Mahdollinen repeäminen synnytyksessä pelottaa

Miksi pelkäät repeämistä? Onko sinulla jotain erityistä syytä pelkoon? Pelkopolille?

Keho muuttuu anyway. Jo odotusaikana. Et näytä ikinä enää 100 % samalta kuin ennen. Mutta et olekaan ikinä enää sama ihminen. Olet äiti.

Repemiä tulee joillekin. Toisille pahoja. Jotkut saadaan kasaan kursittua, ei kaikkia.

Sektio ei oo riskitön. Jää arpi. Voi olla kipuja haavalla loppuelämän.

Sun pitää vaan punnita et haluatko lapsen riskeistä huolimatta.

Kannattaa ottaa juuri tämän takia mies mukaan synnytykseen että hänä voi pitää siellä alapäässä vahtia ettei repeä koko tavara ja  ala ulosteet valumaan pitkin lattioita.

Neljä lasta eikä yhtään repeämää. Synnytysten jälkeen en ole ollut millään kerralla yhtään kipeä mistään. Enkä varmasti ole mikään erikoistapaus. Voinko tsempata sua jotenkin? <3 Synnyttäisin taas ihan milloin vaan, elämän parhaita kokemuksia.

Joskus täällä oli linkki jonkinlaiseen pallolla venytykseen. Oletko tietoinen sellaisesta.

Onhan nuo repeämät ikäviä.

Tsemppiä :)

Ei se ole niin kamalaa kuin voisi kuvitella, tilanne on niin erilainen kuin normaalisti. Siis ei ole sama asia kuin jos sulta nyt yhtäkkiä repeäisi ihoa. Itse en huomannut repeämistä ollenkaan, ponnistaminen ja lapsen syntyminen tuntui vain helpottavalta pitkään kestäneiden supistusten jälkeen. Jos kipua tunteekin niin se menee tosi nopeasti ohi. Voit verrata vaikka siihen että potkaiset vahingossa varpaan seinään.

Jos repeät niin että ommellaan niin VAADI puudutus. Älä anna kätilön koskea alapäähäsi ilman. Minusta se on järkyttävintä näissä synnytystarinoita että on ommeltu ilman puudutusta, millä hemmetin keskiajalla jotkut kätilöt vielä elää...

Vierailija kirjoitti:

Keho muuttuu anyway. Jo odotusaikana. Et näytä ikinä enää 100 % samalta kuin ennen. Mutta et olekaan ikinä enää sama ihminen. Olet äiti.

Repemiä tulee joillekin. Toisille pahoja. Jotkut saadaan kasaan kursittua, ei kaikkia.

Sektio ei oo riskitön. Jää arpi. Voi olla kipuja haavalla loppuelämän.

Sun pitää vaan punnita et haluatko lapsen riskeistä huolimatta.

No nyt on liian myöhäistä katua kun rv 34 menossa.. ap

Pelkään repeämistä enemmän kuin mitään muuta. Itse olin todella pienikokoinen ja vauva taas on arvioiden mukaan suuri. Ei hyvä yhdistelmä omaan korvaan. Olen kerran revennyt pienesti yhdynnässä ja ajatus siitä kivusta sata kertaa pahempana saa mahahapot nousemaan suuhun. Pelkoa lisää myöskin varsinkin neuvolatädin vähättely ja lähestulkoon sen (repeämisvaaran) olemassa olon kieltäminen. Ap

Oon aika pienenkokoinen ja pelkäsin synnytystä kauheesti. Mutta kun homma lähti rullaamaan sujui kaikki hienosti ja ilman repeämoä yms vaurioita.

