Välillinen kuolemassa "avustaminen"
Olen siis hoitajana eräällä pitkäaikaissairaiden osastolla Pohjoisessa.
Osastolla on henkilö, joka on ns. luovuttanut. On iäkäs, muistikin on jo huono. Tämä henkilö kieltäytyy nykyään lähes kaikesta ruoasta, syö erittäin vähän (on siis syötettävä), eikä halua nousta sängystä istumaan tai mennä ulkoilemaan yms. Omaiset tai muukaan ei kiinnosta.
Ymmärrän että ihmisellä on itsemääräämisoikeus, mutta toisen hidasta riutumista on kamala katsella.
Oikeastaan työ tämän henkilön kanssa on hänen kuolemansa välillistä avustamista, vaikka hoitajana jollain tapaa haluaisin kuitenkin suojella elämää. Tietenkin huolehdimme henkilön puhtaudesta ja kivuttomuudesta.
Miten te (sos. ja terveysalojen ihmiset, mutta saavat muutkin vastata), suhtautuisitte tähän, mitä ajatuksia herättää? Mitä tekisitte?
Pitäisikö eutanasia sallia tällaisessa tilanteessa?
Ps. Henkilö ei ole tunnistettava, tiedän tätä tapahtuvan enemmänkin, joten älkää tulko puhumaan vaitiolovelvollisuudesta
Kommentit (14)
Olen samaa mieltä, tietenkin ihmisellä on oikeus päättää kuolla. Ongelma on enemmänkin minun, kun koen vaikeaksi viedä täyden tarjottimen pois päivästä toiseen. En voi auttaa ko. henkilöä mitenkään, hän ei nuorru enää tai tule terveeksi. Silti koen itseni riittämättömäksi ja olen pahoilla mielin. Tätä en tietenkään näytä tälle henkilölle.
T. Ap
Ravitsemusterapeutin ja psykiatrin konsultaatiot ovat paikallaan. Kuinka usein teillä käy lääkäri jolle voisi kertoa asiasta? Sinähän et siis millään tasolla ole oikeutettu päättämään toisen elämästä tai kuolemasta.
Lääkäri on tietoinen asiasta. En päätä mitään kenenkään puolesta, mistä niin päättelit?! Joka aterilla on tarjotaan ruokaa ja yritetään! Joka päivä voi nousta ulos ja 1-2kertaa viikossa ulkoilumahdollisuus. Mutta henkilö kieltäytyy ja syö vain vähän eikä suostu mihinkään. Emme voi pakottaa.
Niin ja tuosta eutanasialla tarkoitin aktiivista eutanasiaa. Että jos henkilö on vanha ja sairas, pitäisikö aktiivinen eutanasia sallia.
Onhan tällainen passiivinen eutanasia varmasti kamalan tuskallista odottelua ko. henkilölle, ja vain pitkittää tämän kärsimystä.
En siis koe toteuttavan tai päättäväni itse tässä tapauksessa mistään eutanasiasta. Se oli kysymys, johon olin kiinnostunut kuulemaan mielipiteitä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Lääkäri on tietoinen asiasta. En päätä mitään kenenkään puolesta, mistä niin päättelit?! Joka aterilla on tarjotaan ruokaa ja yritetään! Joka päivä voi nousta ulos ja 1-2kertaa viikossa ulkoilumahdollisuus. Mutta henkilö kieltäytyy ja syö vain vähän eikä suostu mihinkään. Emme voi pakottaa.
Hänen paikkansa olisi muualla kuin teillä tällä hetkellä, meillä erikoissairaanhoidossa viuhuu kyllä hyvin nopeasti M1-lähete jos ei ruoka ala kelpaamaan...
Kieltäytyykö ruuasta, vai eikö kykene nielemään? Saako lisäravinteita? Miten lääkitys, mielialalääke, kipulääke yms.?
Olen itse hoitanut pitkäaikaispotilaita kauan, mieleen on jäänyt mies, jota hoisin kahdeksan vuotta, hän ei liikkunut, tai puhunut, ei reagoinut puheeseen,söi kyllä syötettynä. Koko kahdeksan vuoden aikana kukaan ei koskaan käynyt katsomassa häntä, omaisia ei ollut. Sitten hän vain eräänä yönä kuoli pois.
On vain hyväksyttävä, että ihmiset hiipuvat ja sitten kuolevat pois, joku nopeammin, toiset hitaammin. Itse koen, että ainakin yritän tehdä ihmisen elämästä edes vähän siedettävämpää parhaani mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Niin ja tuosta eutanasialla tarkoitin aktiivista eutanasiaa. Että jos henkilö on vanha ja sairas, pitäisikö aktiivinen eutanasia sallia.
Onhan tällainen passiivinen eutanasia varmasti kamalan tuskallista odottelua ko. henkilölle, ja vain pitkittää tämän kärsimystä.
En siis koe toteuttavan tai päättäväni itse tässä tapauksessa mistään eutanasiasta. Se oli kysymys, johon olin kiinnostunut kuulemaan mielipiteitä.
Ap
Jos kyse on siitä että ihmisellä ei ole elämänhalua, mutta hän ei esim. muistisairauden takia ole kykenevä tekemään päätöstä aktiivisesta eutanasiasta, kuka sen päätöksen teksi, miten se päätös esim. kirjattaisiin jos sen pitäisi tehdä "täysissä sielun ja ruumiin voimissa", kuka määrittelisin oikean ajankohdan aktiivisille toimille?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lääkäri on tietoinen asiasta. En päätä mitään kenenkään puolesta, mistä niin päättelit?! Joka aterilla on tarjotaan ruokaa ja yritetään! Joka päivä voi nousta ulos ja 1-2kertaa viikossa ulkoilumahdollisuus. Mutta henkilö kieltäytyy ja syö vain vähän eikä suostu mihinkään. Emme voi pakottaa.
