Mahdollinen repeäminen synnytyksessä pelottaa
Tuntuu että pelkoani vähätellään. Tuntuu että kysymyksiini ei vastata ja googlesta löytyy vain kaikista kamalimmat kokemukset. Sektiokin pelottaa. Itseään tässä vaan syyttää kun raskaaksi piti hankkiutua, mutta jotenkin silti olisi hengissä selvittävä..
Kommentit (32)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pelkään repeämistä enemmän kuin mitään muuta. Itse olin todella pienikokoinen ja vauva taas on arvioiden mukaan suuri. Ei hyvä yhdistelmä omaan korvaan. Olen kerran revennyt pienesti yhdynnässä ja ajatus siitä kivusta sata kertaa pahempana saa mahahapot nousemaan suuhun. Pelkoa lisää myöskin varsinkin neuvolatädin vähättely ja lähestulkoon sen (repeämisvaaran) olemassa olon kieltäminen. Ap
Kannattaa pyytää - vaatia - lähete synnytystapa-arvioon. Se tehdään yleensä noin viikolla 36, joten kannattaa ottaa asia hoitoon jo huomenna.
Peesi tälle. Näin kannattaa ehdottomasti sinun tapauksessasi toimia.
Olen katsonut synnytysvideoita ihan urakalla. Pahimpia ovat ne missä tehdään viilto/viiltoja helpottamaan vauvan ulos pääsemistä. Tieto ei ole suinkaan vähentänyt tuskaa. Toki olen muutaman videon sektiostakin katsonut eikä nekään sen lohdullisemmalta näyttäneet. Tiedän että vähän typerää tässä vaiheessa sitä pakokauhua on alkaa tuntemaan kun vauva on jo periaatteessa ihan hetken päästä täällä. Mutta jotenkin sitä vaan ei osannut ajatella asiaa raskautuessani ja synnytyskin tuntui olevan ikuisuuden päässä. Olen varma että kuolen kipuihin niin naurettavalta kuin se kuulostaakin. Synnytystapa-arvioon tosiaan pitäisi päästä. Saattaa olla että lantioni on liian kapea, mutta ei se sektiokaan toivomuslistalla ole. Anteeksi hävettää kun kuulostan sille ettei mikään kelpaa. Pieni totuuden jyvä siinä toki on, pitäisi vain löytää se pienin paha monen "huonon" vaihtoehdon joukosta. Ap
Tutustupas tähän http://www.bebesinfo.fi/sivu.php?artikkeli_id=13
Synnytyksessä alapääsi on ihan eri tavalla valmistautunut ja erilainen kuin vaikkapa yhdynnässä.
Voit vain sanoa, että haluat sektion ja piste. Pikkurahalla Virosta saa, jos ei muuten.
Hei Ap, ethän sinä sen pahemmin repeä kuin kukaan muukaan! Katsopas ympärillesi - joka päivä näet pilvin pimein äitejä, joilla menee oikein hyvin synnytyksistä huolimatta - tai ehkä jopa osittain niiden takia! :) Naisen vartalo on sellainen, että se yleensä pystyy synnyttämään vauvan, ja koska varmastikin synnytät sairaalassa, niin saat kaiken mahdollisen tarvitsemasi avun siinä tilanteessa. Minulla on kaksi lasta ja synnytykset olivat pitkiä, mutta mitään kauhukuvia ei niistä jäänyt, pari tikkiä molemmista. Toisen jälkeen kärsin jonkin aikaa virtsarakon laskeumasta, mutta jumppa ja aika korjasivat asian. Nyt nuorempi on 10 kk ja kaikki on ok :)
Kyllä muakin pelotti ensimmäinen synnytys ja mahdollinen pienikin repeäminen. Netti on täynnä ihan hurjia kokemuksia ja tuntui kuin lähes 99% repeäisi suunnilleen navasta takaraivoon. Höpöhöpö!
Esikoinen ei ollut mitenkään erikoisen suuri, 3,2kg ja pieni repeämä tuli. Tai mistä minä tiedän, kolme tikkiä kuitenkin kuulostaa suhteellisen vähältä. Yhden tikin sain vielä virtsaputken suulle ja ekan pissaamisen varoteltiin sattuvan jo pelkän asfaltti-ihottuman (tai mikä olikaan) vuoksi. Ei se kyllä kirvellyt yhtään, varmuuden vuoksi käytin bideä kuten hoitaja oli neuvonut. Ei hajuakaan käyttikö kätilö tikkejä laittaessaan puudutusta, ei ainakaan kertonut laittavansa mutten mitään siinä vaiheessa enää tuntenut.
