50-55-v naiset, mikä on elämäntilanteenne?

Ihan ok, kiitos kysymystä!

Oikeastaan tosi hyvä.

Terveydellisistä syistä olen 1/2 työkyvyttömyyseläkkeellä mutta näin kotona ja vapaalla se ei haittaa elämää. Osa-aikatyötä en saa enkä halua koska käteen jäisi sama summa kuitenkin. Mieluummin olen "kotiäitinä" kuopukselle ja nautin miehen kanssa yhteisistä kotitoimistopäivistä kun hän on Suomessa. Hoidan isoa pihaamme, teen ruokaa ja leivon, matkustelen, treenaan, hoidan pientä ihanaa lapsenlastani ja opiskelen omaksi ilokseni. Parisuhde voi oikein hyvin.

Downsiftaaminen on ihanaa:)

n 56v

Olen tajunnut joitakin vuosia sitten, etten luultavasti jaksa tuon miehen kanssa elää loppuikääni. Jossain vaiheessa edessä on ero, tai sitten on järjestettävä jotenkin niin, että saan olla mahdollisimman paljon omissa oloissani. Hankittava mökki, kakkoskämppä tms., minne vetäytyä lataamaan hermoja välillä. Tämän suhteen en vielä tiedä, miten homma etenee. Kaikki muu on elämässäni aika lailla kohdillaan, tosin rahaa saisi mieluusti olla enemmän, jotta voisi järjestää sen mökki/kämppäasian.

Työssä jaksaa nyt paremmin, kun lapset on jo omillaan. Työ tuntuu myös uudella tavalla tärkeältä . On aikaa ja rahaa hoitaa itseään ja harrastaa ja touhuta kaikkea kivaa. Minun juttujani ovat liikunta, lukeminen, matkustelu miehen kanssa. Saan olla mukana lastenikin elämässä , usein nähdään. Suhde mieheeni voi hyvin ja muitakin ihmisiä jaksaa tavata toisin kuin joskus lapsiperheaikoina. Paras ikä tähän mennessä. 50v

Kaikki kunnossa täällä.Suunnitellaan maastamuuttoa perheenä miehen työn vuoksi, meillä on vielä alakouluikäisiäkin lapsia. Valmistun uuteen ammattiin vuoden kuluttua. Terveys ja työkyky kohdillaan. Mieli huomattavan paljon avarampi kuin nuorena, asiat oikeissa mittasuhteissa.

53v.

Täh! Eiks kaikki yli 50v oo vittu kuolleiyta?

Kolmen koululaisen aktiivinen äiti

Teen (omasta halustani) 30 viikkotunnin työviikkoa suht vaativassa työssä, työ mielekästä. Yksi lapsi, on yläasteella. Matkustellan perheen kanssa 2-3 kertaa vuodessa.

Keho petti pari vuotta sitten, ja siitä lähtien olen joutunut keskittämään kaikki voimavarani siihen, että pystyisin tekemään työni normaalisti. Asuntolainaa on vielä aika paljon, joten pitkille sairaslomille en ole voinut jäädä. Vielä viisikymppisenä olin urheilullinen, hoikka ja hyvässä kunnossa, nyt ylipainoinen kipupotilas, joka raahustaa päivästä toiseen. 

Olen osa-aikatyössä; ehdin hoitaa kotia, lemmikin kanssa ulkoilla, harrastaa liikuntaa ja pianonsoittoa. Kotona on aina tyytyväinen äiti ja vaimo. Ruokaa ja leivonnaisia teen päivittäin. Miehen kanssa menee tasaisen hyvin. En edes muista koska olisimme riidelleet viimeksi. Seksiä kerran viikossa. Abityttö vielä kotona.

Olen erityäin tyytyväinen elämääni. Ja tiedän tuovani iloa myös lähimpien elämään.

55-v.

Up