Eilen " 10 kirjaa" -ohjelmassa kriitikko pilasi taas show' n

Peppi-kirjoissa olevien kukkahattutätien tasolle.

mutta eilinen oli jotain ärsyttävää. Hävetti ihan hirveästi, kun muija tärisi raivosta, kädet kävivät. Säälitti se ihanan sympaattinen vieraskin, kun muija vastapäätä tuolleen viuhtoo.

ole oikein, että illan vieras joutuu puolustamaan omaa lempikirjaansa ja valintaansa samalla kun seko heiluu naaman edessä.

Onneksi Jaana ja Mikko hoitivat EV:ssä homman hienosti.

hyvistä asioista, samoin naistenlhedistä jne. Nämä ovat kaikki asioita jotka eivät aukea yhtään perinteisille feministeille eivätkä rivimiehille tieteellisessä maailmassa.



Miksei Annalla saisi olla mielipidettä Pepistä? En nähnyt ohjelmaa eilen, mutta minusta on ihan asiallista tuoda esille, että miksi tytötn on pakko olla reteä, pärjäävä, itsenäinen yksinäisyyteen saakka ollakseen täysvaltainen yhteiskunnan jäsen.



Miksi kiltiti tytöt ovat ongelma?

Vierailija:

ole oikein, että illan vieras joutuu puolustamaan omaa lempikirjaansa ja valintaansa samalla kun seko heiluu naaman edessä.

ja eiköhän siinä ole tavoitteena eri näkökulmien esittely, ei vain se, että yksi tuo esille kirjan ja muut sanovat, että " joo, mahtavaa, upea teos kertakaikkiaan" .

mutta mua ärsyttää yli kaiken tossa ohjelmassa, että oli kyseessä mikä kirja tahansa pepistä länsirinamalta ei mittä uuttaaan niin aina siellä sorretaan naisia ja annetaan vääränläista naiskuvaa, tämä siis kortelaisen mielipide. ei olis mulle ikinä tullu mieleen olla kamalan vihainen peppiä lukiessä kun toi annika on niin sorrettu ja naisen irvikuva

kyllä Peppi oli minulle lapsena jonkinlainen alter ego. Hän sai asua itsekseen ihanassa puutalossa, joka oli täynnä salaperäisiä sokkeloita ja aarteita. Hän piti kotonaan hevosta ja apinaa, ei tarvinnut käydä koulua, hänellä oli rahaa ja rohkeutta vastustaa virkavaltaa, kouluviranomaisia ja sosiaalitanttoja. Peppi on oikea anarkisti! En koskaan surkutellut hänen yksinäisyyttään tai perheettömyyttään - itse asiassa kadehdin juuri sitä.



Tommi ja Annika taas edustivat suorastaan karikatyyrimaisesti ruotsalaista kansankotimeininkiä. Selvästi Lindgrenin kannanotto kotimaansa yhteiskuntajärjestykseen.

päässyt jossain vaiheessa kitumaan pois.



Kysehän on lapsuuden fantasioista. Kyllä sitä joskus,

etenkin mökötyksen hetkillä, muistaa unelmoineensa siitä, että

eläisi ihan itsenäisesti; voisi vaikka vain marssia karkkikauppaan ja mättää laareista, upottaa naamansa täytekakkuun ja kahmia lelut kaupan hyllyltä, kukaan ei käskisi siivoamaan, ja olisi lemmikkejä tupa täynnä; vaikka sitten apina ja heppa.

Tyttönä vielä ajatus siitä, että kiusaajapoikia ojentaisi oikein olan takaa, oli varsin ihastuttava!

Ja aikuiset, jotka vain kieltävät ja kieltävät ihan kieltämisen ilosta, sen kummemmin perustelematta olisivat sietäneet saada opetuksen! :)



Peppi ei ole minun lapsuuden kirjallisuuteeni kuulunut, mutta silti... hieman surullista aikuisen ajattelua rinnastaa Peppi jonkun nistin heitteillejätettyyn lapseen, kun kyse on kuitenkin jostain lapselle lohtua tuovasta satumaailmasta.



Tuo nainen, joka paatoksella ohjelmassa puhui, taitaa olla aika nuori..?

juttelin tyttärieni (4v ja 6v) kanssa asiasta tänään. En tietenkään tuosta ohjelmasta, vaan kysyin heiltä, onko Peppi heistä onnellinen vai surullinen. Onnellinen kuului vastaus heiltä. Ja miksi? Kuulemma siksi, koska hän saa olla yksin! :)



Minua hykerryttää, kun Pepille eivät edes poliisit voi mitään. Annika ja Tommi elävät sitä turvallista perhe-elämää ja hehän kadehtivat Peppiä!

