Sosiaaliala on muutoin ok, mutta en jaksa kuluttavia omaisia

Ois varmaan vähemmän vaikeuksia omaisten kanssa, jos niitä teidän varsinaisia asiakkaita hoitaisi asianmukaisesti

Vierailija kirjoitti:

Olen työurallani ollut monenlaisessa työssä vanhusten, kehitysvammaisten ja mielenterveyskuntoutujien parissa. Asiakkaista yleisesti olen aina pitänyt, eikä minua haittaa, jos joku haistattelee päin naamaa tai ymmärtämättömyyttään riuhtaisee vaatteesta. Itsehillinnän hankaluus on haaste näille asiakkaille. Sen sijaan en tahdo jaksaa omaisia. Milloin haukutaan, milloin syyllistetään tai uhkaillaan. Kun yhdelle asiakkaalle sattui tapaturma, minua syytettiin ja muistutettiin asiasta kaksi vuotta. Toisille omaisille oli kerrottu, kuinka heikkoa toimintaa meillä on ja uhattiin haastaa oikeuteen. Tapaturma ei johtanut kuolemaan tmv. enkä olisi voinut sitä estää, koska en ole selvänäkijä. Toisessa työpaikassa suorastaan pelkäsin eräitä uhkaavasti käyttäytyneitä omaisia. Minulle huudettiin, päälle syljettiin ja uhattiin selvittää, missä asun. Puhelinkeskustelut kestivät jopa tunnin kerrallaan, ja vaikka yritin selvittää kauniisti puhumalla, jokainen puhelu päättyi uhkailuun. Kyseessä oli korkeasti koulutettu ihminen, joka oli hankala ja pelottava. En todella ole varma, jaksanko kuunnella haukkumista eläkeikään saakka vai vaihdanko kaupan kassalle töihin. Nostan hattua kaikille, jotka jaksavat tehdä työtä sydämellä ja pärjäävät haastavien omaisten kanssa.

No mun mielestä kenenkään ei pidä jäädä kuuntelemaan mitään uhkailuja tms. vaan niissä pitää olla tiukka linja. Miksi pitää jankata puhelimessa tunti, siinä kohtaa kun sävy menee epämiellyttäväksi, sanoo vaan, että jatketaan keskustelua vaikka sähköpostilla, ja jos siinäkin kieli on asiatonta/uhkailuja tms. niin suoraan vaan poliisille, ja ilmoitus tälle uhkailijalle, että hänen mölinänsä on nyt viety eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen työurallani ollut monenlaisessa työssä vanhusten, kehitysvammaisten ja mielenterveyskuntoutujien parissa. Asiakkaista yleisesti olen aina pitänyt, eikä minua haittaa, jos joku haistattelee päin naamaa tai ymmärtämättömyyttään riuhtaisee vaatteesta. Itsehillinnän hankaluus on haaste näille asiakkaille. Sen sijaan en tahdo jaksaa omaisia. Milloin haukutaan, milloin syyllistetään tai uhkaillaan. Kun yhdelle asiakkaalle sattui tapaturma, minua syytettiin ja muistutettiin asiasta kaksi vuotta. Toisille omaisille oli kerrottu, kuinka heikkoa toimintaa meillä on ja uhattiin haastaa oikeuteen. Tapaturma ei johtanut kuolemaan tmv. enkä olisi voinut sitä estää, koska en ole selvänäkijä. Toisessa työpaikassa suorastaan pelkäsin eräitä uhkaavasti käyttäytyneitä omaisia. Minulle huudettiin, päälle syljettiin ja uhattiin selvittää, missä asun. Puhelinkeskustelut kestivät jopa tunnin kerrallaan, ja vaikka yritin selvittää kauniisti puhumalla, jokainen puhelu päättyi uhkailuun. Kyseessä oli korkeasti koulutettu ihminen, joka oli hankala ja pelottava. En todella ole varma, jaksanko kuunnella haukkumista eläkeikään saakka vai vaihdanko kaupan kassalle töihin. Nostan hattua kaikille, jotka jaksavat tehdä työtä sydämellä ja pärjäävät haastavien omaisten kanssa.

