Mikä erityiskoulu sopisi lapselleni?

Kotiopetus

Millaiset sosiaaliset taidot hänellä on? Onko paljon kavereita?

Jos sosiaalisissa taidoissa on sanomista/ne eivät ole yhtä suuri vahvuus, kuin akateemiset taidot niin suosittelisin lähikoulua. Sieltä saatujen kavereiden kanssa yhteydenpito on helppoa myös kouluajan ulkopuolella. Erityiskouluissa taas kaikki tulevat kauempaa, joten kavereiden kanssa yhteydenpito on vaikeampaa.

Vierailija kirjoitti:

Millaiset sosiaaliset taidot hänellä on? Onko paljon kavereita?

Jos sosiaalisissa taidoissa on sanomista/ne eivät ole yhtä suuri vahvuus, kuin akateemiset taidot niin suosittelisin lähikoulua. Sieltä saatujen kavereiden kanssa yhteydenpito on helppoa myös kouluajan ulkopuolella. Erityiskouluissa taas kaikki tulevat kauempaa, joten kavereiden kanssa yhteydenpito on vaikeampaa.

Ihan hyvät ainakin aikuisten kanssa. On äidilläni hoidossa ja juttelevat kaikesta eli ei ole semmoinen syrjään vetäytyvä. Muiden lasten kanssa välillä touhuaa puistossa, mutta en tiedä tykkääkö tuosta niin paljon vai tekeekö vain mun mielikseni. Pelkään että lähikoulussa tylsistyisi ja koulu tappaisi oppimisen ilon

Vierailija kirjoitti:

Kotiopetus

Mielellään ei tätä, mutta voittaa lähikoulun

Sykiin pitää pyrkiä, sinne ei "mennä".

Vierailija kirjoitti:

Sykiin pitää pyrkiä, sinne ei "mennä".

Tiedän mutta eiköhän tuo pääse kunhan ei tule takapakkia

Älykäs ja sosiaalisesti lahjakas lapsi ottaa kyllä paikkansa lähikoulussa. Ongelmia on vain jos sosiaaliset taidot ovatkin heikommat.

Lapsi löytää kavereikseen koulun terävimmät kynät eri luokka-asteilta (parhaat kaverit ovat poikkeuksetta olleet muuten akateemisesti koulutettujen vanhempien lapsia), ei kiusaa muita, ehkäisee koulukiusaamista, luo hyvää yhteishenkeä ja oppii itse opettaessaan heikommin koulumaailmassa selviytyviä:) Harrastukset tukevat edistymistä myös (myös liikunnalliset). Kehotin lastani keskustelemaan rehellisesti opettajien kanssa aina, jos tuntui siltä, että haasteet loppuivat kesken tai jos ei kaivannut haasteita "apuopettajana".

t. Onnellinen äiti, jonka lapsi aloitti jo 7. luokan ja siirtyi pois lähikoulustaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sykiin pitää pyrkiä, sinne ei "mennä".

Tiedän mutta eiköhän tuo pääse kunhan ei tule takapakkia

No sinne on paljon pyrkijöitä jotka on äitiensä mielestä lapsineroja.

Vierailija kirjoitti:

Älykäs ja sosiaalisesti lahjakas lapsi ottaa kyllä paikkansa lähikoulussa. Ongelmia on vain jos sosiaaliset taidot ovatkin heikommat.

Lapsi löytää kavereikseen koulun terävimmät kynät eri luokka-asteilta (parhaat kaverit ovat poikkeuksetta olleet muuten akateemisesti koulutettujen vanhempien lapsia), ei kiusaa muita, ehkäisee koulukiusaamista, luo hyvää yhteishenkeä ja oppii itse opettaessaan heikommin koulumaailmassa selviytyviä:) Harrastukset tukevat edistymistä myös (myös liikunnalliset). Kehotin lastani keskustelemaan rehellisesti opettajien kanssa aina, jos tuntui siltä, että haasteet loppuivat kesken tai jos ei kaivannut haasteita "apuopettajana".

t. Onnellinen äiti, jonka lapsi aloitti jo 7. luokan ja siirtyi pois lähikoulustaan

