Opiskelijat, saatteko rahallista tukea vanhemmiltanne?
Otsikko.
Itse olen vähän katkera ja pettynyt, kun vanhemmat eivät avusta yhtään. Teen satunnaisesti keikkatöitä,mutta silti olen joutunut nostaan opintolainaa. Hirvittää valmistua kymppitonnien velkataakan kanssa. :-(
Uteliaisuudesta haluaisin tietää, miten muita opiskelijoita autetaan?
Kommentit (21)
Molemmilta 100e/kk, käyn myös töissä. Olen myös nostanut opintolainaa, yritän olla stressaamatta sitä.
Kymppitonnin lainat??? Mihin ihmeeseen sä sitä rahaa oikein tuhlaat?
Joka kk noin 150-400e. Olen kiitollinen <3
Joo. Mulla on kortti yhdelle tileistä jota käytän oman harkinnan mukaan. Lähinnä ruokaa tulee ostettua kun ei kehtaa enempää vinguttaa. Olen kiitollinen ja toivottavasti pystyn tarjoamaan omille lapsille saman joskus. Autan kyllä vanhempia kykyjen ja tilanteen mukaan, että täysin ilmaiseksi tuo raha ei tule.
Joskus, etenkin terveydenhuollon laskuissa. Isi maksaa myös puhelinlaskun, kun haluaa, että voin hälle soittaa aina kun siltä tuntuu.
Opiskelija-naisena en luonnollisesti tarvitse sellaisia. Hoidan kerran viikossa yhden vakipanon 15 minuuttia ja saan siitä joka viikko 100 euroa. Se tuntuu jopa niin hyvältä, että voisin oikeasti itse maksaa siitä miehelle.
Sääliksi käy miespuolisia opiskelijakavereita, jotka joutuvat saman rahan edestä raatamaan jonkun 10-tuntisen päivän Mc-donaldsissa. Ja sitten Kela perii vielä heiltä liikaa ansaitut rahat takaisin.
Joskus yllätyksenä tilille ilmestyy rahaa, ja käydessään opiskelukaupungissa vanhempani kustantavat esimerkiksi kauppaostokset. He ovat painottaneet, että jos ikinä tulee tiukka tilanne niin he kyllä auttavat.
Olen kiitollinen.
Saan 100 €/kk, on auttanut paljon. :) Silti noin 9000 € velat joutui ottamaan...
Vierailija kirjoitti:
Kymppitonnin lainat??? Mihin ihmeeseen sä sitä rahaa oikein tuhlaat?
En todellakaan tuhlaile, mutta yksiöni vuokra on yli 400e/kk. Lisäksi ruoka, julkinen liikenne jne., niin ei pelkällä opintorahalla pärjää.. Ainoa "ylimääräinen" vakituinen kulu on salikortti, mutta koen sen parantavan elämänlaatua liikaa, jotta voisin siitä luopua.
Mielenkiintoista kuulla muiden näkemyksiä!
Vierailija kirjoitti:
Otsikko.
Itse olen vähän katkera ja pettynyt, kun vanhemmat eivät avusta yhtään. Teen satunnaisesti keikkatöitä,mutta silti olen joutunut nostaan opintolainaa. Hirvittää valmistua kymppitonnien velkataakan kanssa. :-(Uteliaisuudesta haluaisin tietää, miten muita opiskelijoita autetaan?
Miksi murehdit opintolainasta? Kyllä sen saa korkoineen anteeksi jos asiat menee huonosti. Eikä siinä edes menetä luottotietoja.
Itse sain n 14000 euroa korkoineen anteeksi.
Minua ei ole vanhemmat auttaneet yhtään. Kyse ei ole siitä etteivätkö haluaisi rahallisesti tukea vaan ovat itsekin hyvin tiukassa taloudellisessa tilanteessa. Lainat on nostettu tappiin asti, töitä olen tehnyt koko opiskeluajan. Kyllä sillä on pärjännyt. Vähän ne lainasummat hirvittää mutta mielummin olen lainaa ottanut kun stressannut siitä riittääkö rahat kaikkiin menoihin. Pk-seudulla opiskelen joten vuokra nielee suurimman osan. Välillä on harmittanut jonkun isomman hankinnan edessä (esim kun läppäri hajosi) ettei vanhemmat pystyneet jeesaamaan varsinkin kun huomaan paljonko opiskelukavereitani autetaan taloudellisesti. Mutta oon nyt tilanteen hyväksynyt koska kyse ei tosiaankaan ole siitä etteivätkö vanhempani haluaisi auttaa, varmasti auttaisivat jos heillä vaan varaa olisi.