Olen yllättynyt kuinka kauheesti kroppa venyy ja joustaa :)

Vierailija kirjoitti:

Pelkään repeämistä enemmän kuin mitään muuta. Itse olin todella pienikokoinen ja vauva taas on arvioiden mukaan suuri. Ei hyvä yhdistelmä omaan korvaan. Olen kerran revennyt pienesti yhdynnässä ja ajatus siitä kivusta sata kertaa pahempana saa mahahapot nousemaan suuhun. Pelkoa lisää myöskin varsinkin neuvolatädin vähättely ja lähestulkoon sen (repeämisvaaran) olemassa olon kieltäminen. Ap

Kannattaa pyytää - vaatia - lähete synnytystapa-arvioon. Se tehdään yleensä noin viikolla 36, joten kannattaa ottaa asia hoitoon jo huomenna.

Minulla oli pahaksi luokiteltava repeämä sisäänpäin. Tikkejä laitettiin yli 40.

Repeämistä en synnytyksessä huomannut ollenkaan, se ei ole sellaista, mitä repeämisellä yleensä tarkoitetaan.

Istuin renkaalla alle viikon. Peilillä näkymä ei ehkä ole yhtä sievä kuin aiemmin, tuskin olisi muutenkaan synnytyksen jälkeen. Toipuminen oli nopeaa, mitään pysyvää vauriota ei jäänyt.

Sektiohaavan paraneminen veikin sitten enemmän aikaa. Paranemisvaiheessa mm. vauvan nostaminen oli mahdotonta.

Turha pelko pois. Muista että kroppa on tehty siihen.

Vierailija kirjoitti:

Pelkään repeämistä enemmän kuin mitään muuta. Itse olin todella pienikokoinen ja vauva taas on arvioiden mukaan suuri. Ei hyvä yhdistelmä omaan korvaan. Olen kerran revennyt pienesti yhdynnässä ja ajatus siitä kivusta sata kertaa pahempana saa mahahapot nousemaan suuhun. Pelkoa lisää myöskin varsinkin neuvolatädin vähättely ja lähestulkoon sen (repeämisvaaran) olemassa olon kieltäminen. Ap

Ei kannata miettiä että synnytyksessä repeäminen tuntuisi samalta kuin tuo pikkurepeämä x haavan pituus. Oikeasti synnytyksessä on sellaiset adrenaliinit päällä ettei tunnu samalla lailla. Plus siihen mennessä kun ponnistusvaiheeseen edetään on suurimmalla osalla jo sen verran kipuja takana ettei voi verrata tilanteeseen jossa kivuttomassa normaalitilassa saa yhtäkkiä kipeän haavan tms.

Ala öljyämään välihan aluetta nyt huomisesta synnytykseen asti  esim.2 x pvässä. Ceridal öljy käy hyvin.

En halunnut mm juuri tuon vuoksi alatiesynnytystä. Kuuntelin sydäntäni rajuista painostavista käännytysyrityksistä huolimatta ja onneksi niin. Sektio tehtiin. Vieressä tuhisee terve poikavauva ja itse toipunut hyvin. Pieni arpi alavatsalla. Kivut ei olleet niin kauheita kun mitä annettiin ymmärtää että tulisi olemaan. Hoidin alusta asti itse vauvaa. Tsemppiä ap kumpaan ikinä päädytkään: Sinun keho, sinun päätös :) ♡

Selvitä ja kysele kätilöltä asennoista, jotka voivat ponnistusaiheessa auttaa, että repeämiltä välttyisi, itselläni on kätilö aina tukenut mm. Välilihaa lämpimällä kääreellä ponnistusvaiheessa ja puoli-istullaan ponnistin esikoisen (hyvin vähäiset repeämät, pari tikkiä, parani alle viikossa jo tosi hyvin), toisen synnytys eteni niin nopeasti, että en ehtinyt asentoa juuri valita, vaan synnytin yläpää hitusen kohotettuna sängylle, enkä revennyt ollenkaan. Lämpö ja tukeminen ehkäisevät tosiaan ainakin jonkin verran kai, ja voithan öljytä ja venytellä välilihaa jo ennen synnytystä. Kirjaa synnytystoiveisiin, että et halua episiotomiaa tehtävän, ellei se oli aivan todella todella välttämätöntä, joissain sairaaloissa niitä nimittäin leikataan edelleen varsin heppoisin perustein, ilman että oikeasti edes tarvitsisi. Useimmiten repeytymät paranevat hyvin, kun ne vaan tikataan ja hoidetaan asianmukaisesti, eli paljon suihkuttelua ja ilmavat alusvaatteet, hyvä hygienia jne. Toki joskus tulee vakavampiakin vaurioita, mutta se on harvinaisempaa kuitenkin, vaikkakin ikävää, kyllä niitäkin pääasiassa pystytään korjaamaan, jos vaan sinnikkäästi hakee apua.