Miten älykäs lapsi jaksaa olla luokassa, jos muut opettelevat kirjaimia ja lapsi lukee kirjoja? Tai kun muut opettelevat helppoja yhteenlaskuja ja toinen on matikassa useita vuosia edellä? En halua, että lapsi menee kouluun vain olemaan paikalla vaan sen pitää olla mielekästä ja haastavaa

Koko Suomessa ei ole yhtään erikoiskoulua, joka alkaisi jo 1. luokalta ja joka olisi tarkoitettu akateemisissa taidoissa selvästi ikäisiään edellä oleville lapsille. Joku englanninkielinen luokka tai kielikylpyluokka voisi tarjota tällaiselle lapselle mukavaa lisähaastetta. Englanninkielisille luokille mennessä pitää kuitenkin osata englantia etukäteen.

Vierailija kirjoitti:

Koko Suomessa ei ole yhtään erikoiskoulua, joka alkaisi jo 1. luokalta ja joka olisi tarkoitettu akateemisissa taidoissa selvästi ikäisiään edellä oleville lapsille. Joku englanninkielinen luokka tai kielikylpyluokka voisi tarjota tällaiselle lapselle mukavaa lisähaastetta. Englanninkielisille luokille mennessä pitää kuitenkin osata englantia etukäteen.

Ei tarvitse. Osassa voi aloittaa ummikko, osa vaatii englannin taitoja ennestään. Tarkat tiedto löytyy opetusviraston sivuilta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sykiin pitää pyrkiä, sinne ei "mennä".

Tiedän mutta eiköhän tuo pääse kunhan ei tule takapakkia

Kysehän ei ole pelkästään sinun lapsestasi. Moni lapsi on sillä tasolla, että täydet pisteet pääsykokeesta on aika selviö. Kyse on enemmänkin kyvystä noudattaa ohjeita ja kestää pitkä koetilanne. 

Eiköhän lapsen luokassa viihtyminen ole enemmänkin opettajan kuin äidin murhe?

Kukaan lapsi ei  opi mitään taitoja ilman opettamista, joten lopettakaa lapsen stressaaminen ja kuvitteleminen huippuälykkääksi. Siitä ei seuraa hyvää mielenterveydelle. Eli jättäkää lapsi rauhaan.

Jos hänelle tuputetaan pienestä pitäen tätä erinomaisuutta, saatte vaivoiksenne itsekkään narsistin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älykäs ja sosiaalisesti lahjakas lapsi ottaa kyllä paikkansa lähikoulussa. Ongelmia on vain jos sosiaaliset taidot ovatkin heikommat.

Lapsi löytää kavereikseen koulun terävimmät kynät eri luokka-asteilta (parhaat kaverit ovat poikkeuksetta olleet muuten akateemisesti koulutettujen vanhempien lapsia), ei kiusaa muita, ehkäisee koulukiusaamista, luo hyvää yhteishenkeä ja oppii itse opettaessaan heikommin koulumaailmassa selviytyviä:) Harrastukset tukevat edistymistä myös (myös liikunnalliset). Kehotin lastani keskustelemaan rehellisesti opettajien kanssa aina, jos tuntui siltä, että haasteet loppuivat kesken tai jos ei kaivannut haasteita "apuopettajana".

t. Onnellinen äiti, jonka lapsi aloitti jo 7. luokan ja siirtyi pois lähikoulustaan

Miten älykäs lapsi jaksaa olla luokassa, jos muut opettelevat kirjaimia ja lapsi lukee kirjoja? Tai kun muut opettelevat helppoja yhteenlaskuja ja toinen on matikassa useita vuosia edellä? En halua, että lapsi menee kouluun vain olemaan paikalla vaan sen pitää olla mielekästä ja haastavaa

Tokalle luokalle voi hypätä suoraan ja skipata ekan, jos se nähdään hyödylliseksi ammattilaisten toimesta. Koulupsykologi olisi asiasta muistaakseni päättänyt. Kannatta keskustella esikoulussa asiasta.

