Lue keskustelun säännöt.
4v tarvitsee äidin leikkikaveriksi, muuten tulee itkupotkuraivari?
09.09.2016 |
Olin käymässä yhden yh-kaverini luona ja huh huh sitä menoa. 4-vuotias ei osaa ollenkaan leikkiä yksin, koko ajan pitäisi olla aikuisen mukana pelaamassa, leikkimässä, piirtämässä, juoksemassa. Ruokailemisestakaan ei tule mitään kun pelit odottavat. Siivoaminen ei tule kysymykseenkään, kun lapsi roikkuu jalassa. Elokuvan katsomiseenkin tarvitaan äiti viereen ja tylsän kohdan sattuessa pakko vaihtaa filmiä. Illalla äippä on niin poikki, että nukahtaa sohvalle. Mitään aikuisten asioita on turha hoitaa, äidin kavereista tulee automaattisesti lapsen leikkikavereita, jotka eivät todellakaan saa istua keittiössä kahvittelemassa ja maailman menosta puhumassa :)
Ja joku vielä väittää, että yh-äideillä on helppoa, eivät he tarvitse mitään päiväkoteja, makavat vaan sohvalla ja juoruilla pihoilla muiden kanssa.
Enkä nyt tarkoita, että lapsen pitäisi istua yksin hiljaa nurkassa ja piirtää paperille, tottakai lapsi saa leikkiä ja touhuta ja vanhempien on hyvä olla mukana, mutta onko tuo "kaikilla" yh:lla tuommoista, ettei ehdi kissaa sanomaan ja pyykkiä pistämään koneseen kun pitäisi jo uutta peliä pelata? Miten tuommoista jaksaa, vai tottuuko siihen rumbaan nopeasti?
Kommentit (6)
En ole yh, mutta meillä on 4v talossa myös ja tommonen vaihe on meillä nyt päällä. Ja siis nimenomaan vaihe, ei hän nyt koko elinikäänsä ole yhtä roikkuvainen ollut kuin nyt.
4-vuotiaalla alkaa tulla mielikuvitusta, on siksi monesti hassuja pelkoja kaikenlaisia, lisäksi tulee se vaihe missä ihastutaan vastakkaista sukupuolta olevaan vanhempaan ja ollaan mustasukkaisia taas toiselle (meillä siis poika, joka nyt tuntuu olevan äidissä kiinni 24/7). On myös sitä irtaantumista vanhemmasta kun on jo "iso" mutta kuitenkin vielä niin pieni.
En mä aina jaksakkaan ja useamman kerran päivässä joudun torjumaankin ne leikkiinkutsut ym. Kun meillä on muitakin lapsia ja kotityöt ja elukka..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi lapsella sitten on ne vanhemmat ellei heitä ole tarkoitettu läsnäoloon? Ruokaa ja vaatteet päälle niin siinä sitten on se vanhmman rooli ja sitten voi tehdä vaan niitä aikuisten juttuja kavereiden kaa...
Aika usein esikoisen kanssa näkee noin tapahtuvan ja ylipäänsä yhden lapsen perheissä. Tuntuu vähän hölmöltä,kun kaveri valittaa ettei saa mitään tehtyä ja on yksi 5vuotias lapsi. Sitten ihmettelee miten olen siivonnut ja pessyt ikkunoita lasten 10v,2v ja 2kk kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Aika usein esikoisen kanssa näkee noin tapahtuvan ja ylipäänsä yhden lapsen perheissä. Tuntuu vähän hölmöltä,kun kaveri valittaa ettei saa mitään tehtyä ja on yksi 5vuotias lapsi. Sitten ihmettelee miten olen siivonnut ja pessyt ikkunoita lasten 10v,2v ja 2kk kanssa.
Itsekkin kolmen lapsen äitinä on kuitenkin sanottava, että parhaimmillaan kolme lasta viihdyttää toisiaan niin hyvin että sillä aikaa saa vaikka ja mitä kotona tehdyksi... Toista se oli silloin kun oli vaan yksi lapsi, joka haki seuraa koko ajan meistä vanhemmista kun ei ollut niitä sisaruksia viihdyttämässä. Tai siis esikoisvauva! Aivan eri asia kuin tuo kolmas, joka möllöttää tyytyväisenä sitterissään katselemassa sisarusten touhuja. Ihan eri asia kuin esikoisen kanssa, jolla ei ollut muuta kateltavaa kuin äiti laittamassa tiskejä koneeseen (= huuto tuli).
Toki kolmen kanssa on myös paljon enemmän hommaa monessa, esim. pukemistilanteet. Huh.
Varmasti helpompaa on kun on sekä äiti että isä ja mieluiten myös niitä sisaruksia. Yksi vanhempi + huomiota kaipaava vilkas lapsi vie varmasti paljon energiaa. Touhukkaita päiviä varmasti riittää, mutta kyllähän se aikuinen ihminen kaipaisi välillä myös sitä omaa aikaa, tai aikaa ylipäätään hoitaa kotitöitä ja muita asioita.
Ei ole normaalia tuo, tai siis tuskin lapsessa mitään vikaa on, mutta äitinsä on totuttanut lapsen siihen, että on aina leikkimässä ja passaamassa. Kyllä 4-vuotiaan pitää osata olla yksinkin.