No mun mielestä kenenkään ei pidä jäädä kuuntelemaan mitään uhkailuja tms. vaan niissä pitää olla tiukka linja. Miksi pitää jankata puhelimessa tunti, siinä kohtaa kun sävy menee epämiellyttäväksi, sanoo vaan, että jatketaan keskustelua vaikka sähköpostilla, ja jos siinäkin kieli on asiatonta/uhkailuja tms. niin suoraan vaan poliisille, ja ilmoitus tälle uhkailijalle, että hänen mölinänsä on nyt viety eteenpäin.

Asioissa on kaksi puolta. Reklamaatiot (muistutukset) on valitettavasti pakko ottaa vastaan ja annettava vastaus kohtuuajassa. Muuten saattaa joutua itse hankaluuksiin. Sitten kun joku keksii tehtailla jopa 100 reklamaatiota vuodessa, meillä toimistovirkailijoilla menee kokonaisia työpäiviä selvittäessä ja vastaillessa niihin. Pahimmassa tapauksessa selvitetään sosiaaliasiamiehelle ja AVIin, miksi muistutuksiin ei ole vastattu kohtuuajassa. Sitten joudutaan tekemään uudet kirjalliset selvitykset, kokoustetaan tarkastajien kanssa, eikä valitusten tulva edes lopu.

Onneksi päiväkodissa on vielä suurin osa vanhemmista ihan täysipäistä porukkaa. Tietty jos herää huoli ja alkaa olla lasun paikka sit voi tulla ristiriitoja vanhempien kanssa. Mut harvinaista onneksi vielä...

Kukaan ei halua olla omaisten silmätikkuna. Tunnen ihmisiä, jotka ei oo koskaan mihinkään tyytyväisiä. Esim. kotihoitoa syytetään, kun vanhuksen kotona on matot tamppaamatta. Joo, arvatkaa kuuluuko se vaikka sairaanhoitajan työhön kotihoidossa: ei kuulu. Siivousfirmat hoitaa siivoukset, jos niiltä sitä ostetaan. Silti hoitajat saa haukut, kun "ei tee työtään" kunnolla, eli eivät siivoa kotikäynnillä.

Ihanimpia ne omaiset, jotka käy katsomassa vanhusta kerran-pari vuodessa. Vissiin potevat tästä harvakseen vierailemisesta niin huonoa omatuntoa, että aina visiitillä pitää rähjätä hoitajille tyhjästä.. sitten voi olla hyvillä mielin, kun äidin/isän/muun asioita hoitanut ja häntä raivokkaasti puolustanut...

Meillä TODELLA haluat voin tulee negatiivista sanomista niiltä omaisilta, jotka usein vierailee. Ja silloinkin, kun tulee, se esitetään asiallisesti ja joskus jopa parannusehdotuksen kera <3

Paras syy raivota (siis oikeasti raivota eli huutaa ja haukkua) on rähän asti ollut se, että huonekaveri vaihtuu liian usein. No, ne edelliset huonekaverit KUOLI, sellaista valitettavasti tapahtuu hoivaosastolla suht säännöllisesti..

Minä olin kelvoton ohjaaja, josta tehtiin kantelu, koska en lähtenyt minua lyöneen asiakkaan kanssa herkkuostoksille. Olin käynyt samalla viikolla avohaavan kanssa paikattavana, kun asiakas löi. Kelvoton ohjaaja pelkäsi lähteä tämän asiakkaan kanssa ostamaan hänelle herkkuja tapauksen jälkeen ja sen vuoksi omaiset tekivät kantelun, kun asiakkaan oikeuksia poljettiin. Näin meillä sosiaalialalla! Tuskin vankilassakaan vankia kuljetetaan herkkuostoksille, jos hän on juuri pieksänyt vartijan.

Onhan se raskasta toisinaan ja ottaa päähän.