Meidän tytön kohdalla asiasta oli puhetta, mutta päätettiin itse laittaa ikäistensä kanssa ekalle, kun oli joulukuussa syntynyt ja niin hirveän pieni muutenkin. Ekaluokalla teki yleensä sitten opettajan antamia monisteita kun sai kirjan tehtävät tehtyä siinä parissa minuutissa. Kirjaimia opetteli muiden mukana vaikka lukikin tuolloin jo kirjoja, käsiala oli aika sotkuinen joten teki ihan hyvää opetella siistit ja kauniit kirjaimet, vaikka valittikin itse kovasti tuosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älykäs ja sosiaalisesti lahjakas lapsi ottaa kyllä paikkansa lähikoulussa. Ongelmia on vain jos sosiaaliset taidot ovatkin heikommat.

Lapsi löytää kavereikseen koulun terävimmät kynät eri luokka-asteilta (parhaat kaverit ovat poikkeuksetta olleet muuten akateemisesti koulutettujen vanhempien lapsia), ei kiusaa muita, ehkäisee koulukiusaamista, luo hyvää yhteishenkeä ja oppii itse opettaessaan heikommin koulumaailmassa selviytyviä:) Harrastukset tukevat edistymistä myös (myös liikunnalliset). Kehotin lastani keskustelemaan rehellisesti opettajien kanssa aina, jos tuntui siltä, että haasteet loppuivat kesken tai jos ei kaivannut haasteita "apuopettajana".

t. Onnellinen äiti, jonka lapsi aloitti jo 7. luokan ja siirtyi pois lähikoulustaan

Miten älykäs lapsi jaksaa olla luokassa, jos muut opettelevat kirjaimia ja lapsi lukee kirjoja? Tai kun muut opettelevat helppoja yhteenlaskuja ja toinen on matikassa useita vuosia edellä? En halua, että lapsi menee kouluun vain olemaan paikalla vaan sen pitää olla mielekästä ja haastavaa

Ei hätää, kyllä se siitä tasaantuu. Muista opettaa lapsesi ahkeraksi. Tämä on tosi tärkeää. Olin itsekin tuollainen "fiksu lapsi" (opin lukemaan ja laskemaan reippaasti ennen kouluikää), mutta yläasteelle mennessä en ollut enää sen ihmeellisempi kuin muutkaan. Siinä ala-asteen lopussa tulee niin monta uutta vaikeampaa ainetta, kuten historia, biologia/maantieto, fysiikka/kemia. Niitä on vaikea osata etukäteen, vaan kaikki lähtevät samalta viivalta.

Siinä kohtaa kuvioihin astuu se ahkeruus. Itse pärjäsin aina pelkästään hyvällä muistilla, ei mun tarvinnut juurikaan mitään opiskella kun olin mukamas niin "fiksu". Tosiasiahan on se, että vaikka olisi miten lahjakas, oppiminen vaatii silti ahkeraa panostusta varsinkin myöhemmillä asteilla, lukiossa ja yliopistossa. Mua aina kehuttiin siitä kun olen niin lahjakas, mikä on ihan väärä tie. Kannusta mieluummin lasta työskentelemään ahkerasti ja oppimaan kohtaamaan myös epäonnistumiset, joita joskus tulee lahjakkaillekin lapsille. Jos aina kehuu, että kun sä olet niin lahjakas ja fiksu (ja sen takia onnistuit kokeessa), lapsi alkaa pelätä epäonnistumista ja kokee epäonnistumisen kohdistuvan omaan persoonaansa: enkö olekaan enää fiksu ja lahjakas, kun nyt epäonnistuin. Tästä voi seurata esim. kokeisiin menemisen pelkoa sekä töiden (kuten esseiden) palauttamisen viivästymistä, kun haluaa hioa työstään täydellisen, ettei vaan saisi huonoa arvosanaa ja epäonnistuisi.

Tämmöisiä mietteitä :) Jos lapsesi todella on paljon edellä ikätovereitaan, voisit harkita että laittaisit hänet vuotta aikaisemmin kouluun. Erityiskoulukaan ei välttämättä ole pahitteeksi, mutta pitkät koulumatkat ja kavereiden asuminen kaukana voi olla rankkaa pienelle ala-astelaiselle. Yläastelainen osaa jo itse mennä tapaamaan kavereitaan.

mt-alan konkari kirjoitti:

Eiköhän lapsen luokassa viihtyminen ole enemmänkin opettajan kuin äidin murhe?

