En käytä huumeita, mutta tunnen olevani narkomaani/epäilyttävä - mikä mulla on?
Pitäisikö hankkiutua terapiaan?
Käytin joskus lyhyen aikaa päihteitä, lähinnä kokeilin muutamien kuukausien ajan, eikä se ollut kovin hardcore-menoa. Enää en ole käyttänyt mitään vuosiin, enkä edes ole juonut moneen kuukauteen. Teen kaikki asiat niinkuin "normaalit" mutta tuntuu, että esitän tätä elämää ja pian jään kiinni tai jotain. Minulla on joitain kavereita, jotka käyttävät tai ovat käyttäneet, en kuitenkaan ole tiiviisti yhdessä heidän kanssaan, koska en oikeasti halua sellaista elämää ja tiedän, että siinä menossa tapahtuu paljon pahaa. Mulle ehti tapahtua ikäviä juttuja jo siinä vuoden-puolentoista vuoden aikana ja voin hyvin kuvitella, mitä monta vuotta sellaista elämää tekee psyykelle ja kropalle.
Nykyisin harvat kaverini ovat myös entisiä päihteisiin suuntautuneita ja/tai hieman mielenterveysongelmia. Aina kun näen nistejä, ajattelen, että tuollainen minäkin oikeasti olen. En meinaa pystyä luomaan muuta identiteettiä.
En tiedä pitäisikö tästä olla huolissaan vai pitäisikö minun ottaa rennosti ja etsiä seuraa,joka on "taiteellista" mutta huumeetonta, vaikka sellaisia kavereita on aika vaikea löytää. Koetan löytää itselleni jotain suuntaa ja shoppailla uutta minuuttia, mutta mikään ei tunnu omalta - en ole oikein duunari, yliopisto-opiskelija enkä perheenäiti... Minkä tahansa esim. näistäkin voisin valita, mutta se olisi taas esittämistä, ei minua.
Kommentit (11)
.
Oletko pahasti kolauttanut päätäsi joskus, asutko epäterveellisessä, vaikkapa homeasunnossa, tai nauttinut jotain epäterveellistä, vaikkapa sieniä (ei aivan kuitenkaan myrkyllisiä). Noista saattaa tulla sellainen heiman epätodellisen tuntuinen olotila.
.
.
Niin meinasin, että jonkinasteinen aivovaurio tuntuu juuri tuolta.
Kannattaisi tietysti, mikäli huolestuttaa, käydä tutkituttamassa päänsä ihan sen varalta, että mahdollinen pään sisäinen kasvi saadaan rajattua pois tuosta tuon vaikutuksen ja tunteen tekemisen syistä pois.
.
Olen joo pienenä kolauttanut pääni pahasti. Asuntoa ei ole hometestattu. Mutta tää olo on mulla ollut kyllä pitkään. Ap
Minulla ei ole kasvainta päässä.ap
Vierailija kirjoitti:
Olen joo pienenä kolauttanut pääni pahasti. Asuntoa ei ole hometestattu. Mutta tää olo on mulla ollut kyllä pitkään. Ap
.
Voi kai se sekava olo aiheutua monesta muustakin syystä johtuen ja olla vain ajoittaista. Itse ainakin siedän kaikkea hieman huonommin, mikäli ollut huonolla syömisellä tai juonut liian vähän vaikkapa vain vettä. Myös olo on sillon sellainen omituinen. Huumeista en tiedä, kun en ole kokeillutkaan ikinä, ja oireista päätellen ei tarvitsekaan, kun nuppi jo valmiiksi osittain sekaisin.
Ymmärrän sua jotenkin. Olin itse pahasti masentunut ja parisuhteessa alkoholistin kanssa, itsekin päihteitä runsaasti käyttäen noin vuoden verran. Silti nykyäänkin tästä ylipäässeenä, kohta valmistuvana korkeakouluopiskelijana ja työssäkäyvänä tunnen olevani ikuisesti syrjäytynyt ja epäonnistunut. Tämä identiteetti jäänyt jotenkin elämään ja vaikea sisäistää nykyistä elämääni. Koen kuuluvani siihe huono-osaisten syrjäytyneiden kerhoon, vaikka todellisuus näyttäisi ihan toiselta.
Se stigma jää sieluun pitkäksi aikaan ehkä jopa loppuelämäksi? Se on sinun ristisi kannettavaksi. Kuitenkin jos tunnet syyllisyyttä ja häpeää se kertoo katumuksesta ja hyvyydestä, kehityksestä. Terveellinen ruokavalio ja urheuilu on parasta ''lääkettä'' siihen ns kurinalainen elämä.
Ehkä mulla vaikuttaa se, että päihteily osui johonkin tärkeään vaiheeseen identiteetin kehittyessä. Olin 19-20 -vuotias silloin. Juonut kyllä olin melko nuoresta jo. Ap
Kuulostaa siltä että ne päihteet hallitsee sinun ajatusmaailmaa vieläkin. Itellä kans taustaa ja kyllä ne yllättävän pitkään pyörii mielessä. Nykyään olen ns. viihdekäyttäjä mutta pitää olla varovainen että se pysyy siinä. Olen ollut kiinnostunut päihteistä jo teini-ikäisestä lähtien eikä se ole muuttunut vaikka ikää alkaa olemaan neljäkymmentä. Onneksi olen sen verran erakko että en pyöri missään porukoissa, niissä tapahtuu ikäviä juttuja. Tsemppiä sinne, toivottavasti löydät niitä taidekokemuksia ihan selvinpäin ;)
Samoja ajatuksia täällä. Mä olen elänyt nuoruuteni huonolla alueella ja liikkunut päihdeporukoissa 10 vuotta elämästäni. En ole itse käyttänyt kokeiluja ja alkoholia enempää. Nyt ihan perheellinen, korkeakoulututkinto ja työelämässä, mutta tunnen itseni kaikesta niin ulkopuoliseksi. En osaa ystävystyä ns.normaalien ihmisten kanssa, mutta hörhöjen kanssa tulen paremmin toimeen. En ole viidentoista vuoden jälkeenkään päässyt irti siitä omasta päihde-elämäidentiteetistä.
*minuutta -ap