Itse olen yrittänyt suhtautua näihin omaisiin asiakkaina siinä missä varsinainen asiakaskin. Kuuntelen valituksen, en välttämättä puutu siihen sen kummemmin, kerron että asia huomioidaan ja siitä keskustellaan. Väittelyyn ei kannata lähteä, (olen huomannut että jotkut työntekijät joutuvat paljon useammin kiistoihin) monesti omaiset siirtyvät jo pian seuraavaan ongelmaan ja asia jää sikseen. Välillä jopa pyytävät anteeksikin. Sosiaaliset ongelmat kasaantuvat ja perheet ovat monesti useassa sukupolvessa jollain tavalla sosiaalityön asiakkaita.

Tietenkään asiatonta kielenkäyttöä ja uhkauksia ei tarvitse sietää, puhelu loppuu siihen paikkaan.

Omat vanhempani ovat juuri siitymässä siihen elämänvaiheeseen jossa he laitostuvat, tai muuten joutuvat yhteiskunnan huomaan. Mutta en tule haistattelemaan, uhkailemaan tai sättimään teitä työntekijöitä. 

Jos laiminlyötte tehtävänne, tai muuten aiheutatte vanhemmilleni vaaraa, tai ette viitsi hoitaa työtänne, Suomesta onneksi viranomaisia joiden tehtävä on selvittää onko tapahtunut rikos, tai muu laiminlyönti. 

Lastensuojelussa työskentelevien täytyy olla joko todella paksunahkaisia tai sitten hyvin varmoja oman työnsä oikeutuksesta, oli tilanne mikä tahansa. Oletan, että siellä joutuu kestämään uhkailua, haukkumista, kiristämistä. Entinen naapuri heilui puukon kanssa kännipäissään pihalla ja poliisipartio saattajanaan joutuivat sossut hakemaan lapset turvaan. Näin omin silmin, kuinka hullua se oli. Toki kyseinen naapuri kuvasi lasten haun, syytti sos. Tt. natsisioiksi ja uhkaili ja sanoi koko hommaa ajojahdiksi. Koska lapset palasivat melko pian takaisin, oletan naapurin tehneen "parannuksen".

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei halua olla omaisten silmätikkuna. Tunnen ihmisiä, jotka ei oo koskaan mihinkään tyytyväisiä. Esim. kotihoitoa syytetään, kun vanhuksen kotona on matot tamppaamatta. Joo, arvatkaa kuuluuko se vaikka sairaanhoitajan työhön kotihoidossa: ei kuulu. Siivousfirmat hoitaa siivoukset, jos niiltä sitä ostetaan. Silti hoitajat saa haukut, kun "ei tee työtään" kunnolla, eli eivät siivoa kotikäynnillä.

Ei sairaanhoitajalle kuulu minkään valtakunnan siivoaminen. 😄

Vierailija kirjoitti:

Omat vanhempani ovat juuri siitymässä siihen elämänvaiheeseen jossa he laitostuvat, tai muuten joutuvat yhteiskunnan huomaan. Mutta en tule haistattelemaan, uhkailemaan tai sättimään teitä työntekijöitä. 

Jos laiminlyötte tehtävänne, tai muuten aiheutatte vanhemmilleni vaaraa, tai ette viitsi hoitaa työtänne, Suomesta onneksi viranomaisia joiden tehtävä on selvittää onko tapahtunut rikos, tai muu laiminlyönti. 

Ihan hyvä asenne. Voin kertoa, että ihan normaaleistakin omaisista tulee joskus tulta syökseviä lohikäärmeitä. Yleisimpiä syitä: ei ymmärrä, että oman vanhemman kunto heikkenee ikääntymisen vuoksi ja hän voi siksi kaatua, lakkaa muistamasta asioita tai passivoituu tai sitten omainen odottaa enemmän kuin on mahdollista antaa. Moni omainen ei ymmärrä, ettei hoitaja tai ohjaaja korvaa läheisiä, ei kykene viemään päivittäin ulos tai ehdi lukea lehdestä muuta kuin otsikot. Yksi omainen (vanhusten hoidossa) ei ymmärtänyt millään, että vanha ihminen voi kuolla hoidosta huolimatta. Ei viranomaisresurssit riitä, jos jokainen kuolintapaus kaivellaan pohjamutia myöten. Joskus ihminen vain heikkenee, saa keuhkokuumeen pikkuflunssan seurauksena ja nukkuu pois.

