Lue keskustelun säännöt.
Miten yli ikäkriisistä?
16.09.2016 |
Yhtäkkiä iski kauhea ikäkriisi päälle. Heräsin tajuamaan, että olen 39 v ja VANHA. Olen ollut viimeiset 1,5 vuotta kotona kahden lapsen kanssa, ja tietysti keskipiste on ollut muualla kuin omassa navassa. En aiemmin ole kriiseillyt ikääni. Kun täytin 30 olin sinkku vastoin tahtoani, mutta sekään ei saanut ajattelemaan, että apua, olen jo kolmekymppinen ja perheetön. Vielä ennen tätä toista äitiyslomaabv kuvittelin olevani suht nuori, ja ikäistäni nuoremman näköinen olinkin.
Nyt olen palaamassa työelämään, uuteen työpaikkaan ja alalle, jossa ihmiset ovat nuoria, trendikkäitä, kauniita ja vapaita pikkulapsiperheen velvoitteista. Työ on minulle juuri sopiva ammatillisesti, mutta työ työympäristö on armoton itsetunnolleni. Koen olevani väsähtänyt mummo, kyllähän viime vuosien raskaudet ja valvomiset nyt naamassakin näkyvät. Pienten lasten äitiniä aikaa keskittyä omaan ulkonäköön on tietysti vähemmän kuin näillä nuorilla. Lisäksi ajattelen, että nämä nuoret pitävät minua fossiilina, joka on pudonnut alan kehityksestä jälkeen. Mikä tietysti osittain onkin totta toimialalla,joka muuttuu jo vuodessakin suunnattomasti.
Vertaan itseäni muihin ikäisiini naisiin. Tunnen alemmuutta, vaikka tiedän, että kaikki eivät ole 39-vuotiaana suuryrityksen toimitusjohtajia ja tekniikan tohtoreita, jotka samalla ovat kauniita, nuorekkaita ja timmejä kolmen lapsen äitejä. Jäin äitiysloman aikana työttömäksi, ja tiedän, että se on nakertanut itsetuntoa. Mutta että näin kokonaisvaltaisesti.
Onko muilla neljääkymppiä lähestyvillä samanlaisia mietteitä? Kuinkahan kauan tätä "murrosikää"
mahtaa kestää?
Kommentit (2)
Vierailija kirjoitti:
Mie olen yli 50 ja jos pitää itsensä fyysisesti kunnossa ja mielen virkeänä, elämää on vielä paljon edessä! Joten aloita nyt tekemään kaikki mitä joskus piti. Voi vielä opiskella, lapsen kanssa voi matkustaa ym.
Jos nuoruudesta jotain "menettää", niin tulee uusia asioita tilalle. Älä mieti ikää yhtään.
Opiskelua en kaipaile, vaan tämä työ on kiinnostavaa itsessään. Matkustelisin, mutta nyt kun olen uudessa työssä, niin seuraava loma on joskus ensi kesänä. Yritän laittautua, mutta totuus on, että enää en näytä rypyttömältä. Ei tosin kukaan muukaan ikäiseni, mutta itselleni olen armoton.
Ja kaipaisin elämään vaihteeksi aikuisten asioita ja seuraa. Romantiikkaakin. Valitsin mieheni aikoinaan siksi, että näin hänessä hyvän kumppanin ja isän. Hän onkin sitä, mutta tajusin, että en koskaan ole tuntenut kunnollista vetoa häneen. En tiedä voinko elää sellaisessa suhteessa loppuikäni. Vaan eipä minua kukaan muu huolisi. Ajatus on samaan aikaan masentava ja ahdistava. Haluaisin kokea vielä tässä elämässä intohimoisenkin rakkauden. Mutta lapset ovat pieniä, ja tämä olisi kovin itsekäs syy erota ja rikkoa myös lasten ydinperhe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mie olen yli 50 ja jos pitää itsensä fyysisesti kunnossa ja mielen virkeänä, elämää on vielä paljon edessä! Joten aloita nyt tekemään kaikki mitä joskus piti. Voi vielä opiskella, lapsen kanssa voi matkustaa ym.
Jos nuoruudesta jotain "menettää", niin tulee uusia asioita tilalle. Älä mieti ikää yhtään.