Hänen paikkansa olisi muualla kuin teillä tällä hetkellä, meillä erikoissairaanhoidossa viuhuu kyllä hyvin nopeasti M1-lähete jos ei ruoka ala kelpaamaan...
Saatat olla oikeassa. Tuntuu, että joskus näillä pitkäaikaisosastoilla vaan odotellaan että ihmiset kuolevat... kuulostaa kamalalta, mutta ei erittäin iäkkäille muistamattomille tarjota hoitoa samalla tavalla kuin muille.
Mietin kuitenkin, voiko väkisin ihmistä laittaa letkuruokintaan, edes pakkohoidossa? Kyseessä on siis muistisairaus eikä psyykkinen sairaus (vaikka onhan muistisairaus sitä tietyllä tavalla, tarkoitan että henkilö ei ole psykoosissa tms). Henkilö ei tästä parane enää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lääkäri on tietoinen asiasta. En päätä mitään kenenkään puolesta, mistä niin päättelit?! Joka aterilla on tarjotaan ruokaa ja yritetään! Joka päivä voi nousta ulos ja 1-2kertaa viikossa ulkoilumahdollisuus. Mutta henkilö kieltäytyy ja syö vain vähän eikä suostu mihinkään. Emme voi pakottaa.
Hänen paikkansa olisi muualla kuin teillä tällä hetkellä, meillä erikoissairaanhoidossa viuhuu kyllä hyvin nopeasti M1-lähete jos ei ruoka ala kelpaamaan...
Saatat olla oikeassa. Tuntuu, että joskus näillä pitkäaikaisosastoilla vaan odotellaan että ihmiset kuolevat... kuulostaa kamalalta, mutta ei erittäin iäkkäille muistamattomille tarjota hoitoa samalla tavalla kuin muille.
Mietin kuitenkin, voiko väkisin ihmistä laittaa letkuruokintaan, edes pakkohoidossa? Kyseessä on siis muistisairaus eikä psyykkinen sairaus (vaikka onhan muistisairaus sitä tietyllä tavalla, tarkoitan että henkilö ei ole psykoosissa tms). Henkilö ei tästä parane enää.
Kyllähän hänellä voi olla vaikka mitä nielemisproblematiikkaakin taustalla, siihen kun lisää muistin ongelmat niin siinä vaikuttaisi itse kukin elämänhaluttomalta vaikka sitä ei oikeasti olisi. En osaa suoraan sinua auttaa muutoin kuin että puhu teidän lääkärille, pohtikaa näitä muita mahdollisuuksia. Pitkäaikaissairaillakin on oikeus elämään. Joku aikaisempi kauniisti puhui että kuka sen hoitamatta jättämispäätöksen voisi edes tehdä kun potilas ei itse osaa ottaa asiaan enää kantaa, lääkäri on tässä asiassa oikea taho.
Vierailija kirjoitti:
Kieltäytyykö ruuasta, vai eikö kykene nielemään? Saako lisäravinteita? Miten lääkitys, mielialalääke, kipulääke yms.?
Olen itse hoitanut pitkäaikaispotilaita kauan, mieleen on jäänyt mies, jota hoisin kahdeksan vuotta, hän ei liikkunut, tai puhunut, ei reagoinut puheeseen,söi kyllä syötettynä. Koko kahdeksan vuoden aikana kukaan ei koskaan käynyt katsomassa häntä, omaisia ei ollut. Sitten hän vain eräänä yönä kuoli pois.
On vain hyväksyttävä, että ihmiset hiipuvat ja sitten kuolevat pois, joku nopeammin, toiset hitaammin. Itse koen, että ainakin yritän tehdä ihmisen elämästä edes vähän siedettävämpää parhaani mukaan.
Lääkitys on mielialaan ja kipuihin. Syöttettynä ei fyysisiä ongelmia syömisessä, nieleminen onnistuu. Osaa kieltäytyä sanallisesti kyllä, ja vastaa kysymyksiin jne.
Kiitos vastauksesta, vaikka tarina oli ikävä, viestisi oli lohduttava.
Kiitos kaikille vastauksista! Otan asian uudelleen esille kun lääkäri taas tulee.
Vierailija kirjoitti:
Passiivista eutanasiaa olisi hyvin vaikea kieltääkään ja toisaalta minusta sen suhteen ihmisellä kuuluu olla itsemääräämisoikeus.
Ainakin minun mummoni halusi kuolla pois aktiivisesti koska hän oli petipotilas. Lopetti syömisen ja oli loppuaikoina tipassa.
Toisinaan vanha sairas ihminen vaan luovuttaa, on ainaisia vaivoja, kokee että se on nyt tässä, ruoka ja juoma ei maistu, ei välttämättä edes masennusta, ei vaan enää jaksa elää. Tiedostetaan, että jos en syö ja juo kuolen, sallittakoon se vanhalle ja väsyneelle, helpottaa heidänkin lähtöään. Jostain syystä usein ihmiset kuollessaankin ovat enemmän huolissaan jälkeen jäävistä kuin itsestään.
Kerran eräs tälläinen luovuttaja pyysi että toisin jotain, jolla pääsee pois, kun sanoin että en voi, se katsotaan murhaksi, ymmärsi asian ja kävimme kauniin keskustelun kuolemasta.
Passiivista eutanasiaa olisi hyvin vaikea kieltääkään ja toisaalta minusta sen suhteen ihmisellä kuuluu olla itsemääräämisoikeus.