeilin siinä sitten aluksi mistä paikalta näkee optimaalisesti, ja otin toki kännykällä kuvia, päivitin faceen, sitähän ei tarvinnut kiinni laittaa kun ketään ei häirinnyt. Oli ihan kiva kokemus, muutenkin kotonakin katson elokuvia yksin kun ukko ja kakarat nukkuu.

Usein. Fiilis on ollut hyvä. Oma aika on luksusta.

Monta kertaa oon käynyt yksin, kun leffamaku ei mee kavereiden kanssa yksiin. Siellä on monia muitakin ilman kavereita. Itseasiassa jopa tykkään enemmän leffailla yksin.