Inhottavaa, että huoliasi on vähätelty, kun tuo repeytymisen riski on tietenkin ihan todellinen. Itsellä ei repeämiä ole tullut, vaikka isonkin vauvan olen puskenut maailmaan, joten ei niitä automaattisesti tule. Kahdella ystävällä sen sijaan ilmeisesti tuli, mutta molemmat saatiin "kursittua kasaan" ja he toipuivat hyvin. Tahtoo sanoa, että ne repeämät eivät ole väistämättömästi edessä. Toisekseen niitä pystytään kyllä hoitamaan hyvin.

Sun olisi hyvä päästä juttelemaan tuosta pelostasi pelkopolille. Ja jotainhan voi etukäteenkin tehdä kudosten joustavuuden parantamiseksi: eikös noita ole öljyjä, joilla esimerkiksi voi hieroa välilihaa ym. joustavammaksi ja kaikenmaailman palloja? :)

Reps lol xD. Onhan se varmaan aika hassun näköinen pötkylä.

Voi harmi, jos pelkäät sitä. En tiedä, miten saisin sinut lopettamaan turhan pelon. Synnytystä kun ei voi etukäteen suunnitella vaan se menee miten menee. Siinä on ihan muissa maailmoissa, keskittyy vaan niihin supistuksiin, ei todellakaan mitään jutella siinä samalla vaan ollaan ihan omassa maailmassa. Se on vähän kuin olisi tulossa ulos iso kakka. Sellainen, joka haluaa tulla, mutta ei mahdu. Sitä vaan haluaa sen ulos ja keho työntää (supistukset). Ei todellakaan mieti mitään repeemistä vaan ulos ponnistamista. Sitten kun se on ulkona, niin kaikki helpottuu. Mulla ei ole sen jälkeen mitään kipuja. Kätilö kaiketi puudutti ennen kuin ompeli. Käsittääkseni repeämiä tullut reilustikin mutta ei mitään kipuja niistä. Pari ekaa päivää oli kyllä kivempi istua pehmoisella, ehkä siis ihan vähän painoi istuessa joku.

Keskity odottamaan vauvaa, koska synnytyksen kulkuun ei voi vaikuttaa, turhaa ajatella sitä!

Mä repesin kummassakin synnytyksessä mutta ei kauhean pahasti. Kumpikin ommeltiin ja siinä se. Tikit sulavat itsestään pois ja ennenkuin olet muutoin toipunut synnytyksestä, repeämishaavat ovat parantuneet.

Sitten on eri asia jos tapahtuu oikein paha repeämä, mutta niitä on onneksi harvoin. Kyllä nekin korjataan mutta siinä tarvitaan jo erillistä leikkausta, muutama tikki ei enää riitä.

Muistan että itsekin pelkäsin samaa molempien lasten kohdalla. Sitten kun se synnytys on käynnissä, se pelko katoaa jonnekin. Ja kun lapsi on syntynyt, sitä ei enää muistakaan vaikka olis muutama tikkikin. Tsemppiä!

Synnytys on ihanaa, eikä juuri kukaan oikeasti saa repeämiä, suurin osa jutuista on suurentelua. Suosittelen ehdottomasti kaikille hankkimaan lapsia, maailman paras asia ja elämän tarkoitus!