Vierailija kirjoitti:

Omat vanhempani ovat juuri siitymässä siihen elämänvaiheeseen jossa he laitostuvat, tai muuten joutuvat yhteiskunnan huomaan. Mutta en tule haistattelemaan, uhkailemaan tai sättimään teitä työntekijöitä. 

Jos laiminlyötte tehtävänne, tai muuten aiheutatte vanhemmilleni vaaraa, tai ette viitsi hoitaa työtänne, Suomesta onneksi viranomaisia joiden tehtävä on selvittää onko tapahtunut rikos, tai muu laiminlyönti. 

Tämä on juuri tämä sosiaalialan raakuus. Työ on vedetty niin ahtaalle, että inhimillisiä unohduksia tapahtuu ja päivittäin pitää priorisoida, jolloin asioita jää myös tekemättä. En usko, että muillakaan aloilla helppoa on, mutta koko ajan ei ole uhkaa siitä, että toiminnasta tehdään viranomaisselvitys. Suurin osa hoitajista kun kuitenkin on omistautunut työlleen ja tekisi sen mielellään viimeisen päälle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omat vanhempani ovat juuri siitymässä siihen elämänvaiheeseen jossa he laitostuvat, tai muuten joutuvat yhteiskunnan huomaan. Mutta en tule haistattelemaan, uhkailemaan tai sättimään teitä työntekijöitä. 

Jos laiminlyötte tehtävänne, tai muuten aiheutatte vanhemmilleni vaaraa, tai ette viitsi hoitaa työtänne, Suomesta onneksi viranomaisia joiden tehtävä on selvittää onko tapahtunut rikos, tai muu laiminlyönti. 

Tämä on juuri tämä sosiaalialan raakuus. Työ on vedetty niin ahtaalle, että inhimillisiä unohduksia tapahtuu ja päivittäin pitää priorisoida, jolloin asioita jää myös tekemättä. En usko, että muillakaan aloilla helppoa on, mutta koko ajan ei ole uhkaa siitä, että toiminnasta tehdään viranomaisselvitys. Suurin osa hoitajista kun kuitenkin on omistautunut työlleen ja tekisi sen mielellään viimeisen päälle.

Sosiaalialan työkenttä on laaja. Itse olen jossain työpaikoissa kokenut resurssipulaa, mutta omissa töissäni en. Olen työskennellyt suunnittelu-, kehittämis- ja projektitehtävissä sekä arvioinut palvelun tarpeita. Siinä työssä painostus ja uhkaili oli viikoittaista. Jos joku menettää jonkin palvelun, se koetaan epäreiluksi ja kyllä siitä valitetaan. Tai jos naapuri saa jotain palvelua enemmän, omaiset ovat suunnilleen kurkussa kiinni. Ei johdu resursseista tai ajan puutteesta, vaan epäreiluuden kokemuksesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei halua olla omaisten silmätikkuna. Tunnen ihmisiä, jotka ei oo koskaan mihinkään tyytyväisiä. Esim. kotihoitoa syytetään, kun vanhuksen kotona on matot tamppaamatta. Joo, arvatkaa kuuluuko se vaikka sairaanhoitajan työhön kotihoidossa: ei kuulu. Siivousfirmat hoitaa siivoukset, jos niiltä sitä ostetaan. Silti hoitajat saa haukut, kun "ei tee työtään" kunnolla, eli eivät siivoa kotikäynnillä.

Ei sairaanhoitajalle kuulu minkään valtakunnan siivoaminen. 😄

Kyllähän se kuuluu kotihoidossa. Samalla kun tekee asiakkaalle sen aamupalan niin pyyhkii keittiön työtasot ja pöydän sekä lakaisee ne murut lattialta. Vessankin siivous kuuluu ettei asiakkaan tarvi olla pissan hajussa.

Minä olen ajatellut, että usein on juurikin kyse omaisen syyllisyydentunteista, joita hän ei ole käsitellyt. Sitten purkautuu ihan järkyttävänä juuri niihin ihmisiin jotka huolehtivat omaisesta. Todellisiin epäkohtiin puuttuminen on sitten asia erikseen.