Sekin, kun raivosi, että Tommi valitsi aseen ja jotain muuta stereotypisen " poikamaista" lelukaupasta, kun taas Annika nuken. Miksi nainen tästä syystä aivan tärisi raivosta? Näinhän olisi lelukaupassa todennäköisesti tuollaisen perheen, josta tommi ja Annika lähtöisin, lapset valinneet. Toisin päivn jos olisi lelutoiveet laitettu, niin teennäistähän se jo olisi ollut.

Ja oikeasti; minunkin tyttäreni valitsisi nuken ennen pyssyä ja naapurin poika varmaan sen pyssyn. Eikä meillä olla siihen mitenkään ohjailtu. Toki voi sanoa, että tämä yhteiskunta on varmasti ohjaillut kaikenlaisin piiloviestein (tai suoremminkin). En näe tässä mitään pahaa; toivoo sitten autoa tai nukkea, ihan sama. Antaa lasten olla lapsi ja toteuttaa omaa persoonaansa, ja pitää kiinni omista unelmistaan.

Vierailija:

39v, kenties vaan syntyjään hapan t..

Koittakaa nyt kestää, jos jollain on vähän erilainen mielipide kuin teillä. Tai ehkä ne vaan meni yli hilseen... Jos vaan menisitte takaisin silittämään miestenne kauluspaitoja...

Ylianalysointia, sovinististen piiloviittausten etsimistä kaikesta, peruspessimismiä. Minä olen tykännyt Kortelaisen kirjoista, vaikkakin em. asiat tökkivät varsinkin uusimmissa. En kauheasti tykkää Kortelaisen tyylistä ohjelmassa.

On ärsyttänyt jo aiemmin mm. Jälkiviisaissa. Se koittaa aina häkemalla hakea " erilaista näkökulmaa" , ja siihen homma kaatuukin...



On eri tarkastella asioita eri näkökulmasta mitä " yleinen mielipide on" , kun tehdä siitä itseistarkoitus. Ja hänen tyyli puhua on ärsyttävä. Pari hänen kolumniaan lukeneena, niistä paistaa myös rivien välistä " olen niin kultturelli" wannabe asenne.



On eri asia esim. kuunnella klassista koska nauttii siitä, kun kuunnella sitä vain itseään korostaakseen...

Vierailija:

Ylianalysointia, sovinististen piiloviittausten etsimistä kaikesta, peruspessimismiä. Minä olen tykännyt Kortelaisen kirjoista, vaikkakin em. asiat tökkivät varsinkin uusimmissa. En kauheasti tykkää Kortelaisen tyylistä ohjelmassa.

t. toinen taidehistorioitsija, jolla ei ole yhtä suurta itsekorostuksen tarvetta

minusta Kortelaisella (taas kerran) aika ylikorostunut, Kortelainen näki kaiken vain tyttö/poika-vinkkelistä. Minusta Pepissä on kyse enemmänkin aikuisten ja lasten maailman vastakkaisuudesta, siitä että lapsi, oli sitten tyttö tai poika, uhmaa aikuisten luomia sovinnaissääntäjä.

Niin niissä kaikissa (kaikkia en ole lukenut, mutta lukemissani) on hyvin vahvasti esillä lapset/aikuiset asetelma. Lapset pärjäävät hyvin ilman aikuista, vanhemmat välittävät ja ovat " taustalla" , mutta lapset seikkailevat itsenäisesti.

Lapset ovat myös monessa asiassa aikuisia fiksumpia.



Minusta on hyvä, että Lingrenin kirjoissa on vastakkain asettelua myös öasten välillä. Esim. veljeni Leijonamielessä isoveli on " sankari" ja Korppu heikko jne. vaikka kehittyykin kirjan edetessä.



Lingren tavoittaa minusta hyvin lapsen maailman. Niissä on anarkistisuutta, mutta lapset ovat pohjimmiltaan oikeuden mukaisia ja viisaita. Esim. Peppi kirjoissa on minusta Annikan ja Tommin rooli se, että he ovat " tavallisia lapsia" , ja heidän kautta lukija (lapsi) pystyy samaistumaan paremmin Peppiin. Peppi on " ihannoinnin kohde" , mutta on mukavaa että Pepin kavereiden ei tarvitse olla samanlaisia, vaan ihan " tavallisia" .

Itse lapsena pidin tommia ja annikaa ääliömäisen kiltteinä ja oksettavan sopeutuvina, peppiä taas jotenkin rasittavana. Mua ärsytti se, että miksi sen oli pakko aina liioitella niin paljon. Miksi se ei voi vaikka ostaa karkkia vähän joka päivä. Mutta ehkä se oli just sinä aikana NIIN harvinaista, meillä kotona oli kaikkea yllin kyllin.



Vaikka tykkäsin kyllä muuten peppi-kirjoista.