voiko tällainen ajattelutapa olla totta?

Mutta ajattele myös toisin, joillekin voi olla kovapala kun miehesi on kuollut, on rankkaa huomata että miehesi on " korvattu" .

Kaikki kun ei voi eikä pysty ajattelemaan vain sinun onnea ja samalla tavalla kuin sinä, ikävä kyllä.

älä välitä. ei kenenkään tosiaan pitäisi joutua elämään yksin. Tuskin menehtynyt miehesikään olisi sitä halunnut sinulle.

Toisaalta pienesti ymmärrän sukulaisiasi, ja kuitenkaan en. Varmasti se ajatus, että " kuinka koskaan voi enää rakastaa ketään toista?" on monilla hyvin vahvana pinnassa.... Löysitkö uuden kumppanisi pian leskeksi jäätyäsi?

moni iäkäs ihminen on itsekin näin toiminut.

Isän kuolemasta on jo yli 10v ja äitini oli leskeksi jäätyään viisikymppinen. Kyllä hän joskus ihmettelee, että kuinka joku voi mennä puolisonsa kuoleman jälkeen uusiin naimisiin.

Mutta on nuoriakin jotka eivät hyväksy uusia naimisia. Niinikään äitini tuttavapiirissä on nainen, joka ei ole vielä kertaakaan nähnyt uuden aviomiehensä aikuisia lapsia perheineen, vaikka asuvat 20km kilometrin päässä. Lapset eivät hyväksy, että isä on mennyt uusiin naimisiin jäätyään leskeksi, kun heidän äitinsä kuoli... Ja lapset ovat jo melkein nelikymppisiä. Ihan harmittaa tämän vanhemman pariskunnan puolesta. Ihan ovat molemmat mukavia ihmisiä ja kumpikin tahoillaan leskiä. PItivät oikein mukavat häät, mutta miehen lapsia ei siellä näkynyt.

Silläkin voi olla merkitystä.

Mutta ole välittämättä heidän puheistaan, tärkeintähän on että olet onnellinen.