Olenko tunnevammainen?

Joo, siis sellainen tunnevammainen olen. En itseasiassa ole ikinä kokenut sitä, miltä tuntuu kun toinen rakastaa. Omat vanhempani olivat hyvin etäisiä ja veljeni on sen verran vanhempi, ettei meillä ole kovin läheistä suhdetta. Oikeastaan, en edes osaa kaivata sellaista. Seurustelu, parisuhde ja tulevaisuudessa yhteenmuutto tai avioliitto ovat ihan vieraita ajatuksia. Tällainen on aika pelottavaa, vaikka mitään hätää ei ole, olen kuitenkin vasta 19v

Seurustelusta olen joskus haaveillut, mutta sitten se mitä se olisi/on oikeassa elämässä ei houkuttele. Siis se, että olisi jonkun kanssa lähekkäin ja katsottaisiin vaikka leffaa, pussailtaisiin, halailtaisiin ja hellittäisiin, kylki kylessä istuttaisiin sohvalla ja vain hengaillaan. En tulisi multa luonnostaan. Sitten seksistä puhumattakaan. Koko ajatus melko vastenmielinen.

Jostain luin joskus, että jos ei rakasta itseään ei voi tulla rakastetuksi. Pidän kyllä itsestäni, mutta en pidä itseäni viehättävänä siinä mielessä, että joku rakastaisi minua. Mietin, että onko tämän tilanteeni juuret tuolla kotipuolessa? Onko vanhempieni etäisyys tehnyt minusta tällaisen? En ole ollut kiusattu tai muuten kaltoinkohdeltu, en ole kokenut mitään henkisiä järkytyksiä, enkä ole edes mielestäni ulkoisesti ruma.

Olen pohtinut, josko olisin aseksuaali, mutta se ei ihan päde sillä koen kyllä seksuaalisia haluja ja masturboin. En vain osaa ajatella harrastavani seksiä toisen kanssa.

En tiedä saiko kukaan tästä nyt mitään selvää, mutta tulipahan nyt purettua tätä juttua johonkin.