Saan epäsäännöllisen säännöllisesti noin 100e/kk, äiti myös maksaa puhelinlaskuni (liittymää ja laskua ei ole koskaan siirretty nimiini).
Jos on isompaa tarpeellista ostettavaa, niin saan usein pientä sponssia. Esimerkiksi talvitakki ostettiin viime talvena äidin kanssa yhdessä.
Olen erittäin kiitollinen saamastani avusta.
Auttavat välillä, usein niin, että lainaan heiltä rahaa ja makselen takaisin sitten. Joskus taas antavat hyvää hyvyyttään rahaa ja maksavat minun auton vakuutukset ja omat sairaalakuluni ja tämäkin on jo ihan liikaa, kiitollinen olen.
Ps. Nostan itse lainaa myös, sitä on turha pelkää.
En saa enkä ole koskaan saanut. Mulla on aika paskat vanhemmat, eivät ole edes soittaneet koskaan kysyäkseen, miten menee ja tulenko käymään. Isä on soittanut muutaman kerran ja pyytänyt rahaa lainaan...minulta! Vuodatuksesta huolimatta en ole enää katkera. Kaikista ei vain ole vanhemmiksi.
Olet vähän katkera ja pettynyt?! Minkälainen lellikki olet?
Omat vanhemmat ovat pienituloisia, joten rahat eivät riitä edes lääkkeisiin. Käyn töissä opintojen ohella, jotta pystyn kustantamaan heidän lääkekulut. En toivo, että jättävät joitakin lääkkeitä ottamatta säästäkseen rahaa. Ja juu, olen reippaasti yli parikymppinen ja asun kotona, jotta saan enemmän rahaa säästettyä/ei ole niin kova paine tehdä ympäripyöreitä päiviä. Sinkkutalous ei ole halpaa, eikä tässä elämäntilanteessa ole edes mahdollista.
Välillä on hiton rankkaa, kun osa-aikatyö muuttuu kiireisinä kausina kokoaikatyöksi ja päälle vielä 40h/vko luentoja + läksyt. En ole katkera, enkä pettynyt. Itsellä opintolainaa yli 10 000 € (opinnot venyneet edellä mainituista syistä), mutta saisin sen kyllä maksettua vuodessa tai parissa pois, jos työllistyn valmistumisen jälkeen kokoaikaiseksi. Korot ovat äärimmäisen matalat verrattuna pari vuosikymmentä sitten eli 15-20% paikkeilla.
Kaveripiirissä on tietysti niitä parempaan tulotasoon kuuluvia, jotka saavat vanhemmiltaan lukiosta valmistujaislahjaksi asunnon Helsingin keskustasta tai sen tuntumasta. En ole kade heille, mutta välillä olisi vaan niin ihana päästä rättiväsyneenä nopeasti kotiin nukkumaan ... Asutaan kehä III ulkopuolella pakosta (halvempi vuokrataso) ja päivittäiseen koulu-/työmatkaan menee 2-3 h riippuen ruuhkista.
Itse jo aikoja sitten valmistuneena, en saanut vanhemmilta säännöllisesti rahallista tukea. Jouluna ja synttärinä sain jonkun isomman summan (300-500mk), opintolainaa oli pakko nostaa. Töissä kävin opintojen loppuvaiheessa. Joskus iskä maksoi jonkun isomman laskun tai veromätkyt.
Nyt omat lapset alkaa olla sen ikäisiä, että vuoden-parin sisällä lähtevät opiskelemaan ja nyt jo ihmettelen, että miten ne pärjää jos en pysty niitä taloudellisesti avustamaan?. Isänsä onneksi on varakkaampi ja auttaa varmasti.
En ole senttiäkään saanut porukoilta sen jälkeen kun muutin pois kotoa. En myöskään nosta opintolainaa, vaan rahoitan elämäni tekemällä töitä opiskelujen ohessa. Haittapuolena se, että kalenteri täynnä tekemistä, mutta eipähän tarvitse keltään rahaa pyytää.
Isä laittaa 60€/kk ja kerran auttoivat suuremmin kun kissalle tuli kallis eläinlääkäri eikä mun säästöt riittäny. Varmasti auttaisivat uudestaanki yllättävissä menoissa.
Eivät auta. Opintolainaa on n. 12000 ja vielä on opiskelua jäljellä, ajattelin ehkä vielä toiselle alalle. Joskus äiti maksaa jonkun laskun jos en pysty, mutta nekin maksan sitten vaikka osissa takaisin.