Kukaan lapsi ei  opi mitään taitoja ilman opettamista, joten lopettakaa lapsen stressaaminen ja kuvitteleminen huippuälykkääksi. Siitä ei seuraa hyvää mielenterveydelle. Eli jättäkää lapsi rauhaan.

Jos hänelle tuputetaan pienestä pitäen tätä erinomaisuutta, saatte vaivoiksenne itsekkään narsistin.

On se mun murhe, koska kyseessä on mun lapsi ja haluan lapselleni mahdollisimman hyvän tulevaisuuden. En kuvittele lasta huippuälykkääksi, mutta tiedostan lapsen olevan ikäisiään edellä. Itse se on halunnut noita taitoja oppia, me vain ollaan luotu sopivat puitteet. Toivoisin, että nämä puitteet olisivat koulussakin, jotta lapsi voi jatkaa suoraan siitä mihin on kehittynyt ennen koulun alkua

Vierailija kirjoitti:

mt-alan konkari kirjoitti:

Eiköhän lapsen luokassa viihtyminen ole enemmänkin opettajan kuin äidin murhe?

Kukaan lapsi ei  opi mitään taitoja ilman opettamista, joten lopettakaa lapsen stressaaminen ja kuvitteleminen huippuälykkääksi. Siitä ei seuraa hyvää mielenterveydelle. Eli jättäkää lapsi rauhaan.

Jos hänelle tuputetaan pienestä pitäen tätä erinomaisuutta, saatte vaivoiksenne itsekkään narsistin.

On se mun murhe, koska kyseessä on mun lapsi ja haluan lapselleni mahdollisimman hyvän tulevaisuuden. En kuvittele lasta huippuälykkääksi, mutta tiedostan lapsen olevan ikäisiään edellä. Itse se on halunnut noita taitoja oppia, me vain ollaan luotu sopivat puitteet. Toivoisin, että nämä puitteet olisivat koulussakin, jotta lapsi voi jatkaa suoraan siitä mihin on kehittynyt ennen koulun alkua

Puitteet ovat kyllä olemassa koulussa, vanhempien kannattaa olla aktiivisia tuon eriyttämisen suhteen. Opettaja kyllä osaa antaa lapsellesi riittävän vaikeita lisätehtäviä esimerkiksi matematiikassa ja antaa kirjoja luettavaksi äikäntunnilla. Siitä ne erot sitten vuosien mittaan tasaantuvat, onneksi :) 

Oma 3vuotiaana lukemaan oppinut lapseni aloitti autismiluokalla. Ei ollut kyllä ihan helppo päästä, tehtiin monenmoisia testejä...

Jos menisi Steiner- kouluun, siellä on vähän toisenlaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

mt-alan konkari kirjoitti:

Eiköhän lapsen luokassa viihtyminen ole enemmänkin opettajan kuin äidin murhe?

Kukaan lapsi ei  opi mitään taitoja ilman opettamista, joten lopettakaa lapsen stressaaminen ja kuvitteleminen huippuälykkääksi. Siitä ei seuraa hyvää mielenterveydelle. Eli jättäkää lapsi rauhaan.

Jos hänelle tuputetaan pienestä pitäen tätä erinomaisuutta, saatte vaivoiksenne itsekkään narsistin.

On se mun murhe, koska kyseessä on mun lapsi ja haluan lapselleni mahdollisimman hyvän tulevaisuuden. En kuvittele lasta huippuälykkääksi, mutta tiedostan lapsen olevan ikäisiään edellä. Itse se on halunnut noita taitoja oppia, me vain ollaan luotu sopivat puitteet. Toivoisin, että nämä puitteet olisivat koulussakin, jotta lapsi voi jatkaa suoraan siitä mihin on kehittynyt ennen koulun alkua

Puitteet ovat kyllä olemassa koulussa, vanhempien kannattaa olla aktiivisia tuon eriyttämisen suhteen. Opettaja kyllä osaa antaa lapsellesi riittävän vaikeita lisätehtäviä esimerkiksi matematiikassa ja antaa kirjoja luettavaksi äikäntunnilla. Siitä ne erot sitten vuosien mittaan tasaantuvat, onneksi :) 

Ei se ylöspäin eriyttäminen tod aina toimi. Riippuu täysin lähikoulusta, luokasta ja opettajista. Itse en lastani Helsingissä lähikouluun laittaisi.