Tikit paranivat alle kahdessa viikossa täysin, istumaan nousin hetikohta synnytyksen jälkeen ja kävellen lähdin salista. Ei paha ollenkaan. Seuraava synnytys pelottaa ihan yhtälailla vaikka ensimmäinen olikin nopea ja "helppo" :). Kait se on ihan luonnollistakin pelätä, on se iso juttu kuitenkin.
Vierailija kirjoitti:
Joskus täällä oli linkki jonkinlaiseen pallolla venytykseen. Oletko tietoinen sellaisesta.
Onhan nuo repeämät ikäviä.
Tsemppiä :)
Synnytysharjoitusväline Epi-no. Selvisin sillä itse ensisynnyttäjänä ilman pienintäkään repeämää. Ihmettelen ettei se ole yleisempi, koska se on turvallinen eikä edes kovin kallis. Itselleni satanen alapään ehjänä säilymisestä ei ole paljon.
http://kauppa.pedihealth.fi/raskaus-synnytys-ja-naistentaudit/stimulaat…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus täällä oli linkki jonkinlaiseen pallolla venytykseen. Oletko tietoinen sellaisesta.
Onhan nuo repeämät ikäviä.
Tsemppiä :)Synnytysharjoitusväline Epi-no. Selvisin sillä itse ensisynnyttäjänä ilman pienintäkään repeämää. Ihmettelen ettei se ole yleisempi, koska se on turvallinen eikä edes kovin kallis. Itselleni satanen alapään ehjänä säilymisestä ei ole paljon.
http://kauppa.pedihealth.fi/raskaus-synnytys-ja-naistentaudit/stimulaat…
Sivustolta puuttuu tieto siitä että laitteen mukana tulee täydellinen "harjoitusohjelma" venytykseen ja paljon lisätietoa.
Vierailija kirjoitti:
Hei Ap, ethän sinä sen pahemmin repeä kuin kukaan muukaan! Katsopas ympärillesi - joka päivä näet pilvin pimein äitejä, joilla menee oikein hyvin synnytyksistä huolimatta - tai ehkä jopa osittain niiden takia! :) Naisen vartalo on sellainen, että se yleensä pystyy synnyttämään vauvan, ja koska varmastikin synnytät sairaalassa, niin saat kaiken mahdollisen tarvitsemasi avun siinä tilanteessa. Minulla on kaksi lasta ja synnytykset olivat pitkiä, mutta mitään kauhukuvia ei niistä jäänyt, pari tikkiä molemmista. Toisen jälkeen kärsin jonkin aikaa virtsarakon laskeumasta, mutta jumppa ja aika korjasivat asian. Nyt nuorempi on 10 kk ja kaikki on ok :)
Aikamoinen lupaus aloittajalle ettei repeä kun tosi asia on se että sinä et sitä tiedä. Eikä tiedä kukaan muukaan. 4 all we know, aloittajalle voi käydä samoin kun linkin Sinille.
Jos niin paljon pelottaa synnytys, että kadut jo koko raskautumista, niin suosittelen todella lämpimästi sektiota. Pelkopolille vaan keskustelemaan ja siellä sitten varataan aika sektioon. Nykyään synnytystavan saa itse valita, koska alatiesynnytykseen ei ei voida pakottaa. Tiesin heti, että haluan sektion ja sen sainkin. Siinä ei ole mitään pelottavaa! Ihan rutiinitoimenpide eikä kivutkaan ole mitään. Hyvät lääkkeet saa ja muutamassa päivässä pärjää jo ihan buranalla. Itsellä toipuminen kesti n. viikon. Sen jälkeen en edes muistanut olleeni missään leikkauksessa. Ja terve ja ilonen tyttö tuolla tuhisee sängyssä :)
Onpas hassu kysymys :)
http://www.vau.fi/Synnytys/Synnytyksen-jalkeen/Synnytys-vei-ulosteen-pi…